Suomen urheilu 1961
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1961 käsittelee vuoden 1961 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Kalevi Huuskonen | Ampumahiihto |
| 2. | Timo Laine | Moottoripyöräily |
| 3. | Risto Ankio | Yleisurheilu |
| 4. | Erkki Kohvakka | Suunnistus |
| 5. | Veli Lehtelä – Toimi Pitkänen | Soutu |
| 6. | Eino Mäkinen | Painonnosto |
| 7. | Jouni Kailajärvi | Painonnosto |
| 8. | Pauli Nevala | Yleisurheilu |
| 9. | Eero Mäntyranta | Hiihto |
| 10. | Olli Mäki | Nyrkkeily |
| Jorma Valkama | Yleisurheilu | |
| Lähde: [1] | ||
Erillisellä naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Mirja Lehtonen | Hiihto |
| 2. | Siiri Rantanen | Hiihto |
| 3. | Eva Hög | Hiihto |
| 4. | Eila Hanelius | Suunnistus |
| 5. | Inkeri Lehtonen | Yleisurheilu |
| 6. | Marjatta Moulin | Miekkailu |
| Lähde: [1] | ||
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Kalevi Huuskonen voitti kultaa henkilökohtaisella 20 kilometrillä sekä Paavo Revon ja Antti Tyrväisen kanssa joukkuekilpailussa. Repo saavutti henkilökohtaisessa kilpailussa pronssia.[2]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyväskylän suurajojen voittajaksi ajoi Rauno Aaltonen Volvolla.[3]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi kuusi maaottelua. Karsinnoissa vuoden 1962 maailmanmestaruuskilpailuihin Aatos Lehtosen valmentama joukkue hävisi kahdesti Bulgarialle ja vierasottelun Ranskalle. Kesäkuussa Helsingin olympiastadionilla Suomi voitti Norjan 4–1. Helsingin Palloseuran Kai Pahlman oli ainoa kaksi maalia vuoden maaotteluissa tehnyt suomalainen.[4][5]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai helsinkiläinen Kiffen ja pronssille sijoittui Valkeakosken Haka.[6]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti tamperelaisseura Tappara, hopeaa sai Rauman Lukko ja pronssille sijoittui toinen tamperelaisseura TK-V.[7]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Norjassa Suomi saavutti neljän joukkueen turnauksessa pronssia.[8][9][10]
- Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Oulun Palloseura, hopeaa sai helsinkiläinen Käpylän Urheilu-Veikot ja pronssille sijoittui Lappeenrannan Veiterä.[11]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Kisa-Toverit, hopeaa sai Kotkan Työväen Palloilijat ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Torpan Pojat.[12]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Helsingin Työväen Uimarit, hopeaa sai Lahden Sampo ja pronssille sijoittui Turun Riento.[13]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maarata-ajon Euroopan-mestaruuden voitti Timo Laine.[14][15]
Painonnosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Wienissä, Itävallassa Eino Mäkinen saavutti yli 90-kiloisten sarjassa pronssia. Samassa yhteydessä käydyissä Euroopan-mestaruuskilpailuissa Mäkinen saavutti hopeaa ja Jouni Kailajärvi alle 82,5-kiloisten sarjassa pronssia.[16][17]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 1960–1961 Kalevi Kärkinen sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi. Hän voitti Innsbruckin osakilpailun sekä sijoittui kolmanneksi Oberstdorfissa ja Bischofshofenissa. Hänen veljensä Juhani Kärkinen voitti Oberstdorfin osakilpailun.[18]
- Salpausselän kisoissa Siiri Rantanen voitti 10 kilometrin hiihdon ja Veikko Kankkonen jakoi mäkihypyn voiton kahden muun kilpailijan kanssa.[19]
Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Prahassa, Tšekkoslovakiassa Toimi Pitkänen ja Veli Lehtelä saavuttivat hopeaa perämiehettömässä kaksikossa.[20][21]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjoismaiden-mestaruuskilpailut järjestettiin Tampereella. Erkki Kohvakka voitti miesten mestaruuden. Naisjoukkue Maila Niskala, Raila Hovi ja Eila Hanelius voitti epävirallisena kilpailuna ohjelmaan kuuluneen viestin.[22]
- Jukolan viestin voitti Tampereen Pyrintö ja Venlojen juoksun Kaija Lahti.[23]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Ruotsi–Suomi-maaottelussa 9.–10.9. Tukholmassa Suomi oli parempi pistein 189,5–220,5. Risto Ankio voitti seiväshypyn Suomen-ennätyksellä 458 cm, joka jäi viimeiseksi terässeipäällä tehdyksi Suomen-ennätykseksi. Jussi Rintamäki voitti 400 metrin juoksun ja 400 metrin aitajuoksun ja toi ankkurina Suomen voittajana maaliin myös 4 × 400 metrin viestijuoksussa.[24]
- Naisten Suomi–Ruotsi-maaottelun 3.9. Kouvolassa voitti Ruotsi pistein 48,5–68,5.[25]
- Kalevan kisat järjestettiin 12.–13.8. Mikkelissä. Jorma Valkama voitti pituushypyssä kymmenennen Suomen-mestaruutensa. Naisten korkeushypyssä Leena Kaarna sivusi Suomen-ennätystä 164 cm.[26]
- Pauli Nevala ylitti elokuun alussa keihäänheitossa toisena suomalaisena 80 metrin rajan ja teki 1.9. Vaasassa Suomen-ennätyksen 84,23 m.[26][27][28]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 355. Otava, 1970.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 74. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Pihlaja, s. 110–111, 113–114
- ↑ Pihlaja, s. 134
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 176, 178. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 377. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 140. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Pihlaja, s. 267
- ↑ Virtamo, s. 185
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32–34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269–270
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 411
- ↑ Virtamo, s. 254, 556
- ↑ Pihlaja, s. 516, 520–521
- ↑ Virtamo, s. 290, 292
- ↑ Vahtola, Jouko: Suomen mäkihypyn historia, s. 196, 198–199. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 978-952-222-313-5.
- ↑ Virtamo, s. 163
- ↑ Pihlaja, s. 661
- ↑ Virtamo, s. 340
- ↑ Virtamo, s. 351
- ↑ Virtamo, s. 355
- ↑ Hannus, Matti & Laitinen, Esa: Maailman paras maaottelu, s. 44–46. Suomen Urheiluliitto, 2000. ISBN 951-96491-3-1.
- ↑ Hannus, Matti & Laitinen, Esa: Maailman paras maaottelu, s. 121. Suomen Urheiluliitto, 2000. ISBN 951-96491-3-1.
- ↑ a b Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat - Kalevan malja, s. 92–93. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8.
- ↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 485. 2. painos. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
- ↑ Pauli Nevala Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).