Suomen urheilu 1976
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1976 käsittelee vuoden 1976 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Lasse Virén | Yleisurheilu |
| 2. | Helena Takalo | Hiihto |
| 3. | Pertti Karppinen | Soutu |
| 4. | Pertti Ukkola | Paini |
| 5. | Antti Kalliomäki | Yleisurheilu |
| 6. | Arto Koivisto | Hiihto |
| 7. | Heikki Mikkola | Moottoripyöräily |
| 8. | Hannu Siitonen | Yleisurheilu |
| 9. | Juha Mieto | Hiihto |
| 10. | Liisa Veijalainen | Suunnistus |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Helena Takalo | Hiihto |
| 2. | Liisa Veijalainen | Suunnistus |
| 3. | Pirjo Häggman | Yleisurheilu |
| 4. | Hilkka Kuntola | Hiihto |
| 5. | Paula-Irmeli Halonen | Pikaluistelu |
| 6. | Riitta Salin | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Innsbruckin talviolympialaisissa Suomi saavutti kaksi kultamitalia, neljä hopeaa ja yhden pronssin. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui kuudenneksi.[2]
- Montrealin kesäolympialaisissa Suomi saavutti neljä kultamitalia ja kaksi hopeaa. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli yhdestoista.[3]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Innsbruckin talviolympialaisissa Suomi saavutti ampumahiihtokilpailuissa kaksi hopeaa, kun Heikki Ikola oli toinen henkilökohtaisessa 20 kilometrin kilpailussa sekä Henrik Flöjtin, Esko Sairan ja Juhani Suutarisen kanssa viestissä.[4]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyväskylän suurajot voitti Fiat Abarthilla ajanut Markku Alén.[5]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen miesten maajoukkue pelasi yhdeksän maaottelua, joista se voitti neljä. Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Aulis Rytkösen valmentama Suomi hävisi Englannille Helsingin olympiastadionilla 1–4 ja Lontoon Wembleyllä 2–1 sekä voitti Helsingissä Luxemburgin 7–1. Kauden muut voittonsa Suomi otti toukokuussa Kuopiossa ensi kertaa maaotteluvastustajana olleesta Sveitsistä maalein 1–0, heinäkuussa Helsingissä Islannista samoin lukemin ja elokuussa Helsingissä Turkista maalein 2–1. Esa Heiskanen teki vuoden aikana kolme maalia, joista yhden Islantia ja kaksi Luxemburgia vastaan, ja hänen veljensä Aki Heiskanen kaksi.[6][7][8]
- Suomen naisten maajoukkue teki vuonna 1973 alkaneen historiansa ensimmäiset maalit ja otti samalla ensimmäisen voiton, kun 12. kesäkuuta Kallhällissä Ruotsi hävisi maalein 1–2. Juhani Nirkkosen valmentaman Suomen maalintekijät olivat Soile Malm ja Eva Jare. Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Ruotsissa Suomi hävisi Tanskalle 1–0 ja Ruotsille 4–1.[9]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Kuopion Palloseura, hopeaa sai Valkeakosken Haka ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[10]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Kemin Into, hopeaa sai kaikki aiemmat mestaruudet voittanut Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Turun Palloseura.[11]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Innsbruckin talviolympialaisten jääkiekkoturnauksessa Suomi sijoittui neljänneksi.[12]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Katowicessa, Puolassa Suomi sijoittui viidenneksi.[13]
- Suomen-mestaruuden voitti kaikkien aikojen ensimmäisellä SM-liigakaudella Turun Palloseura, hopeaa sai tamperelaisseura Tappara ja pronssille sijoittui Porin Ässät.[14]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Oulun Luistinseura, hopeaa sai Warkauden Pallo -35 ja pronssille sijoittui kemiläinen Veitsiluodon Vastus.[15]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti espoolainen Playboys, hopeaa sai Turun NMKY ja pronssille sijoittui Kotkan Työväen Palloilijat.[16]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti nokialainen NoU Stars, hopeaa sai espoolainen Tapion Honka ja pronssille sijoittui Lahden Sampo.[17]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten SM-sarjan mitalikolmikon muodostivat edelliskauden tapaan helsinkiläiset Sparta, Helsingin IFK ja Kiffen.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Sjundeå IF, hopeaa sai Riihimäen Pallonlyöjät ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Katajanokan Haukat.[19]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Pieksämäen NMKY, hopeaa sai Vammalan Kisa ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Lautta-Pojat.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Kiri -60, hopeaa sai Karhulan Veikot ja pronssille sijoittui Lahden Kimmo.[21]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Teuvo Länsivuori saavutti hopeaa 500-kuutioisten pyörien luokassa.[22]
