Rautelanjärvi
| Rautelanjärvi | |
|---|---|
 Kertunsalon saari Rautelanjärvessä |
|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Somero |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Rautelansalmi |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 81,2 m |
| Pinta-ala | 0,3 km² |
| Suurin syvyys | 23 m |
 Rautelanjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Rautelanjärvi on Paimionjoen vesistöön kuuluva järvi Somerolla. Se on yksi Paimionjoen yläjuoksun kallioperän murrokseen muodostuneen järviketjun pitkistä ja kapeista järvistä[1], joita katkonainen harjujakso reunustaa.[2] Rautelanjärven yläpuolisia järviä järviketjussa, jonka kaikkien järvien korkeus merenpinnasta on noin 81,2 metriä, ovat Hirsjärvi, Kirkkojärvi ja Saarentaanjärvi ja alapuolisia Pusulanjärvi, Åvikinjärvi ja Pitkäjärvi.[3][4]
Pinta-alaltaan Rautelanjärvi on noin 30 ha.[5] Rautelanjärveä erottaa yläpuolisesta Saarentaanjärvestä nykyään avoimeksi vesiväyläksi ruopattu Rautelankoski, jonka yläpuolelta ennen kosken ruoppausta oli Pitkäjärvelle 40 cm pudostus[6], ja alapuolisesta Pusulanjärvestä Rautelansalmi.
Järven pohjoisrannalla sijaitsee Someron Rautelan kylä, jonka kautta järven pohjoispuolitse kulkee Hämeen Härkätie (yhdystie 2810). Järven etelärannat kuuluvat Someron Saarentaan kylään.[4] Järven eteläpuolitse kulkee Hämeen härkätien vaihtoehtoiseksi linjaukseksi arveltu tielinja.[7]
Järven itäpäässä Rautelankosken ympärillä on maisemaltaan kaunis Kertunsalon harjualue, jonka maisemaan 1970-luvulla alkanut soranotto on merkittävästi vaikuttanut.[8][9] Alueeseen liittyvät Rautelanjärvessä sijaitseva Kertunsalon saari, jossa 1930-luvulta vuoteen 1950 oli tanssilava[10] sekä nyttemmin soranoton lähes hävittämä Linnamäki, jota nimensä perusteella on arveltu muinaisjäännökseksi[8]. Kun paikkaa 1973 tutkittiin siellä ei havaittu merkkejä varustuksista, mutta mäen liepeillä tehtiin vuonna 1988 ja uudelleen 2005 ja 2006 havainto kivikautisesta asuinpaikasta, jonka pintamaan kuorinta eri vaiheissa 1980-luvulla ja sen jälkeen oli lähes kokonaan tuhonnut.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8-9. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
- ↑ Geokartta Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 23.5.2009. Viitattu 15.2.2010.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1992.
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 2024 02 Pyöli. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
- ↑ Osa-alue 2. Järviketjureitti Someron kalastusalue. Arkistoitu 3.9.2007. Viitattu 15.2.2010.
- ↑ Elo, Petri: Paimionjoen säännöstelyn kehittäminen. Somero, Koski Tl., s. 16. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 4/2005. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2004. ISBN 951-614-026-2 (painettu) ISBN 951-614-027-0 (pdf). Julkaisun verkkoversio (viitattu 15.6.2009). [vanhentunut linkki]
- ↑ Masonen, Jaakko: Hämeen Härkätie. synty ja varhaisvaiheet, s. 69-71. Tiemuseon julkaisuja 4. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, 1989. ISBN 951-861-448-2.
- ↑ a b Horila, Tapio: Vastinetta nimimerkki Matille. Somero, 3.2.1981. (Julkaistu myös teoksessa: Horila, Tapio: Lehtori ja hänen syrjähyppynsä. Kirjoituksia kansanperinteestä ja kotiseututyöstä, äidinkielestä, ihmisistä, s. 345-346. Somero: Somero-seura, 1990. ISBN 952-90-2450-9 Kieli =. )
- ↑ Kertunsalo Someron kaupunki. Viitattu 16.3.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Unto Monosen Syntymästä 75 vuotta (doc) Monokas ry. Arkistoitu 27.12.2016. Viitattu 15.2.2010.
- ↑ Saarentaka Linnanmäki Muinaisjäännösrekisteri. Museovirasto. Arkistoitu 19.2.2014. Viitattu 15.2.2010.