Sosiaalikeskus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kansalaisaktivistien ylläpitämiä ei-valtiollisia sosiaalikeskuksia. Sosiaalikeskukset on myös kaupunkien tai kuntien sosiaalitoimen yksiköitä.
Camberwelin vallattu sosiaalikeskus oli toiminnassa 2007.

Sosiaalikeskukset ovat julkisia yhteisötiloja, joita käytetään moniin erilaisiin tarkoituksiin. Niille on yhteistä se että ne toimivat taloudellista voittoa tavoittelemattomasti. Ne saattavat olla paikallisten yhdistysten tai jonkin alueen vähemmistöryhmien, pakolaisten, aktivistien tai alakulttuuriverkostojen ylläpitämiä[1]. Ne tarjoavat tilat monenlaisille kulttuuritapahtumille sekä kokoustiloja esimerkiksi järjestöjen sekä yhdistyksien tapaamisille. Tyypillisesti sosiaalikeskuksen palvelut määrittyvät sen ympäröivän yhteisön tarpeiden ja sen toimintaan osallistuvien henkilöiden taitojen mukaan.

Sosiaalikeskukset sijoittuvat tyypillisesti isoihin kiinteistöihin, jotta niitä voitaisiin käyttää monipuolisesti eri ryhmittymien tarpeiden mukaan. Sosiaalikeskuksia löytyy miltei kaikista eurooppalaisista kaupungeista, joskus vallatuissa ja joskus vuokratuissa tiloissa.

Vapaat tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialaisen sosiaalikeskuksen sisäänkäynti.
Espanjalaisen sosiaalikeskuksen yhteisöpuutarha Barcelonassa.

Kansalaisaktivistien ylläpitämiä sosiaalikeskuksia kutsutaan usein autonomisiksi sosiaalikeskuksiksi niiden erottamiseksi valtiollisista tai kunnallisista, sosiaalitoimen yksiköistä. Historiallisesti vastaavia tiloja on Suomessa kutsuttu myös vapaiksi nuorisotiloiksi tai vapaiksi toimikeskuksiksi. 1980-luvun asuntopoliittisten valtausten sijaan ne erikoistuvat vapaan kulttuuritoiminnan tarjoamiseen. Sosiaalikeskukset tarjoa paikan, jossa ihmiset voivat kokoontua ja harrastaa kulttuuria. Ne tarjoavat tilan konsertteille, koulutustapahtumille, teatterille, työpajoille, keskustelutilaisuuksille, elokuvien ja dokumenttien näytöksiin sekä kahvilatoimintaan ja omakustanteiden myyntiin. Niissä saatta toimia graffitigallerioita, järjestää taidenäyttelyitä sekä performanssitapahtumia.[2][3].

Toimintaa ylläpitävät usein samalla seudulla toimivat artivistit joiden toimesta myös kulttuuri tapahtumia tuotetaan. Erilaisia tapahtumia järjestetään maksutta ja koko toimintaa ylläpidetään vapaaehtoistyöllä mutta toimijat eivät harjoita hyväntekeväisyyttä tai toimi sosiaalityöntekijöitä[1]. Tapahtumia ja hankkeita organisoidaan yhteistyölla ja solidaarisesti. Vaikka jokainen sosiaalikeskus on erilainen johdetaan useimpia näiden toiminnoista epä-hierarkkisesti ja päätöksen teko tehdään konsensuksen hengessä. Useimmat keskuksista sijoittuvat poliittisesti vasemmalle ja voivat sisällyttää toimintaansa anarkististia sekä autonomisia tavoitteita. Keskuksien toimintaan osallistuu kuitenkin hyvin eritaustoista lähtöisiä henkilöitä.

»Pyrkimyksemme on edelleen sama, haluamme tilan, joka on vapaa auktoriteeteistä, kaupallisuudesta ja syrjinnästä, tilan, joka on kaikille avoin ja jossa ihmisten tarpeet menevät kapitalistisen voiton maksimoinnin edelle. – Squat 64[4]»

Sosiaalikeskusten sekä asukas- ja nuorisokeskusten ero.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalikeskukset eroavat monissa suhteissa asukas-, nuoriso- sekä työttömien -keskuksista. Yksi ratkaisevimmasta eroista on se, että hanketta on ryhdytty vetämään paikallisen yhteisön omasta aloitteesta ja tilat on saatettu saada haltuun laittomin keinoin. Sosiaalikeskukset pyrkivät usein lainmukaistamaan[5] asemansa osallistumalla esimerkiksi kunnalliseen päätöksen tekoon, mutta tilanne voi olla vaikkea sillä tilat on mahdollisesti saatu käyttöön valtaamalla toiminnan mahdollistava kiinteistö.

