Voikukka
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Voikukat kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. Tarkennus: Tämä artikkeli kertoo koko voikukkien suvusta, eikä mistään yksittäisestä lajista. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ilmaisu "alalaji" ei tässä taida olla oikein. Nyt ei selosteta mitää apomiktisista pikkulajeista, joista lähteissä kerrotaan (ks. voikukat), eikä käy ilmi mikä on lajinimen "Taraxacum officinale" tarkka suhde näihin. Tämä ei käy tarkasti määriteltynä ilmi myöskään sukuartikkelista voikukat, vaikka siellä pikkulajien runsaus lähteistetysti selostetaankin. |
| Voikukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Voikukat Taraxacum |
| Laji: | officinale |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Voikukka (Taraxacum officinale) on usein rikkaruohona pidetty monivuotinen kasvi, joka leviää tehokkaasti siementensä avulla. Voikukka on kuitenkin myös kauppayrtti, johon viittaa nimessä esiintyvä officinale (officinalis tarkoittaa lääkkeenä käytettyä). Ympäri maailmaa ja myös Suomessa tavataan monia voikukan alalajeja, joiden väliset erot saattavat olla erittäin vähäisiä.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voikukan lehdet ovat noin 5–25 senttimetriä pitkiä ja muodostavat tiheän ruusukkeen, joka tukahduttaa muita kasveja ja jonka keskeltä nousee yksi tai useampi, maitomaista nestettä sisältävä varsi 4–30 cm:n korkeuteen. Lehdet ovat varjoisemmissa paikoissa sileäreunaisempia ja aurinkoisemmissa paikoissa jopa huomattavan sakarareunaisia.
Jokaisen varren päässä on halkaisijaltaan 2–5 cm oleva kirkkaankeltainen kukinto, mykerö, joka on päivällä avoin ja sulkeutuu yön ajaksi. Mykerö muistuttaa ulkonäöltään yhtä kukkaa, mutta on itse asiassa muodostunut useista sadoista pienistä kukista, joista jokaisessa on kaikki tavallisen kukan osat: terälehdet, verholehdet, heteet ja emi.[2] Teriön muodostaa viisi keltaista, yhteen kasvanutta kapeaa terälehteä, jotka osoittavat samaan suuntaan ja muodostavat kielimäisen teriön. Kukkien teriöt ovatkin mykerön näkyvin osa. Niiden alla ovat valkoiset haivenmaiset verholehdet, jotka jäävät mykerön sisään piiloon. Alimpana verholehtien alla on sikiäin. Emin vartalo ulottuu koko kukan läpi, ja kaksihaarainen luotti on ylimpänä terälehtien yläpuolella. Heteiden ponnet ovat osittain kasvaneet yhteen ja muodostavat torven emin vartalon ympärille.[2] Mykerön alla on vielä joukko vihreitä suojuslehtiä,[2] jotka muistuttavat yksinkertaisten kukkien verholehtiä mutta eivät kuulu mihinkään mykerön kukista.
Suurin osa voikukista lisääntyy apomiktisesti eli ilman pölytystä kehittyneistä siemenistä.[3] Kun sikiäin kypsyy pähkylähedelmäksi, kukka lakastuu, mutta pähkylän lisäksi myös haivenmainen verhiö jää jäljelle, jolloin koko mykeröstä tulee valkoinen haivenpallo.[2] Haivenet toimivat ikään kuin laskuvarjona, jonka avulla pähkylät ja niissä olevat siemenet voivat tuulen mukana kulkeutua pitkänkin matkan päähän uusiin kasvupaikkoihin.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voikukka on alkuperältään euraasialainen laji, mutta se on levinnyt ihmisen mukana ja sitä kasvaa muun muassa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Australiassa. Voikukka kasvaa monissa paikoissa rikkakasvina, ja sitä tavataankin ihmisen muokkaamissa ympäristöissä, kuten nurmikoilla, polkujen varsilla, joutomailla, niityillä ja teiden varsilla. Voikukkia kasvaa kuitenkin myös luonnollisissa tai puoliluonnollisissa elinympäristöissä, kuten soilla, hiekkadyyneillä ja kalkkipitoisla ruohomailla.[1]
Voikukan hyötykäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voikukkaa pidetään pääsääntöisesti rikkakasvina, mutta sitä käytetään sekä ruokana että lääkkeenä.[1] Voikukasta voi hyödyntää kaikki osat. Lehdet sopivat esimerkiksi salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin ja kuivattuina yrttijuomiin. Voikukan nuppuja puolestaan voidaan käyttää kasvilisäkkeenä, tai ne voidaan myös marinoida.[4] Voikukka sisältää myös paljon C- ja A-vitamiineja, kalsiumia, rautaa ja muita kivennäisaineita. Lehdet sisältävät muun muassa luteoliinia, apigeniinia ja apigeniiniglykosideja. Saksassa käytettiin molempien maailmansotien aikaan kuivattua voikukkaa kahvin korvikkeena.[5] Samoin tehtiin myös Suomessa sota-aikoina. Voikukan juuri sisältää jopa 25 % inuliini-nimistä tärkkelystä, josta sotien aikana on valmistettu myös alkoholia.
Villan värjäyksessä voikukan tuoreista kukista saadaan alunalla purettamalla punaista ja keltaista sekä juurista samalla puretusaineella oranssinkeltaista väriä. Ilman puretusainetta voikukan juurista saadaan magentanpunaista ja kuparinruskeaa väriä. Irlannissa voikukkaa on käytetty myös violetiksi värjäämiseen.
Voikukka, jonka siemenet ovat kypsyneet
Voikukan siemeniä
Yksittäinen siemen
Voikukanlehti
Voikukkia
.jpg)
Voikukkaa muistuttavia kasveja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monia keltakukkaisia mykerökukkaisia kasveja saatetaan joskus sekoittaa voikukkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi:
- huopakeltano eli huopavoikeltano (Pilosella officinarum)
- tunturikeltano (Hieracium alpinum)
- leskenlehti (Tussilago farfara)
- peltovalvatti (Sonchus arvensis)
- syysmaitiainen (Leontodon autumnalis)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Khela, S: Taraxacum officinale IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jorma Soveri, Arvi Ulvinen, Reino Kalliola: Kasvioppi, s. 12. Otava, 1969.
- ↑ Luontoportti: Voikukat (Taraxacum) luontoportti.com. Viitattu 17.2.2016.
- ↑ Voikukka Martat. Viitattu 21.3.2021.
- ↑ Windridge Charles & Cheng Kam Fong: Tong Sing, Kiinalaisen viisauden kirja (2000 Tammi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eliaksen yrittitarha (Internet Archive)
- Yrttitarha: Voikukka (Taraxacum officinale )
- Coloria.net: Värjäys: Taraxacum officinale Voikukka
- ITIS: Taraxacum officinale (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Taraxacum officinale (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Taraxacum officinale (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Voikukka – monikäyttökasvi, Taina Kuusi, Espoo 1986, ISBN KR20697058