Pikkuvarpunen
| Pikkuvarpunen | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Varpuset Passeridae |
| Suku: | Varpuset Passer |
| Laji: | montanus |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkuvarpunen (Passer montanus) on laajalle levinnyt varpunen. Alun perin Linné nimesi lajin peipoksi, Fringilla montanus.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuvarpunen on noin 14–16 cm pitkä ja 22–23 g painava varpusen sukulaislaji. Pikkuvarpusista suurin osa on olemukseltaan hieman varpusia sirompia. Tärkeimpiä eroja varpuseen ovat pähkinänruskea päälaki, musta täplä valkoisella poskella ja kirkassointisemmat äänet[3]. Tyypillinen lentoääni on kova ”jäk, jäk”. Koiras ja naaras ovat samannäköisiä keskenään[3]. Nuoren linnun pään väritys on harmaansävyinen. Kaikilla pikkuvarpusilla on täydellinen sulkasato elo–syyskuussa, minkä jälkeen ikäluokkia ei voi erottaa.
.jpg)
Vanhin suomalainen rengastettu pikkuvarpunen on ollut 6 vuotta 1 kuukautta 4 päivää vanha.[4] Euroopan vanhin pikkuvarpunen on ollut ranskalainen 13 vuotta 1 kuukautta vanha yksilö.[5]
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuvarpusesta tunnetaan ainakin 10 alalajia: nimialalaji montanus elää pääosassa Eurooppaa ja Siperiaa aina Mongoliaan, Altaille ja Ohotanmerelle idässä ja Välimeren pohjoisosiin etelässä; alalaji transcaucasicus (Buturlin, 1906) elää Balkanilla, Turkissa ja siitä itään Kaukasukselle ja Iranin pohjoisosiin sekä pohjoisessa Volgan laaksoon; alalaji dilutus (Richmond, 1896) elää Keski-Aasiassa; alalaji dybowskii (Domaniewski, 1915) elää itäisessä Aasiassa Amurilta Pohjois-Koreaan ja Mantšuriaan; alalaji kansuensis (Stresemann, 1932) elää Gansussa ja Zaidanin alueella Kiinassa; alalaji tibetanus (Baker, 1925) elää Tiibetin etelä- ja itäosissa; alalaji iubilaceus (Reichenow, 1907) elää itäisessä Kiinassa; alalaji obscuratus (Jacobi, 1923) elää Nepalissa, Sikkimissä, Pohjois-Intiassa ja Kiinan eteläosissa; alalaji saturatus (Stejneger, 1885) elää eteläisiltä Kuriileilta Etelä-Koreaan ja Japaniin ja sieltä etelään Taiwaniin ja Lounais-Kiinaan; alalaji malaccensis (Dubois, 1885) elää Kaakkois-Aasiassa ja Indonesian länsiosissa. Eri alalajien lintuja on siirretty muun muassa Amerikkaan ja Australiaan.[6]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuvarpunen on levinnyt lähes koko Euraasiaan Skandinaviasta Japaniin ja Indonesiaan, puuttuen vain aivan pohjoisimmista osista. Euroopan pesimäkanta on 24–38 miljoonaa paria.[7] Maailman kannan on arvioitu olevan noin nelinkertainen Euroopan kantaan verrattuna.[8]
Pikkuvarpusen pesimäkannaksi Suomessa on arvioitu Euroopan unionin raportointikautena 2019–2024 keskimäärin 350 000 paria. Lajin pesimäkanta on noussut Suomessa vuodesta 1980 vuoteen 2024 peräti 41 000 prosenttia.[9] Pikkuvarpunen oli 1900-luvulla Suomessa harvalukuinen pesijä, jonka esiintyminen rajoittui lähinnä Ahvenanmaalle ja Kaakkois-Suomen itärajan läheisyyteen. Talvilintulaskennat osoittivat kannan kasvaneen jo 1960–1970-luvuilla, mutta vielä 1990-luvun alkuun mennessä populaation kooksi arvioitiin vain noin 8 000 paria. Voimakas ja nopea kannan kasvu käynnistyi 1990-luvun puolivälissä.[10]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 85 000 | 240 000 | |
| 2013–2018 | 293 862 | 315 877 | 335 400 |
| 2019–2024 | 310 000 | 350 000 | 420 000 |
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Pikkuvarpusen arvo on 68 euroa.[14]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuvarpusen tapaa varmimmin puutaloalueilta ja taajama-alueiden laitamilta, joissa on tarjolla pensasaitoja[3]. Varsinkin orapihlaja- ja kuusiaidat ovat pikkuvarpusten suosiossa[3]. Loppukesällä ja syksyllä pikkuvarpusia esiintyy myös pellon laitamilla ja rikkaruohostoissa[3], joissa saattaa kerääntyä useita kymmeniäkin yksilöitä kerralla.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuvarpunen on erittäin tehokas laji lisääntymään. Poikueita voi olla useita vuodessa, tavallisesti kaksi[3], ja poikuekokokin voi olla suhteellisen korkea. Pikkuvarpunen voi myös lisääntyä varpusen kanssa, jos oman lajin kumppania ei ole saatavilla. Tällaisia pikkuvarpusen ja varpusen risteymiä tavataan usein Suomessa[3].
Pikkuvarpusen pesä on tavallisesti rakennuksen tai puun kolossa tai pöntössä. Se on rakennettu pääasiassa heinänkorsista, kuivuneista lehdistä ja kuiduista, ja vuorattu höyhenillä ja karvoilla. Se on muodoltaan pyöreähkö, ja kulkuaukko on pesän sivussa. Ensimmäisen pesinnän muninta alkaa vapun jälkeen. Naaras munii tavallisimmin viisi munaa, joita molemmat emot hautovat lähes kaksi viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä 15–20 vuorokauden ikäisinä ja itsenäistyvät parin viikon päästä.[6]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuvarpusen ravintoa kesällä ovat pääasiassa hyönteiset ja muuna aikana siemenet sekä marjat[3]. Talvella se käy lintulaudoilla[3]. Laji syö myös peltojen ylijäämäviljaa[15].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Passer montanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Pikkuvarpunen – Passer montanus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Laine, Lasse J.: Suomen linnut – Tunnistusopas, s. 339. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-27650-0
- ↑ Rengastajatoimikunta 2005: Rengastajan vuosikirja 2005. – Rengastustoimisto. Helsinki.
- ↑ EURING euring.org.
- 1 2 Perrins, Christopher M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3
- ↑ Passer montanus, Eurasian Tree Sparrow The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2017. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Eurasian Tree Sparrow (Passer montanus) (Population / Population in detail) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”In Europe, the total population size is estimated at 53,700,000-76,000,000 mature individuals, with 26,800,000-38,000,000 breeding pairs (BirdLife International 2021), and comprises under a quarter (c. 25%) of the species' global range. A very preliminary estimate of the global population size is therefore between 215,000,000-305,000,000 mature individuals, although this may be an underestimate as densities may be higher in the east of the range.” Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Suomen ympäristökeskus (Syke): Yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) ymparisto.fi. Viitattu 20.9.2025.
- ↑ Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Pikkuvarpunen (Passer montanus)) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Passer montanus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Passer montanus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Eurasian Tree Sparrow Audubon. 13.11.2014. Viitattu 22.4.2023. (englanniksi)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta lisää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vuolanto, Seppo 1976: Pikkuvarpusen Passer montanus pesintäyritys Raippaluodon Norrskärillä. – Lintumies 4.1976 s. 124. SLY.
- Luontoportti: Pikkuvarpunen (Passer montanus)
- ITIS: Passer montanus (englanniksi)