»Tilat eivät sitkeistä uskomuksista huolimatta ole rajattu nuorille, mutta samalla tosiasia on, että suurin osa vallattujen tilojen käyttäjistä ovat nuorisolain määritelmän mukaan nuoria. Tästä syystä valtaajat ovat neuvotelleet nimenomaan Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen kanssa, vaikka esimerkiksi kulttuuriasiainkeskus voisi myös olla soveltuva kumppani.– Vapaa Helsinki -kollektiivi[6]»

Sosiaalikeskukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten sosiaalikeskusten esikuvana voidaan historiallisesti pitää Helsingissä alun perin Elmun (elävän musiikin yhdistys ry) 1979 valtaamaa Lepakko rakennusta, jossa järjestettiin toimintaa vuoteen 1999 asti[7]. Myös, myöhemmin Turun nuorisoasiainkeskuksen käyttöön lunastama Auran panimo Turussa on vaikuttanut nykyaikaisten sosiaalikeskusten toimintaan.

Erotuksena ulkomailla tapahtuneista voimakkaista yhteydenotoista poliisin ja artivistien välillä (kuten muun muassa Nørrebron nuorisotalon yhteydessä) ovat sosiaalikeskus projektit Suomessa edenneet usein yhteistyössä kaupungin virkamiestahon kanssa. Esimerkiksi Helsingissä nuorisoasiainkeskus, asettui Elimäen valtauksen yhteydessä keskeiseksi toimijaksi välittämään valtaajien, kiinteistön omistajan ja poliisin kantoja. Tampereen kiinteistötoimen ilmoitettua, ettei se jatka Hirvitalon vuokrasopimusta kaupungin taidetoimikunta ja kulttuuritoimi puolsivat paikan vuokrasopimuksen jatkamista[8].

Monien toimitilojen tulevaisuus on ollut kuitenkin säännöllisesti uhattuna ja esimerkiksi Taiteilijaseura NYTEn tiloja on puolustettu useaan otteeseen taiteen keinoin. Performanssien ohella vuonna 2004 järjestettiin Muuri-projekti, jolloin ylijäämälevyistä rakennettiin talon läpi muuri johon kuvitetuin graffitein vastustettiin purkamista suunnitelmia. Seuraavana vuonna järjestettiin 'arkeologiset kaivaukset' talon edustalla[9]. Vaikka sosiaalikeskukset ovat vakiinnuttaneet asemaansa suomalaisessa kulttuurielämässä, aiheuttaa ongelmia kiinteistöjen huono kunto. Vaikka tilat ovat saatu eleellistä vuokraa vastaan tai valtaamalla kaupungilta ei rahaa tilojen kunnostamiseen kerry. Tapahtumia kun järjestetään poikkeuksetta ilmaiseksi. Tällöin kunnostustoimet ovat yksittäisten lahjoittajien ja kaupungilta tai säätiöiltä saatujen satunnaisten tukien varassa. Jotta sosiaalikeskusten toiminta saataisiin kannattavammaksi tulisi rahoitus tehdä pitkäkestoiseksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Talonvaltaajat saivat vihdoin oman sosiaalikeskuksen Sompasaaresta. Viitattu 29.11.2009 Helsingin Sanomat.
  2. Kalenteri. Viitattu 28.11.2009 Sosiaalikeskus Satama.
  3. Velmu ry: Villa Pumpulista pitää tehdä sosiaalikeskus. Viitattu 29.11.2009 Vantaan Sanomat.
  4. Tiedoite. Viitattu 28.11.2009 Keosto.org.
  5. Blogi, Teppo Moisio. Viitattu 29.11.2009 Helsingin Sanomat.
  6. Vapaa tila, vapaa Helsinki. Viitattu 29.11.2009 Nuorisotutkimus Seura.
  7. "Talonvaltaus liikkeenä – miksi squat ei antaudu?" - Leo Stranius&Mikko Salasuo(toim.). Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. (ISBN: 978-952-5464-41-2 (PDF)), 2008, nro 19, s. 6-7.
  8. Artikkeli Täydellinen ympyrä -lehdessä Viitattu 21.6.2009.
  9. Porin yliopistokeskus

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]