- Motocrossin maailmanmestaruussarjassa Heikki Mikkola voitti kultaa 250-kuutioisten pyörien luokassa.[23]
- Trialin maailmanmestaruussarjassa Yrjö Vesterinen voitti kultaa.[24]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Montrealin kesäolympialaisissa Kalevi Kosunen sijoittui parhaana suomalaisnyrkkeilijänä viidenneksi alle 71-kiloisten sarjassa.[25]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Montrealin kesäolympialaisissa Pertti Ukkola voitti kultaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 57-kiloisten sarjassa. Mikko Huhtala sijoittui alle 74-kiloisissa neljänneksi.[26]
Painonnosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Montrealin kesäolympialaisten painonnostokilpailuissa parhaina suomalaisina sijoittuivat viidenneksi Arvo Ala-Pöntiö alle 75-kiloisten sarjassa ja Juhani Avellan alle 82,5-kiloisissa.[27]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Innsbruckin talviolympialaisissa Pertti Niittylä sijoittui 1 000 metrillä ja Paula-Irmeli Halonen 500 metrillä kahdeksanneksi.[28]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Innsbruckin talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa Helena Takalo voitti kultaa 5 kilometrin hiihdossa sekä joukkue Matti Pitkänen, Juha Mieto, Pertti Teurajärvi ja Arto Koivisto miesten 4 × 10 kilometrin viestihiihdossa. Helena Takalo saavutti hopeaa 10 kilometrillä ja naisten joukkue Liisa Suihkonen, Marjatta Kajosmaa, Hilkka Kuntola ja Helena Takalo 4 × 5 kilometrin viestissä. Arto Koivisto hiihti 15 kilometrillä pronssia.[29]
Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Montrealin kesäolympialaisissa Pertti Karppinen voitti yksiköissä kultaa.[30]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Liisa Veijalainen voitti kultaa henkilökohtaisella matkalla sekä saavutti hopeaa Outi Borgenströmin ja Sinikka Kukkosen kanssa viestissä. Miesten viestijoukkue Hannu Mäkirinta, Markku Salminen, Matti Mäkinen ja Kimmo Rauhamäki saavutti pronssia.[31]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Montrealin kesäolympialaisissa Lasse Virén voitti toistamiseen kultaa 10 000 metrin ja 5 000 metrin juoksuissa. Maratonillakin hän sijoittui viidenneksi vain vuorokausi toisen kultamitalijuoksunsa jälkeen. Hopeaa saavuttivat Antti Kalliomäki seiväshypyssä ja Hannu Siitonen keihäänheitossa. Pirjo Häggman sijoittui 400 metrin juoksussa neljänneksi häviten pronssin vain 0,01 sekunnilla.[32]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Antti Kalliomäki saavutti hopeaa seiväshypyssä.[33]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 135. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Arponen, s. 454
- ↑ Arponen, s. 253–254
- ↑ Arponen, s. 454, 456
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 220–224, 358. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 383. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Kanerva, Juha ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 397. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 230, 418. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 202
- ↑ Arponen, s. 458
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 104–106. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 141. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Pihlaja, s. 407
- ↑ Pihlaja, s. 403, 407
- ↑ Pihlaja, s. 405, 407
- ↑ Arponen, s. 260–261
- ↑ Arponen, s. 253, 259–260
- ↑ Arponen, s. 262
- ↑ Arponen, s. 457
- ↑ Arponen, s. 454–456
- ↑ Arponen, s. 253, 264
- ↑ Pihlaja, s. 689–692
- ↑ Arponen, s. 253–257
- ↑ Pihlaja, s. 927–928