Niittyvoikukat
| Niittyvoikukat | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Cichorioideae |
| Suku: | Voikukat Taraxacum |
| Sektio: |
Niittyvoikukat Hamata H.Øllg. |
Niittyvoikukat (Taraxacum Hamata-sektio) on voikukkien (Taraxacum) sukuun kuuluva kasvisektio.[1] Sektion pikkulajit ovat tunnistettavissa muun muassa lehtiensä sekä kehtosuomujensa ulkonäön perusteella muiden voikukkasektioiden lajeista.[2]
Niittyvoikukat ovat monivuotisia ruohoja, jotka voivat kasvaa noin 30 cm korkeiksi. Lehdet ovat liuskoittuneita ja liuskat ovat usein taakäänteisiä sekä punertavajuovaisen keskisuonen omaavia. Lehtiruoti on voikukille epätyypillisesti siipipalteinen. Niittyvoikukkien kukinto on suurehko mykerökukinto, jonka kukat ovat kirkkaankeltaisia. Kehtosuomut ovat tummia ja ylöspäin suuntautuneita, mutta eivät yhteenkasvaneita. Niittyvoikukat kukkivat toukokuussa. Hedelmät ovat ruskehtavia.[2]
Niittyvoikukat kasvavat niityillä, pihoilla ja laidunmailla sekä muilla vastaavankaltaisilla kasvupaikoilla.[2]
Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taraxacum fusciflorum – suruvoikukka
- Taraxacum hamatiforme – lehvävoikukka
- Taraxacum hamatum – niittyvoikukka
- Taraxacum marklundii – gunnarinvoikukka
- Taraxacum pseudohamatum – leukuvoikukka
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Niittyvoikukat – Taraxacum sect. Hamata Laji.fi. Viitattu 7.5.2022.
- ↑ a b c Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Ängsmaskrosor (Taraxacum sect. Hamata) Den virtuella floran. 2000. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 27.2.2018. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Niittyvoikukat (Taraxacum sect. Hamata)
- Øllgaard, H., 1983: Hamata, a New Section of Taraxacum (Asteraceae) — Plant Systematics and Evolution 141 (3–4), s. 199–217, DOI:10.1007/BF00989002 (englanniksi)
|