Olli Mäki
| Olli Mäki | |
|---|---|
 Olli Mäki voitettuaan Aissa Hashasin 1964 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Olli Mäki |
| Syntynyt | 22. joulukuuta 1936 Kokkola |
| Kuollut | 6. huhtikuuta 2019 (82 vuotta) Kirkkonummi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Nyrkkeilijä | |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 50 |
| Voitot | 28 |
| – tyrmäysvoitot | 5 |
| Tappiot | 14 |
| Ratkaisemattomat | 8 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Luzern 1959 | 60 kg | |
 Hopeaa |
Praha 1957 | 60 kg | |
Olli Johan Oskari Mäki (22. joulukuuta 1936 Kokkola – 6. huhtikuuta 2019 Kirkkonummi[1]) oli suomalainen nyrkkeilijä. Hän on toistaiseksi ainoa suomalainen nyrkkeilijä, joka on voittanut Euroopan mestaruuden sekä amatöörinä että ammattilaisena.
Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olli Mäki aloitti uransa aikuisten kilpailuissa vuonna 1953. Mäen amatööriuran huipentuma oli vuoden 1959 EM-kisoissa Luzernissa, jossa hän voitti kevyen sarjan eli alle 60-kiloisten Euroopan mestaruuden. Loppuotteluvastustaja oli Bulgarian Demitar Velinov. Mäki oli toinen suomalainen nyrkkeilyn Euroopan mestari sitten Gunnar Bärlundin mestaruuden. Euroopan mestaruuttaan ennen Mäki oli jo saavuttanut edellisissä vuoden 1957 EM-kisoissa Prahassa hopeaa hävittyään finaalissa Puolan Kazimierz Paździorille.
Mäkeä pidettiin ennakkoon vahvana mitalisuosikkina Rooman olympialaisiin, mutta poliittisista syistä johtuen TUL:oon kuulunutta Kokkolan Jymy -seuraa edustanutta Mäkeä ei valittu olympialaisiin. Suomen Nyrkkeilyliitto oli kyllä nimennyt 22. toukokuuta 1960 Mäen olympiaehdokkaaksi, mutta edustuspaikka olisi vaatinut eroamista TUL:sta. Vaikka Kokkolan Jymy hyväksyikin ehdot, piti Mäki päätöksensä ja erosi mieluummin kasvattajaseurastaan ja perusti eräiden muiden kanssa Kokkolan Työväen Urheilijat. "Se oli periaatepäätös", totesi Mäki. Kultamitalin Rooman Olympialaisista sai Kazimierz Paździor, jonka Mäki oli voittanut Luzernin EM-kisoissa 1959. Kaikkiaan Mäki otteli amatööriurallaan lähes 300 ottelua, joissa tuli alle 20 häviötä.[2]
Mäki siirtyi ammattilaiseksi vuonna 1960 osaksi Elis Askin tallia. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka nyrkkeili ammattilaisten MM-ottelussa (vuonna 1962). Kyseinen Mäki vs. Moore -ottelu, joka järjestettiin Helsingissä, on edelleen suurin Suomessa järjestetty nyrkkeilytapahtuma (23 463 katsojaa). Ottelu päättyi 2. erässä tyrmäyksellä Mäen vastustajan, yhdysvaltalaisen Davey Mooren voittoon. [3] Asiantuntijoiden mukaan MM-ottelu tuli Mäen uralla liian aikaisessa vaiheessalähde?. Hän oli otellut ammattilaisena ainoastaan kymmenen kertaa, kun Moorella otteluita oli takanaan jo yli 60. Elis Ask toteutti samalla oman unelmansa MM-titteliottelun järjestäjänä. Ottelu järjestettiin Helsingin Olympiastadionilla 17. elokuuta 1962 eli Askin oman EM-ottelun vuosipäivänä. [4] Mäen kertoman mukaan hänen valmistautumistaan haittasi myös huoli painonpudotuksesta.[5]
Mäen kertoman mukaan hän sai eräänä päivänä lukea lehdestä, että sopimus MM-ottelusta oli tehty ja painoksi sovittu Moorelle sopiva 57 kg.
"Koko MM-ottelu tuli varsin lyhyellä varoitusajalla, koska Moore puolusti vapaaehtoisesti titteliään. Lyhyt varoitusaika oli minun kannaltani huono sen vuoksi, että oli kulunut kuusi vuotta siitä, kun edellisen kerran olin kilpaillut 57 kilon sarjassa. Olin mielestäni hyvässä kunnossa ja poikienkin mielestä, joiden kanssa ottelin harjoitussalilla. Viikkoa ennen ottelua oli koepunnitus stadionin salilla. Kun menin vaa'alle, paino oli 60 kiloa. Elis totesi, että "oletko sinä pelle?" -En minä mikään pelle ole, mutta paino on se, mitä vaaka näyttää."[6]
Mäki laihdutti seitsemän kiloa kuukauden aikana. Onnistuneen punnituksen jälkeen ottelupäivänä Mäki meni kihloihin morsiamensa Raijan kanssa.
