Tikli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lintua. Onnenmerkistä katso Tikliaisen merkki
Tikli
De Stieglitz lat Carduelis carduelis.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Tiklit Carduelis
Laji: carduelis
Kaksiosainen nimi
Carduelis carduelis
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Carduelis carduelis map.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tikli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tikli Commonsissa

Tikli (Carduelis carduelis) on peiponsukuinen värikäs lintu, jota näkee etenkin talvella syömässä siemeniä talventörröttäjistä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiklin ”kasvot” ovat punaiset, pää muuten mustavalkoinen, vartalo ruskea ja valkea, ja siivet kelta-musta-valkoiset. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, koiraalla on hieman enemmän punaista naamassa. Nuori lintu on yksivärisempi, ja siltä puuttuvat pään punainen ja musta väritys. Selässä ja kupeilla sillä on viirutusta. Kaikki tiklit käyvät läpi sulkasadon elo–lokakuussa, vanhat linnut täydellisen, jonka jälkeen ikäluokkien erottaminen maastossa on kyseenalaista.

Tiklin pituus on noin 12–14 cm ja paino noin 18 grammaa. Koiras on hieman naarasta kookkaampi.

Äänet ovat helisevän korkeita ”tik-li, stig-lits”, mistä lintu on nimensäkin saanut. Laulua kuulee maaliskuulta alkaen puun latvasta, ja se on hyvin kirkasta, helisevää livertelyä. Tikli onkin ollut yksi kaikkein suosituimmista häkkilinnuista.

Lentotapa on suoraviivaista ja nopeaa. Pesimäajan ulkopuolella tiklit liikkuvat perheittäin tai parvissa, joissa enimmillään voi olla noin 100 yksilöä.

Vanhin suomalainen rengastettu tikli on ollut 10 vuotta 1 kuukautta 12 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen vähintään 11 vuoden 9 kuukauden ikäinen tikli.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikli pesii lähes koko Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Etelä-Suomessa pesii noin 6 000 tikliparia. Se muuttaa ainakin paikallisesti talven kylmimpinä aikoina paremmille ruokamaille eteläisempiin Itämeren maihin. Osa talvehtii meillä. Syysmuutto tapahtuu lokakuussa, kevätmuutto maalis–huhtikuussa. Euroopan populaation koko on 7–10 miljoonaa paria eli 23–57 miljoonaa yksilöä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikli on kulttuurilintu. Tavallisin se on kaupunkien puistoissa ja omakotitalojen seassa kasvavissa pikku metsiköissä. Kartanoilla ja vanhoilla maataloilla voi olla oma parinsa, ja hautausmaat puistomaisine metsineen ovat sen suosiossa. Pesimäajan ulkopuolella tiklit parveilevat rikkaruohostoissa ja korjatuilla viljapelloilla. Talvella sen on yhä useammin havaittu käyvän lintulaudoilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carduelis carduelis carduelis

Tiklin kaunis pesä on tavallisesti männyn tai lehtipuun oksalla, tavallisesti korkealla, 5–15 metrissä. Muninta alkaa aikaisintaan vapun maissa. Naaras munii 4–6, tavallisesti 5 vaaleaa, pilkullista munaa, joita se hautoo noin 12 vrk. Molemmat emot ruokkivat poikasia n. 2 viikkoa. Pesän reunoille kertyy poikasten ulosteista kerros, sillä emot eivät kanna isompien poikasten ulosteita pesästä. Tikli pesii yleensä 2 kertaa kesässä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienikokoiset siemenet, kuten ohdakkeiden, nokkosen ja voikukan siemenet. Syksyllä herkkua ovat takiaisen siemenet. Talviaikaan maistuvat myös koivun, lepän ja männyn siemenet sekä silmut. Lintulaudoilla syö auringonkukansiemeniä. Hyönteisiä ja kuvussa pehmenneitä siemeniä poikasruokana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Carduelis carduelis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]