Skotlannin ylämaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ylämaa (Highlands) ja Alamaa (Lowlands) Skotlannin kartalla

Skotlannin ylämaa eli Ylämaa[1] (gaeliksi A’ Ghàidhealtachd; skotiksi The Hielands; engl. The Highlands) on historiallinen alue Skotlannissa. Monet Skotlannin symbolit, kuten klaanit, tartaanikankaat, säkkipillit ja viski, liitetään erityisesti Ylämaahan. Myös gaelin kielellä on eniten puhujia Ylämaan alueella ja elinvoimaisin se on läntisillä saarilla. Alueen erottaa keskisestä Skotlannista (engl. Central belt) Ylämaan rajasiirroslinja (engl. Highland boundary fault).

Ylämaan ja saarten asukasluku on 373 000. Ne ovat Britannian harvimmin asutettu alue ja eräs EU:n harvimmin asutetuista alueista. Väestötiheys on yhdeksän asukasta/km².[2]

Hallinnollisesti Ylämaa muodostuu Ylämaan hallintoalueesta sekä osista Aberdeenshiren, Angusin, Argyll ja Buten, Morayn, Perth ja Kinrossin, Pohjois-Ayrshiren ja Stirlingin hallintoalueita.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylämaan halkaisee kahteen selkeästi erottuvaan osaan suuri siirroslaakso Glen More (engl. The Great Glen): etelämpänä ovat Grampianvuoret, joilla sijaitsee myös Britannian korkein vuori, Ben Nevis (1343 metriä); pohjoispuolella ovat luoteinen Ylämaa. Laaksossa sijaitsee neljä järveä: Loch Linnhe (joka on suoraan mereen yhdistyvä järvi, engl. Sea Loch), Loch Lochy, Loch Oich sekä suurin järvistä, erityisen tunnetuksi tarunomaisesta hirviöstään tullut Loch Ness, joka on 37 kilometriä pitkä ja paikoin 230 metriä syvä. Kaikkia järviä yhdistää toisiinsa sekä mereen Kaledonian kanava, 96 kilometrin mittainen vesireitti, josta vain 37 kilometriä on ihmisen muokkaamaa. Kanavan keskimääräinen 5,5 metrin syvyys on tosin aivan liian pieni nykyisille rahtialuksille, eikä kanavasta ole enää hyötyä kuin huviveneilijöille.

Ylämaahan lasketaan usein myös Skotlannin saaristot: Hebridit länsirannikolla, Orkneysaaret pohjoisrannikolla ja Shetlandinsaaret kauempana pohjoisella Atlantilla. Rannikot ovat erittäin rikkonaisia ja lukemattomien erikokoisten saarten täplittämiä lännessä, mutta melko eheitä idässä.

Suurin osa Ylämaan järvistä (loch) on kapeisiin vuoristolaaksoihin (glen) muodostuneita pitkänomaisia ja usein melko syviä järviä. Monin paikoin ne yhdistyvät syvälle sisämaahan työntyviin vuonoihin (firth) vain lyhyen joen tai kapean salmen välityksellä.

Ylämaa kuuluu Britannian runsassateisimpiin alueisiin.

Tärkeimmät kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaledonian kanavan koillispäässä, Loch Nessistä laskevan Nessjoen suulla, sijaitsee "Ylämaan pääkaupungiksi" kutsuttu Inverness (60 000 as.). Kanavan lounaispäässä, Ben Nevis -vuoren juurella sijaitsee Fort William (11 000 as.).

Näkymä Invernessistä
Ylämaan maisemaa


Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylämaan luonnonmaisemaa luonnehtivat nummet, metsämaat sekä kallioiset vuoret ja rannikot.

Nummet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanerva (Calluna vulgaris), yleinen näky Ylämaan nummilla.

Suurin osa Ylämaasta on kanervikkoa kasvavaa nummea. Myös ohdake, Stewartien klaanin entinen tunnus ja nykyinen Skotlannin kansalliskasvi, kasvaa nummilla. Nummien linnustoon kuuluu muun muassa nummiriekko (Lagopus lagopus scoticus), pohjoismaisen riekon (Lagopus l. lagopus) paikallinen alalaji sekä petolinnuista maakotka (Aquila chrysaetos) ja muuttohaukka (Falco peregrinus), jotka ovat varsin harvinaisia muualla Isossa-Britanniassa. Nummien autiuden vuoksi myös saksanhirville (Cervus elaphus) ja metsäkauriille (Capreolus capreolus) riittää hyvin tilaa vaellella.

Metsät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain noin 15 prosenttia Skotlannin pinta-alasta on metsää, mikä on silti huomattavasti enemmän kuin muualla Isossa-Britanniassa. Ylämaan vanhoja metsiä kutsutaan nimellä Caledonian Forest. Metsät ovat Ylämaalla pääosin mänty-, kuusi- ja lehtikuusivaltaisia havumetsiä, joissa viihtyvät muun muassa skotlanninkäpylinnut (Loxia scotica), näädät (Martes martes) ja villikissat (Felis silvestris).

Rannikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrskylintu

Useimmat merilinnut viettävät päivät merellä ravintoa hankkien ja käyvät pesillään vain öisin, joten Ylämaan kallioiset rannikot lukemattomine koloine ja halkeamineen tarjoavat loistavan kodin monille suurissa kolonioissa eläville merilintulajeille. Erityisesti Orkney- ja Shetlanninsaaret ovat lintuharrastajien paratiiseja. Ylämaan rannikoilla tavattavia lajeja ovat muun muassa lunni (Fratercula arctica), riskilä (Cepphus grylle), ruokki (Alca torada), pikkuliitäjä (Puffinus puffinus), merikeiju (Hydrobates pelagicus), myrskykeiju (Oceanodroma leucorhoa), myrskylintu (Fulmarus glacialis), merimetso (Phalacrocorax carbo) sekä toisia merilintuja kiusaava isokihu (Stercorarius skua). Ylämaan rannikoilla voi nähdä myös hylkeitä ja delfiinejä, joskus jopa valaita.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylämaan tärkeimpiä elinkeinoja ovat öljyteollisuus ja turismi. Öljyteollisuus on tuonut vaurautta erityisesti Orkney- ja Shetlanninsaarille. Monet Skotlannin matkailuvalteista sijaitsevat juuri Ylämaalla. Myös patikointi on ollut siellä suosittua 1800-luvulta.

Myös perinteiset elinkeinot ovat yhä tärkeitä. Lampaita on kasvatettu Skotlannissa 1700-luvulta ja lampaanvillasta tehdään alkuperäiset, maailmankuulut tartaanikankaat. Myös pitkäkarvainen ja -sarvinen ylämaankarja (Highland cattle) on tärkeä karjaeläin. Lisäksi Shetlanninsaaret ovat kuuluja poneistaan.

Ylämaankarja

Kalastusta harjoitetaan koko Skotlannin rannikoilla. Skotlannissa kalansaaliit käsittävät muun muassa silliä, koljaa, taskurapuja ja hummereita.

Viskin valmistus on erittäin merkittävä tulonlähde ylämaalaisille. Tämä alun perin luultavasti Irlannista saapunut taito on nykyään tehnyt Skotlannista maailman johtavan viskimaan ja viskistä maan kansallisjuoman. Tiheimmässä viskitislaamoja on Speyjoen ympäristössä (Speyside)

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylämaan kulttuuri poikkeaa paljolti Alamaasta. Olennaisin ero on, että Ylämaa tukeutuu enemmän kelttiläiseen kulttuuriin Alamaan ollessa enemmän englantilaisia.lähde? Erinomaisen kuvan Ylämaan kulttuurista saa Ylämaan kisoissa (Highland games), jokakesäisissä kansallisurheilutapahtumissa, joissa harjoitetaan perinteisiä skottilaisia kilpailulajeja ja joista lähes joka paikkakunnalla on omat versionsa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Skotlannin historia
Kuningatar Maria Stuart

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Ylämaalle yli 8 000 vuotta sitten. Monet Skotlannin arkeologisista löytöpaikoista sijaitsevat Ylämaalla, esimerkiksi Callanishin kivikehä Leodhàsilla Ulko-Hebrideillä sekä Skara Braen myöhäiskivikautinen kylä Orkneysaarilla. Rousayn saarta Orkneysaarilla kutsutaan ”pohjoisen Egyptiksi” löytöpaikkojen runsauden vuoksi.

Skotlannin klaanijärjestelmä käytti aikoinaan suurta vaikutusvaltaa Ylämaalla. Stuartien suku (alun perin Stewartin klaani) oli Skotlannin hallitsijasuku vuosina 1371–1707, vuonna 1603 muodostetun personaaliunionin jälkeen he nousivat myös Englannin ja Irlannin valtaistuimelle. Legendaarisin Stuart-hallitsijoista oli Maria Stuart, jotka kutsutaan Skotlannissa usein nimellä Mary, Queen of Scots.

Suuria alueita autioitui 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa niin sanotuissa ”Ylämaan puhdistuksissa”. Vuoden 1745–1746 jakobiittikapinan jälkeen Ylämaan yhteiskunta muuttui klaanijärjestelmän menettäessä valtansa, ja monet suurmaanomistajat havaitsivat lampaiden kasvattamisen tuottoisammaksi, kuin lukuisien vuokralaisten pitämisen. Näin ihmiset saivat tehdä tilaa lampaille ja kymmeniätuhansia ylämaalaisia muutti Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakulinen & Paikkala: Ylämaa (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 58) Eksonyymit. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. 23.9.2020. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 2.10.2020.
  2. http://www.talentscotland.com/view_item.aspx?item_id=1727

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]