Olli Mäen uran parhaat vuodet olivat 1964–1965, jolloin hän pääsi ottelemaan omimmassa sarjassaan, alle 63,5 kg. Helmikuussa 1964 Mäki sai tilaisuuden haastaa tuore saksalainen Euroopan mestari Conny Rudhof. Mäki voitti mestaruuden. Monet pitävät hänen uransa onnistuneimpana otteluna mestaruuden puolustamista myöhemmin samana vuonna ranskalaista Aissa Hashasia vastaan.
Euroopan ulkopuolisista vastustajista tunnetuin Mäelle noihin aikoihin hävinnyt oli kuubalainen Angel Robinson Garcia. Suunnitelmat otteluista Atlantin takana kariutuivat kommunisti Mäen viisumivaikeuksiin.
Euroopan nyrkkeilyliitto riisti Mäeltä mestaruuden, kun sovittua uusintaottelua Conny Rudhofia vastaan oli lykätty liian monta kertaa. Myöhemmin Mäki kuitenkin vielä otteli Rudhofia vastaan kymmenen erän ratkaisemattoman, jossa suomalainen asiantuntijoiden mukaan voitti selvästi kuusi erää.[4] — Mäen ammattilaisura jatkui vuoteen 1973 saakka.
Kirkkonummella asunut Mäki tunnettiin lempinimellä ”Kokkolan leipuri”. Poliittiselta vakaumukseltaan hän oli kommunisti.[7] Olli Mäen poika on nyrkkeilyvalmentaja ja -promoottori Pekka Mäki.
Mäki kuoli 82-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana Kirkkonummella 6. huhtikuuta 2019.[1][8] Hän oli sairastanut dementiaa ja Alzheimerin tautia.[9]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1964–1965 ammattilaisten Euroopan mestari, kevyt välisarja
- 1959, Luzern Euroopan mestaruus, kevytsarja
- 1957, Praha EM-hopeaa, kevytsarja
- Kaksi Pohjoismaiden mestaruutta
- Neljä Suomen mestaruutta
Olli Mäen ura fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näytelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näytelmä Unelmista suurin, joka kertoo Olli Mäen elämänvaiheista, sai kantaesityksensä Kokkolan kaupunginteatterissa 11. syyskuuta 2010. Näytelmä käsittelee voittamista ja erityisesti voittamisen halua. Sen on kirjoittanut Sami Parkkinen, ja pääosaa näytteli vierailijana Kai Vaine. Näytelmän ohjasi samoin vierailijana Vihtori Rämä.[10]
Vuoden 2016 elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen teki Olli Mäen vuoden 1962 MM-ottelun aikaisiin tapahtumiin perustuvan elokuvan Hymyilevä mies, jossa Mäkeä esittää näyttelijä Jarkko Lahti. Elokuva valittiin kevään 2016 Cannesin elokuvajuhlilla parhaaksi Un certain regard -sarjassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jänkä, Erkki: Olli Mäki: Nyrkkeilijä. Espoo: Raise, 2006. ISBN 952-99787-0-7.
- Olli Mäki ja ammattilaisura BoxRec-tietokannassa.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nyrkkeilijä Olli Mäki on kuollut Ilta-Sanomat. 6.4.2019. Viitattu 6.4.2019.
- ↑ Olli Mäki ei katunut jääräpäisyyttään: ”Ei olympiamitalia voi syödä” YLE Elävä arkisto. 12.7.2014. Viitattu 9.6.2015.
- ↑ Mäki teki suomalaista nyrkkeilyhistoriaa vuonna 1962 – katso MM-ottelu! YLE Elävä arkisto. 12.7.2014. Viitattu 25.4.2014.
- ↑ a b Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit.
- ↑ Olli Mäki ei katunut jääräpäisyyttään: ”Ei olympiamitalia voi syödä” 8.9.2006. Yle Urheilu. Viitattu 14.1.2015.
- ↑ Jänkä, Erkki (toim.): Olli Mäki: Nyrkkeilijä.
- ↑ Moilanen, Harri-Ilmari: Rakkaus tyrmäsi Olli Mäen – Hymyilevä mies tv-ensi-illassa 23.12.2018. Kansan Uutiset. Viitattu 6.4.2019.
- ↑ Niemeläinen, Jonne: Nyrkkeilyn suomalaislegenda Olli Mäki on kuollut 6.4.2019. Yle. Viitattu 6.4.2019.
- ↑ "Esikuva ja ennen kaikkea hyvä isä" – Pekka Mäki tunteikkaana tänään kuolleen Olli Mäen jättämästä perinnöstä 6.4.2019. MTV. Viitattu 6.4.2019.
- ↑ Urheilumaailman kilpailu heijastaa yhteiskuntaa.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kanerva, Juha: Mäki, Olli (1936–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Olli Mäen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||||||
