Hietakastikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hietakastikka
CalamagrostisEpigejos2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Kastikat Calamagrostis
Laji: epigejos
Kaksiosainen nimi
Calamagrostis epigejos
(L.) Roth
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hietakastikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hietakastikka Commonsissa

Hietakastikka (Calamagrostis epigejos) on monivuotinen, melko isokokoinen heinälaji, jonka tunnistaa muihin pohjoiseurooppalaisiin kastikoihin verrattuna tiheistä ja kookkaista röyhyistä. Tähkylät ovat harmaanvihreät tai sinipunertavan ruskeat.[1]

Hietakastikka voi risteytyä luhtakastikan (C. stricta) ja rantakauran (Ammophila arenaria) kanssa. Jälkimmäinen risteymä tunnetaan nimellä itämerenkaurikka. Myös hietakastikan ja metsäkastikan (C. arundinacea) välinen risteymä tunnetaan.

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kastikoiden joukossa hietakastikka on kuivien paikkojen suosija.[2] Se kasvaa enimmäkseen kuivilla paikoilla, muun muassa valoisissa kangasmetsissä, kallioilla, hietikoilla, harjurinteillä, rantakivikoissa, kulo- ja hakkuualoilla sekä tienpenkereillä. Kasvustot ovat usein laajoja.

Hietakastikka kasvaa lähes koko Euroopassa eteläisimpiä Välimeren maita lukuun ottamatta. Aasiassa sitä kasvaa Siperian halki Japaniin, Koreaan ja Koillis-Kiinaan ulottuvalla alueella. Lisäksi lajia tavataan uustulokkaana itäisessä Pohjois-Amerikassa. [3]

Suomessa hietakastikka on hyvin yleinen maan etelä- ja keskiosissa. Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Lapin välillä sen yleisyys vaihtelee yleisestä melko yleiseen. Pohjois-Lapissa hietakastikkaa kasvaa vain harvakseltaan. [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 868. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lasse J. Laine: Suomen luonto-opas, s. 126
  2. Lasse J. Laine: Suomen luonto-opas, s. 126
  3. Anderberg, A.: Calamagrostis epigejos (Hietakastikan levinneisyyskartta) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 2.4.2010. (ruotsiksi)
  4. Kasviatlas: Hietakastikka (Calamagrostis epigejos)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.