Kohokkikasvit

Kohokkikasvit
	; Puna-ailakki (Silene dioica)
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Kladi:	Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi:	Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi:	Aitokaksisirkkaiset
Lahko:	Caryophyllales
Heimo:	Kohokkikasvit Caryophyllaceae ; Juss.
Synonyymit
	Alsinaceae Bartl., nom. cons.; Cerastiaceae Vest; Corrigiolaceae Dumort.; Dianthaceae Vest; Herniariaceae Martynov; Illecebraceae R.Br., nom. cons.; Lychnidaceae Döll; Minuartiaceae Martinov; Ortegaceae Martynov; Paronychiaceae Juss.; Polycarpaeaceae Schur; Sabulinaceae Döll; Saginaceae Bercht. & J.Presl; Sarcocaceae Adanson; Scleranthaceae J.Presl & C.Presl; Silenaceae Bartl.; Spergulaceae Bartl.; Stellariaceae Bercht. & J.Presl; Telephiaceae Martynov;
Katso myös
	Kohokkikasvit Wikispeciesissä; Kohokkikasvit Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OK

Kohokkikasvit (Caryophyllaceae) on kaksisirkkaisten kasvien heimo, johon kuuluu sata sukua^[3] ja noin 2 000 lajia. Kohokkikasveja esiintyy maapallon lauhkeissa osissa ja muutamia myös trooppisilla vuoristoseuduilla; useimmat lajit kasvavat Välimeren ympäristössä sekä Euroopan ja Aasian rajan tuntumassa. Myös Suomessa kasvaa noin 70 lajia. Suvuista tunnetuimpia ovat tähtimöt, kohokit ja neilikat. Erityisesti neilikat ovat hyvin suosittuja koristekasveja, ja myös muiden sukujen lajeja kasvatetaan puutarhoissa. Muutamat lajit ovat hankalasti hävitettäviä rikkaruohoja.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat kohokkikasvit ovat yksi- tai monivuotisia ruohoja, joiden maanpäälliset osat kuolevat talven ajaksi. Muutamat lajit ovat pensasmaisia tai jopa pieniä puita. Lehdet sijaitsevat lähes aina pareittain ja vastakkain varressa. Kaksineuvoiset kukat ovat useimmiten valkoisia tai punaisia, ja terälehtien lukumäärä on viidellä (harvoin neljällä) jaollinen. Terälehtien päät ovat varsinkin suurikukkaisilla lajeilla rosoiset tai syvään liuskaiset.^[4]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohokkikasvien heimossa on 11 tribusta:^[2]

1. Corrigioleae Dumort.
- Lehdet kierteisesti; kehälehdissä kalvomaiset reunat; sikiäimen väliseinät epätäydellisiä; hedelmä rakkomainen tai pieni pähkinä. Sukuja 2, lajeja 16. Välimeren alueelta Pakistaniin, Afrikka, Chile.
2. Paronychieae Dumort.
- Korvakkeet parillisia tai yksittäisiä; kehälehdet huppumaisia, niissä vihne; hedelmä pikku pähkinä. Sukuja 15, lajeja 190. Levinneisyys yleismaailmallinen, monet suvut Välimeren alueella ja Lähi-idässä. Vuohenpolvia (Paronychia) 110 lajia, tyräruohoja (Herniaria) 45 lajia.
3. Polycarpeae B.L.Rob.
- Lehdet korvakkeellisia; verholehdet tavallisesti huppumaisia ja vihneellisiä; vartalot yhdistyneet tyvestään. Levinneisyys miltei yleismaailmallinen. Herikkejä (Polycarpaea) 50 lajia, suvussa hankokukat (Drymaria) 48 lajia.
4. Sperguleae Dumort.
- Korvake pariton ja kasvanut varren ympäri; verholehdissä kalvomaiset reunat. Levinneisyys lähes yleismaailmallinen. Hatikoita (Spergula) 60 lajia.
5. Sclerantheae DC.
- Heteitä 1–10. Pohjoinen pallonpuolisko, Australaasia ja Etiopia. Runsaslajisin suku on Schiedea, siinä 34 lajia.
6. Sagineae J.Presl
- Pohjoinen pallonpuolisko, tropiikin vuoristot, eteläisen pallonpuoliskon lauhkeat alueet. Piirtonätiä (Sabulina) 65 lajia, nätiä (Minuartia) 55 lajia.
7. Arenarieae Kitt.
- Pohjoinen pallonpuolisko, Keski-Amerikka ja Etelä-Amerikan länsiosa. Suomuarhoja eli arhoja (Arenaria) 135 lajia.
8. Alsineae Lam. & DC.
- Terälehtimäiset kukkalehdet puikeita. Levinneisyys yleismaailmallinen, erityisesti kuitenkin Euraasiassa. Tähtimöitä (Stellaria) 175 lajia, härkkejä (Cerastium) 100 lajia, suvussa Odontostemma 38 lajia.
9. Sileneae DC.
- Pohjoinen lauhkea vyöhyke, Afrikan vuoristot. Sukuja 6, lajeja 738; kohokkeja (Silene) 700 lajia.
10. Caryophylleae Lam. & DC.
- Erillisiä emilehtiä tavallisesti kaksi, harvoin kolme. Euraasia (enimmäkseen), Afrikka, Australia, Uusi-Seelanti. Neilikoita (Dianthus) 300 lajia, harsoja ja raunikkeja (Gypsophila) 150 lajia, piikkilehtiä (Acanthophyllum) 80–90 lajia.
11. Eremogoneae Rabeler & W.L.Wagner
- Lehdet tasasoukkia, ruusukkeina; pohjusmalja tavallisesti heikosti kehittynyt; verholehdet erillisiä, niissä kalvomaiset reunat; terälehdet kynnettömiä. Sukuja 2, lajeja 92. Euraasia, läntinen Pohjois-Amerikka. Piirtoarhojen (Eremogone) suvussa 90 lajia.

Sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Acanthophyllum – piikkilehdet
Agrostemma – aurankukat
Arenaria – suomuarhot eli arhot
Atocion – vahakohokit
Bufonia – raipikit
Cerastium – härkit eli viuhkohärkit
Chaetonychia – pikkuvuohenpolvet, ainoa laji pikkuvuohenpolvi (Chaetonychia cymosa)
Cherleria – naskalinädät
Colobanthus
Corrigiola – varsanpolvet
Dianthus – neilikat eli tuoksuneilikat
Dicheranthus – rotkokukat, ainoa laji rotkokukka (Dicheranthus plocamoides)
Dichodon – torahärkit
Drymaria – hankokukat
Drypis – piikkikohokit, ainoa laji piikkikohokki (Drypis spinosa)
Eudianthe – sinikohokit
Eremogone – piirtoarhot
Gymnocarpos – paljikit
Gypsophila – raunikit eli harsot eli harsoraunikit
Heliosperma – vitikohokit
Herniaria – tyräruohot
Holosteum – sarjahärkit
Honckenya – suola-arhot, ainoa laji suola-arho (Honckenya peploides)
Illecebrum – rustokit, ainoa laji rustokki (Illecebrum verticillatum)
Lepyrodiclis – viuhkorennokit eli rennokit
Loeflingia – jäsenyrtit
Lychnis – käenkukat
Minuartia – nädät
Moehringia – hippuarhot eli lehtoarhot
Myosoton – vadat, ainoa laji vata (Myosoton aquaticum eli Stellaria aquatica) → yhdistetään sädetähtimöihin^[3]
Paronychia – vuohenpolvet
Petrorhagia – kehtoneilikat
Polycarpaea – herikit
Polycarpon – kynsiyrtit
Pteranthus – siipiviuhkot, ainoa laji siipiviuhko (Pteranthus dichotomus)
Psammophiliella – lankaraunikit
Rabelera – kevättähtimöt, ainoa laji kevättähtimö (Rabelera holostea)
Sabulina – piirtonädät
Sagina – haarikot
Saponaria – suopayrtit
Scleranthus – jäsenruohot
Sclerocephalus – rustolatvat → yhdistetään paljikkeihin^[3]
Silene – kohokit eli rakkokohokit (myös ailakit)
Spergula – hatikat
Spergularia – solmukit
Stellaria – sädetähtimöt eli tähtimöt
Vaccaria – toukokukat → yhdistetään raunikkeihin^[3]
Viscaria – tervakot
Wilhelmsia, ainoa laji Wilhelmsia physodes

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website: Caryophyllaceae Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

↑ Stevens 2001–, Viitattu 25.8.2021. (taksonomian lähde)
↑ ^a ^b Stevens 2001–, viittaus 30.11.2014.
↑ ^a ^b ^c ^d Govaerts, R. et al.: Caryophyllaceae Juss. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
↑ Anderberg, A. & A-L.: Den virtuella floran 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.7.2009. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Caryophyllaceae
Suomen Lajitietokeskus: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
Kohokkikasvisuvut: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/genera/caryophyllaceaegen.html
Levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/carypohyllaceaemap.gif
ITIS (englanniksi)

[1] Stevens 2001–, Viitattu 25.8.2021. (taksonomian lähde)

[Stevens-2] Stevens 2001–, viittaus 30.11.2014.

[P-3] Govaerts, R. et al.: Caryophyllaceae Juss. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)

[VF-4] Anderberg, A. & A-L.: Den virtuella floran 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.7.2009. (ruotsiksi)

[1]

[2]

[3]

[4]