Hietakastikka
| Hietakastikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Pooideae |
| Suku: | Kastikat Calamagrostis |
| Laji: | epigejos |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Hietakastikka (Calamagrostis epigejos) on monivuotinen isokokoinen heinälaji, jonka tunnistaa muihin pohjoiseurooppalaisiin kastikoihin verrattuna tiheistä ja kookkaista röyhyistä. Tähkylät ovat harmaanvihreät tai sinipunertavan ruskeat.[1]
Hietakastikka voi risteytyä luhtakastikan (C. stricta), viitakastikan (C. canescens), metsäkastikan (C. arundinacea) ja merikastikan eli rantakauran (C. arenaria, syn. Ammophila arenaria) kanssa. Hietakastikan ja rantakauran risteymä tunnetaan nimellä itämerenkastikka eli itämerenkaurikka (Calamagrostis × baltica). Hietakastikan ja metsäkastikan risteymä tunnetaan tupaskastikkana (Calamagrostis × acutiflora).[2]
Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kastikoiden joukossa hietakastikka on kuivien paikkojen suosija.[1] Se kasvaa enimmäkseen kuivilla paikoilla, muun muassa valoisissa kangasmetsissä, kallioilla, hietikoilla, harjurinteillä, rantakivikoissa, kulo- ja hakkuualoilla sekä tienpenkereillä. Kasvustot ovat usein laajoja.
Hietakastikka kasvaa lähes koko Euroopassa eteläisimpiä Välimeren maita lukuun ottamatta. Aasiassa sitä kasvaa Siperian halki Japaniin, Koreaan ja Koillis-Kiinaan ulottuvalla alueella. Lisäksi lajia tavataan uustulokkaana itäisessä Pohjois-Amerikassa.[3]
Suomessa hietakastikka on hyvin yleinen maan etelä- ja keskiosissa. Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Lapin välillä sen yleisyys vaihtelee yleisestä melko yleiseen. Pohjois-Lapissa hietakastikkaa kasvaa vain harvakseltaan.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 868. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lasse J. Laine: Suomen luonto-opas, s. 126.
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 43.)
- ↑ Anderberg, A.: Den virtuella floran: Bergrör (Calamagrostis epigejos) — Norra halvklotet (Hietakastikan levinneisyyskartta) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 2.4.2010.
- ↑ Kasviatlas 2018: Hietakastikan (Calamagrostis epigejos) levinneisyys Suomessa.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Lajitietokeskus: Hietakastikka (Calamagrostis epigejos)
- Kasviatlas 2022: Hietakastikan (Calamagrostis epigejos) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Hietakastikka (Calamagrostis epigejos)
- ITIS: Calamagrostis epigeios (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Calamagrostis epigeios (englanniksi)
- Flora of China: Calamagrostis epigeios (englanniksi)
| ||||||||||