Simo Zitting

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee professoria. Samannimistä AY-johtajaa käsittelee artikkeli Simo Zitting (puheenjohtaja).
Simo Zitting
Henkilötiedot
Syntynyt14. helmikuuta 1915
Muuruvesi, Suomi
Kuollut6. helmikuuta 2012 (96 vuotta)
Espoo, Suomi
Kansalaisuus Suomi
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue esineoikeus

Simo Johannes Zitting (14. helmikuuta 1915 Muuruvesi – 6. helmikuuta 2012 Espoo[1]) oli suomalainen esineoikeutta tutkinut oikeustieteilijä, joka toimi Helsingin yliopiston siviilioikeuden professorina vuosina 1957–1978. Zitting oli merkittävimpiä suomalaisia siviilioikeustutkijoita ja analyyttisen oikeustieteen uranuurtaja.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zitting valmistui ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta vuonna 1935. Hän opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1941. Zittingin opinnot keskeytyivät hänen palvellessaan talvi- ja jatkosodassa. Hänelle myönnettiin 4. ja 3. luokan vapaudenristit vuosina 1940 ja 1941, ja hän yleni kapteeniksi vuonna 1944. Sotien jälkeen Zitting sai varatuomarin arvon vuonna 1944, valmistui lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1946 ja lakitieteen lisensiaatiksi vuonna 1949 sekä väitteli lakitieteen tohtoriksi vuonna 1951.[1][2] Zittingin väitöskirja Omistajanvaihdoksesta silmällä pitäen erityisesti lainhuudatuksen vaikutuksia ei ilmestyessään saanut heti suurta arvostusta, mutta vakiinnutti pian asemansa suomalaisen siviilioikeuden klassikkona.[2][3]

Zitting työskenteli Helsingin yliopistossa assistenttina vuosina 1945–1951, siviilioikeuden apulaisena vuosina 1951–1960 sekä siviilioikeuden professorina ensin virkaa tekevänä vuosina 1957–1960 ja sitten vakinaisena vuosina 1960–1978. Hän toimi myös yksityisoikeuden laitoksen esimiehenä vuosina 1962–1969.[1][2][4]

Zitting toimi useissa luottamustehtävissä tieteellisissä ja lakimiesjärjestöissä sekä elinkeinoelämän piirissä. Hän toimi Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen hallituksen jäsenenä vuosina 1962–1969 ja puheenjohtajana vuosina 1970–1973 sekä Pykälän inspehtorina vuosina 1969–1971. Hänet valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1967 ja Lakimiesyhdistyksen kunniajäseneneksi vuonna 1975. Vuonna 1985 hän sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon. Hän sai Turun yliopiston kunniatohtorin arvon vuonna 1986 ja Helsingin yliopiston riemutohtorin arvon vuonna 2010.[1][2]

Zittingin vanhemmat olivat maanviljelijä, kunnallisneuvos Olli Pekka Zitting ja Erika Raatikainen. Hänen puolisonsa vuodesta 1945 oli Gunborg Linnea Hellman (s. 1921).[2]

Oikeustiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zitting toi Suomessa analyyttisen suuntauksen esineoikeuteen[5] ja yksityisoikeuteen yleisesti[2]. Zittingin analyyttisen oikeustieteen tavoitteena oli yhtäältä luopua käsitelainopille tunnusomaisesta "käsitteillä päättelystä" ja toisaalta huolehtia, ettei oikeuteen sekoiteta sille vieraita ainesosia, kuten yhteiskunnallisia tosiasioista tai moraalia.[3] Zittingin mukaan esimerkiksi yhteiskunnallis-taloudelliset seikat kyllä vaikuttivat oikeuden syntyyn ja sisältöön, mutta oikeutta tuli silti analysoida sellaisenaan loogis-käsitteellisin metodein.[6] Zittingin analyyttinen oikeustiede sai vaikutteita Alf Rossilta, Wesley Newcomb Hohfeldilta ja Hans Kelsenilta.[7]

Zittingin esineoikeudelliset tutkimukset kohdistuivat omistusoikeuteen ja omistajanvaihdokseen, ja niiden myötä suomalaisen esineoikeuden painopiste siirtyi dynaamisen oikeustilan tarkasteluun.[8]. Zitting tunnetaan etenkin omistusoikeuden käsitteen hajottelusta eri elementteihin. Tämän lisäksi Zitting pyrki osoittamaan, kuinka omistusoikeudessa sulautui erottamattomasti yhteen yksityis- ja julkisoikeudellinen aines vastoin perinteistä käsitystä omistusoikeuden individualistisuudesta[9], ja häneltä ovat peräisin sivullissuhteiden jaottelu etenevään ja takautuvaan sivullissuhteeseen[10] ja käsitys esineen ainesosien välisestä suhteesta oikeuksien välisenä suhteena[11].

