Vihervarpunen
| Vihervarpunen | |
|---|---|
 Koiras. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Vihervarpuset Spinus |
| Laji: | spinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Spinus spinus |
|
| Synonyymit | |
|
Carduelis spinus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Vihervarpunen (Spinus spinus) on pieni vihervarpusten sukuun kuuluva varpuslintu, joka elää laajalla alueella Euraasiassa.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vihervarpusen pituus on 11–12,5 senttimetriä. Se on pieni, yleisväritykseltään kellanvihreä lintu. Koiraalla on musta päälaki ja kurkkulappu, ja mustilla siivillä keltainen siipijuova. Naaras on harmaanvihreä, päälaeltaan harmaa ja alta mustaviiruinen. Myös nuori lintu on viiruinen ja sillä on ruskeansävyinen selkä ja melko vaalea pää. Vihervarpunen on taitava kiipeilijä, joka roikkuu usein oksasta pää alaspäin syöden siemeniä.[2]
Vihervarpusen laulussa on sointuvia viserryksiä ja liverryksiä sekä muiden lintujen matkintoja, ja osa vihervarpusista on hyvin taitavia matkijoita. Vihervarpusen kutsuääniä ovat laskeva ”tsviy” sekä nouseva ”tsvii-i”, joita se voi sekoittaa keskenään yhteen.[2]
Vanhoilla vihervarpusilla on täydellinen sulkasato heinä–syyskuussa. Sen kesto on keskimäärin 68 päivää. Nuoret linnut sulkivat ruumiinhöyhenensä ja osan, joskus kaikki, siiven peitinhöyhenet elo–lokakuun aikana.
Vanhin suomalainen rengastettu vihervarpunen on ollut seitsemän vuotta, yhden kuukauden ja yhden päivän vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 13 vuoden ja kuuden kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vihervarpusia pesii Pohjois- ja Keski-Euroopassa ja Venäjällä, josta erillinen populaatio elää Kaukoidässä. Lisäksi lajia tavataan talvehtivana Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Euroopan unionin alueella arvioitiin vuonna 2013–2018 pesivän 27–46 miljoonaa paria.[3]
Suomessa vihervarpunen pesii Tunturi-Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Suomen pesimäkannaksi arvioitiin vuosina 2019–2024 keskimäärin 1,6 miljoonaa paria.[4] Vuosien väliset kannanvaihtelut ovat suuria. Vaihtelut johtuvat erityisesti kuusen ja koivujen siemensadon runsaudesta.[5]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 1 700 000 | 2 300 000 | |
| 2013–2018 | 1 148 545 | 1 601 553 | 2 049 501 |
| 2019–2024 | 1 100 000 | 1 600 000 | 1 800 000 |
Suomessa vihervarpunen on pääasiassa muuttolintu ja se talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Joinakin talvina osa talvehtii Suomessakin, mutta runsaana laji esiintyy talvisin vain poikkeuksellisesti.[8]
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Vihervarpusen arvo on 34 euroa.[9]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vihervarpunen pesii havu- ja sekametsissä ja erityisesti se suosii vanhoja kuusimetsiä.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naaras rakentaa pesän kuuseen tai mäntyyn, usein korkealle latvukseen. Muninta alkaa Etelä-Suomessa hyvän siementalven jälkeen usein jo maalis-huhtikuun vaihteessa, normaalivuonna vapun jälkeen. Munia on 4–6, yleensä 5. Naaras hautoo noin 12 vuorokautta. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä runsaan kahden viikon ikäisinä. Emot huolehtivat poikueesta vielä pari viikkoa. Usein munitaan toinen pesue juhannuksen tienoilla.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vihervarpusen ravintoa ovat ensisijaisesti puiden siemenet. Siemensadon määrästä riippuen kuusi, koivut ja tervaleppä ovat tärkeimmät. Loppukesällä ja syksyllä vihervarpuselle käyvät myös ruohovartisten siemenet, esimerkiksi voikukka ja ohdakkeet. Talvella se saattaa syödä talventörröttäjien siemeniä sekä lintulaudoilla talia, auringonkukansiemeniä ja maapähkinää. Kesällä laji syö myös hyönteisiä ja niiden toukkia, jotka ovat pienten poikasten ravintona tärkeä proteiinilisä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Spinus spinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 380. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Spinus spinus Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 18.11.2025.
- ↑ Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 5.7.2013.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Carduelis spinus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. European Environment Agency. Viitattu 18.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Spinus spinus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 18.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Laine, Lasse J.: Suomalainen lintuopas, s. 294. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 18.11.2025.