Suomen urheilu 1937
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1937 käsittelee vuoden 1937 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut käytiin 30.7.–9.8. Helsingissä. Olavi Elo voitti kultaa sotilaskiväärin täysottelussa ja vapaakiväärin pystyammunnassa, Einari Oksa vapaakiväärin makuuammunnassa, Kalle Liuhala sotilaskiväärin makuuammunnassa, Albert Ravila pienoiskiväärin makuuammunnassa ja Konrad Huber haulikkoammunnassa. Lisäksi Suomi voitti neljä kultaa joukkuekilpailuissa.[1][2]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue osallistui ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailujen karsintaan ja hävisi siinä kaikki kolme otteluaan: Tukholmassa Ruotsille 4–0, Helsingin Pallokentällä Saksalle 0–2 ja Turun Urheilupuistossa Virolle 0–1. Suomi hävisi myös vuoden kolme muuta maaotteluaan, muun muassa toukokuussa Pallokentällä Englannille 0–8. Suomen ainoan maalin koko vuonna teki ensimmäistä maaotteluaan pelannut Eino Mäkelä lokakuussa Kööpenhaminassa Tanskaa vastaan.[3][4]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Viipurin Sudet.[5]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Ilves, hopeaa sai helsinkiläinen Kronohagens Idrottsförening ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi. Mitalijärjestys oli sama kuin edellisellä kaudella.[6]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue hävisi helmikuussa Tukholmassa Ruotsille 0–2.[7]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Viipurin Sudet.[8]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Kuusankosken Veto ja hopeaa sai Keravan KooPee.[9]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Tampereen Pyrintö ja hopealle sijoittui Viipurin Pallonlyöjät.[10]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Väinö Perttunen voitti kultaa alle 56-kiloisten sarjassa, Kustaa Pihlajamäki alle 61-kiloisissa ja Lauri Koskela alle 66-kiloisissa.[11]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Kustaa Pihlajamäki saavutti hopeaa alle 61-kiloisten sarjassa. Pronssille ylsivät Miliam Maunula alle 56-kiloisten sarjassa ja Antti Mäki alle 72-kiloisissa.[12]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa Oslossa, Norjassa Birger Wasenius saavutti hopeaa.[13]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa Davosissa, Sveitsissä Verné Lesche saavutti pronssia.[14]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Chamonix'ssa, Ranskassa Pekka Niemi voitti kultaa 50 kilometrin hiihdossa sekä saavutti hopeaa viestissä Klaus Karppisen, Jussi Kurikkalan ja Kalle Jalkasen kanssa ja pronssia 18 kilometrillä. Henkilökohtaisen hopeamitalin saivat Jalkanen 18 kilometriltä ja Karppinen 50 kilometriltä. Yhdistetyssä Aarne Valkama saavutti pronssia.[15]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmari Salminen juoksi 18.7. Kouvolassa 10 000 metrillä maailmanennätyksen 30.05,6 ja teki väliaikana myös kuuden mailin maailmanennätyksen 29.08,4. Erkki Tamila teki 29.8. Joensuussa 15 mailin maailmanennätyksen 1.19.48,6.[16]
- Kalevan kisat järjestettiin 6.–8.8. Viipurin keskuskentällä. Suomen-mestaruuskilpailujen nimenä Kalevan kisat olivat nyt virallisesti ensimmäistä kertaa. SM-kilpailut olivat ensi kertaa kolmipäiväiset ja kisoissa tehtiin 1970-luvulle saakka kestänyt yleisöennätys, kun kolmena päivänä paikalla oli yhteensä noin 30 000 katsojaa, joista viimeisenä päivänä noin 20 000.[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Arponen, Antti O., ym.: Talviurheilun tähdet. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pihlaja, s. 63
- ↑ Ampujain maailmanmestaruuskilpailut Helsingissä 30.7.–9.8. 37. MM-kilpailujen järjestelytoimikunta, 1937.
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 97–101. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 370–371. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 256
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 531
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ Pihlaja, s. 490–491, 495–496
- ↑ Pihlaja, s. 495–496
- ↑ Arponen, ym., s. 557
- ↑ Arponen, ym., s. 558
- ↑ Arponen, ym., s. 193, 290, 342
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat - Kalevan malja, s. 46–47. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8.