Omistusoikeuskäsitteen analyysi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väitöskirjassaan Omistajanvaihdos (1951) sekä Lakimies-lehdessä julkaistussa kaksiosaisessa kirjoituksessaan Omistajan oikeuksista ja velvollisuuksista I–II (1952) Zitting eritteli omistusoikeuden käsitettä eri elementteihin tavalla, joka on vakiinnuttanut asemansa varallisuusoikeuden perustana.[12][3][13] Zittingin analyysin tavoitteena oli osoittaa mahdollisimman täsmällisesti, mitä oikeus ja velvollisuus merkitsevät ja miten nuo käsitteet suhtautuvat toisiinsa omistajan kokonaisaseman kannalta.[14] Omistusoikeus oli Zittingin mukaan vain tekninen yhteisnimitys määrättyjen omistamista koskevien, lainsäätäjän asettamien oikeustosiseikkojen ja oikeusseuraamusten yhdistelmälle. Nämä oikeustosiseikat ja -seuraamukset voitiin selvittää lakeja tutkimalla ilman, että oli tarpeen turvautua metafyysisiin pohdintoihin omistusoikeuden ideaalista olemuksesta tai välttämättömistä ainesosista. Omistusoikeus oli siten vain tekninen apukäsite, jonka aineellinen sisältö oli lainsäätäjän tahdonvaltaisesti määrättävissä.[13]

Zittingin mukaan omistusoikeus koostuu primaari- eli hallintaoikeudesta, omistajan kompetenssista ja dynaamisesta suojasta. Hallintaoikeus tarkoittaa omistajan vapautta käyttää esinettä haluamallaan tavalla ja valtaa käynnistää sanktiokoneisto tämän hallinnan loukaamisen johdosta, omistajan kompetenssi omistajan valtaa määrätä esineestä esimerkiksi myymällä, lahjoittamalla, vuokraamalla tai panttaamalla se ja dynaaminen suoja omistajan immuniteettia sekundaarioikeuden haltijan, kuten edellisen omistajan velkojan, vaatimusta vastaan.[15][16] Zittingin analyysin perustana oli jako staattiseen ja dynaamiseen tilaan, joista ensimmäiseen liittyi omistajan hallintaoikeus ja jälkimmäiseen omistajan kompetenssi ja dynaaminen suoja.[14]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Omistajanvaihdoksesta silmällä pitäen erityisesti lainhuudatuksen vaikutuksia, 1951 (väitöskirja)
  • Saantosuoja irtaimisto-oikeudessa, 1956
  • Arvopaperin luovutuksensaajan oikeussuojasta, 1957
  • Kaupunkimaan omistuksesta, 1959
  • Esineoikeuden oppikirja, 1960 (Matti Rautialan kanssa, useita painoksia)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kangas, Urpo (toim.): Oikeustiede Suomessa 1900–2000. Juva: WSOY, 1998.
  • Mattila, Heikki E.S. (päätoim.): Encyclopædia Iuridica Fennica I: Varallisuus- ja yritysoikeus. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1994.
  • Saarnilehto, Ari (päätoim.): Varallisuusoikeus. Helsinki: Sanoma Pro, 2012.
  • Siltala, Raimo: Oikeudellisen ajattelun perusteet - Pääsykoekirja 2/2010. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Muistot | Simo Zitting Helsingin Sanomat. 28.2.2012. Viitattu 8.10.2023.
  2. ↑ a b c d e f g Timonen, Pekka: ”Zitting, Simo (1915–2012)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 828. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b c Kangas (toim.) 1998, s. 173
  4. ↑ Kangas (toim.), s 436.
  5. ↑ Saarnilehto (päätoim.) 2012, s. 88
  6. ↑ Mattila (päätoim.) 1994, s. 14
  7. ↑ Kangas (toim.) 1998, s. 173–174
  8. ↑ Kangas (toim.) 1998, s. 292–293
  9. ↑ Mattila (päätoim.) 1994, s. 16
  10. ↑ Saarnilehto (päätoim.) 2012, s. 842
  11. ↑ Saarnilehto (päätoim.) 2012, s. 761
  12. ↑ Saarnilehto (päätoim.) 2012, s. 803–804
  13. ↑ a b Siltala 2010, s. 284
  14. ↑ a b Mattila (päätoim.) 1994, s. 15
  15. ↑ Mattila (päätoim.) 1994, s. 15–16
  16. ↑ Siltala 2010, s. 284–285

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kartio, Leena – Tepora, Jarno – Wirilander, Juhani (toim.): Juhlajulkaisu Simo Zitting 1915 – 14/2 – 1985. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, C 19. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 1985. ISSN 0356-7222. ISBN 951-855-076-X.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Simo_Zitting&oldid=22492499”