Suomen Pöytätennisliitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen Pöytätennisliitto on vuonna 1938 perustettu suomalaisen pöytätenniksen kattojärjestö.[1]

Pöytätennisliiton perustamiseksi kutsuttiin helmikuussa 1938 Helsinkiin koolle suunnittelukokous, jonka tuloksena 20 seuran edustajat osallistuivat liiton perustamiskokoukseen 27. huhtikuuta 1938. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin liikemies Bruce Campbell. Ensimmäinen virallisesti liittoon liittynyt seura oli Helsingin Pöytätenniskerho. Jo 6. huhtikuuta 1938 Suomi pelasi Tallinnassa Viroa vastaan ensimmäisen maaottelunsa, jonka Viro voitti 5–0.[1] Ensimmäisessä kotikentällä pelatussa maaottelussa vastustajana oli Latvia 7. marraskuuta 1938, ja tämänkin ottelun Suomi hävisi pistein 0–5.[2] Ensimmäiset viralliset Suomen-mestaruuskilpailut liitto järjesti marraskuussa 1938 Balderin salissa, Aleksanterinkadulla, Helsingissä. A-luokan Suomen-mestaruudet jaettiin miesten kaksinpelissä, naisten kaksinpelissä, miesten nelinpelissä ja sekanelinpelissä.[3]

Suomen Pöytätennisliitto on vuodesta 1980 järjestänyt vuosittain Finlandia Open -turnauksen, joka on vuodesta 1981 ollut kansainvälinen tapahtuma.[4]

Suomen Pöytätennisliitto järjesti vuonna 2015 Tampereella veteraanien Euroopan-mestaruuskilpailut, joihin osallistui 1 830 pelaajaa.[5]

Liiton puheenjohtajana ovat pisimpään toimineet Curt Åkerberg vuosina 1953–1966 ja Esa Ellonen 1975–1989. Vuodesta 2014 puheenjohtajana on ollut Esko Heikkinen.[6] Suomen edustajina Kansainvälisen pöytätennisliiton valtuustossa (nykyisin Board of Directors) ovat olleet Esa Ellonen vuosina 1984–1989 ja Sonja Grefberg vuodesta 2017 sekä Euroopan pöytätennisliiton hallituksessa Ellonen vuosina 1980–1988 ja Grefberg vuodesta 2013.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkinen, Esko & Viita, Ossi: Pingpongista pöytätennikseen – Lajihistoria. Suomen Pöytätennisliitto, 2018. ISBN 978-952-94-0564-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Heikkinen & Viita, s. 44–46
  2. Heikkinen & Viita, s. 49
  3. Heikkinen & Viita, s. 50
  4. Heikkinen & Viita, s. 149
  5. Heikkinen & Viita, s. 171
  6. Heikkinen & Viita, s. 300
  7. Heikkinen & Viita, s. 301

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]