Talventörröttäjä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Talventörröttäjät” ohjaa tänne. Talventörröttäjät on myös Ellan ja Aleksin albumi.
Talventörröttäjiä pellonlaidalla hangessa.
Järviruokoa tammikuussa Turun Ruissalossa.

Talventörröttäjät eli ruohovartiset talvensiementäjät[1] ovat jäykkävartisia kasveja, jotka kuivuttuaan varsinaisen kasvukauden jälkeen jäävät talveksi pystyyn ja varistavat siemenensä jäälle tai lumihangelle, mistä tuuli, linnut tai muut eläimet kuljettavat ne uusille kasvupaikoille tai siemenet kulkeutuvat tehokkaasti lumen sulamisvesien avulla eri puolille. Kypsä siemen kestää hyvin kylmyyttä ja kuivuutta ja usein kevät on olosuhteiltaan parempi siementen itämiselle ja taimien kasvulle, sillä syksyisin aikainen talventulo voi estää kasvin kehittymisen niin pitkälle, että siemenet ehtisivät kypsyä ja näin kasvien lisääntyminen voi jäädä tapahtumatta.[2] Niiden jäykät varret kestävät jopa pikkulintujen painoa.

Ruohovartisia talvisiementäjiä on Suomessa noin 200. Tällaisia kasveja ovat useat heinäkasvit, kohokkikasvit, ristikukkaiset, ruusukasvit, naamakukkaiskasvit ja mykerökukkaiset kasvit. Yleisiä talventörröttäjiä ovat esimerkiksi ahdelauha, hierakat, nurmilauha, hietakastikka, järviruoko, koiranputki, mesiangervo, osmankäämit, pujo, kultapiisku ja sarjakeltano sekä vesikasveista kaislat ja järviruoko. Monet näistä kasveista ovat pihojen ja peltojen rikkaruohoja, esimerkiksi jauhosavikka, juolavehnä, nokkonen, piharatamo, marunat, siankärsämö, takiaiset, ohdakkeet, valvatit ja pietaryrtti.[1]

Tavallisimmin talventörröttäjiä näkee ojanpientareilla, varasto- ja tehdasalueilla, kesantomailla, tien ja pellon reunoissa sekä ranta-alueilla.[1] Lintuharrastajat sanovat tällaisia alueita, missä kasvaa monenlaisia rikkaruohoja, joista osa on talventörröttäjiä, "ruderaateiksi"[3]. Myös jotkin varpumaiset kasvit kuten kanerva, puolukka ja karpalolajit siementävät osittain myös talvella.[1]

Talventörröttäjien siemenet ovat monien Suomessa talvehtivien lintujen tärkeää ravintoa. Ne ovat esimerkiksi peippojen, järripeippojen ja hemppojen mieliruokaa. Punatulkut, viherpeipot, pikkuvarpuset, urpiaiset, tiklit ja vihervarpuset saattavat suurinakin parvina kerääntyä herkuttelemaan talventörröttäjien antimilla. Tästä syystä talventörröttäjien pitäisi antaa olla rauhassa niin pihapiirissä kuin ulkoilualueillakin, koska ne turvaavat talvilintujen talvehtimista, siksi niillä on myös luonnonsuojelullista merkitystä. Tosin useat törröttäjät ovat sitkeitä rikkaruohoja.Talventörröttäjien luona pyrähtelevät pikkulinnut tuovat väriä talviseen luontoon, ja useat talventörröttäjät ovat myös koristeellisia.[4]

Joskus kukkapenkkeihin valitaan perennoja, jotka ovat mielenkiintoisen näköisiä ympäri vuoden ja törröttävät talvikuukausinakin puutarhan kaunistuksena. Jäätyneet korkeat heinäkasvit miellyttävät silmää talvellakin ja kahisevat tuulessa. Esimerkiksi pionin varret voidaan leikata ja jättää pätkät talventörröttäjiksi paikoilleen.[5]

Huurteisilla talventörröttäjillä on lumisessa maisemassa esteettisiä arvoja, joita valokuvaajat mielellään ikuistavat teoksiinsa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Talvisiementäjä
  2. Talventörröttäjä
  3. Lintuslangi Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys.
  4. 2001 Kodin vuosikalenteri, s. 63. Oy Valitut Palat 2000, ISBN 951-584-458-4
  5. Turun Sanomat

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]