Kultapiisku
| Kultapiisku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Piiskut Solidago |
| Laji: | virgaurea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Solidago virgaurea |
|
| Katso myös | |
Kultapiisku (Solidago virgaurea) on keski- ja myöhäiskesästä kukkiva, monivuotinen asterikasvi. Kultapiisku on kauppayrtti. Kasvista saadaan myös keltaista väriainetta.
Kultapiiskusta tunnetaan 14 alalajia,[1] joista Suomessa kasvaa kaksi. Pohjois-Lapissa yleisesti kasvava alalaji on nimeltään pohjankultapiisku (Solidago virgaurea subsp. lapponica)[2], kun taas etelämpänä kasvava alalaji on metsäkultapiisku (Solidago virgaurea subsp. virgaurea). Pohjankultapiisku on 5–60 senttiä korkea ja suurikukkaisempi kuin 30–100 sentin korkuinen metsäkultapiisku.[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisinaan kultapiisku on vain vaaksankorkuinen ja, varsinkin varjoisemmassa kasvupaikassa, kukinnoiltaan vaatimaton, mutta se voi kasvaa myös metrin korkuiseksi, komeasti kukkivaksi ja monivartiseksi pensaaksi. Kukinta-aikaa ovat heinä-syyskuu. Kultapiiskun tyvilehdet ovat kapeansoikeita ja sahalaitaisia, kun taas varsilehdet ovat kapeat ja ruodittomat.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapiisku viihtyy monenlaisissa kasvuympäristöissä, ja sen saattaa tavata esimerkiksi tienvierustalta, kangasmetsästä tai lettosuolta. Se esiintyykin yleisenä koko Suomessa. Se vaatii paljon valoa, ja metsän varjoisissa osissa se jää kukkimattomaksi lehtiruusukkeeksi.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapiiskua tavataan suuressa osassa Eurooppaa ja Länsi-Aasiassa, mutta ei Espanjassa, Portugalissa eikä Italian eteläosissa.[4]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapiiskua on käytetty rohtona virtsatieongelmien hoitoon. Liiallisesti käytettynä se on myrkyllistä. Värikasvina siitä saadaan kullankeltaista väriä.[5] Jauhettu kultapiisku, josta keitetään teetä, kuuluu luontaistuotevalikoimaan. Virtsatietulehdusten lisäksi sitä on käytetty lääkkeenä myös sisäisiin verenvuotoihin ja hengityselinsairauksiin.[6]
Kultapiiskua on käytetty perinteisenä koristekasvina, mutta sukulaislajeista isopiiskusta ja kanadanpiiskusta on tullut suositumpia.[3] Nämä alkujaan pohjoisamerikkalaiset piiskut ovat haitallisia vieraslajeja, joten niiden käyttöä suositellaan nykyisin rajoitettavaksi.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaarina Miettinen (toim.): Kotimaan luonto-opas. WSOY, 1999. ISBN 951-0-19804-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Solidago virgaurea L. The Plant List. Viitattu 13.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 112.)
- ↑ a b c d Kultapiisku (Solidago virgaurea) LuontoPortti. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Arne Anderberg: Gullris Den virtuella floran. Viitattu 21.3.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Kultapiisku Yrttitarha. Viitattu 21.3.2021.
- ↑ Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 138-139. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0.
- ↑ Kanadanpiisku Vieraslajit. Viitattu 21.3.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: Kultapiiskun levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kultapiisku (Solidago virgaurea)
- Kultapiisku, Eliaksen yrittitarha (Internet Archive)