Omistajan kompetenssi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Omistajan kompetenssi tarkoittaa esineoikeudessa omistajan oikeudellista määräämisvaltaa siirtää esine omistuspiiristä toiseen. Siirtyminen voi tapahtua myös vain kuvaannollisesti eli tapahtuu omistajan hallintaoikeuden subjektin vaihdos.[1] Omistajan oikeusasema voidaan jakaa kolmeen peruselementtiin:

  1. omistajan hallintaoikeus
  2. omistajan kompetenssi eli omistajan kelpuutusmuodot
  3. omistajan dynaaminen suoja.

Omistajan kelpuutusmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omistajan yksityisoikeudelliset kompetenssimuodot ovat yleisesti:

  • luovutuskompetenssi
Omistajalla on kelpuutus myydä, lahjoittaa tai muuten luovuttaa omistusoikeutensa esineeseen toiselle (kauppa, vaihto tai lahja)
  • luottokompetenssi
a) reaaliluottokompetenssi
Tämä tarkoittaa omistajan kelpuutusta käyttää omistusoikeuttaan esineeseen luoton vakuutena perustamalla siihen panttioikeus, esimerkiksi käteispantti tai hypotekaarinen eli hallinnaton panttioikeus.
b) henkilöluottokompetenssi
Tämä merkitsee sitä, että henkilön koko pakkotäytäntöönpanokelpoinen omaisuus vastaa omistajan henkilökohtaisesta luotosta. Tämä vastuu toteutuu velalliselle kuuluvasta varallisuudesta ulosotossa ja konkurssissa.
  • perittävyyskompetenssi
Perittävän kuoltua hänen omaisuutensa siirtyy hänen perillisilleen.
  • testamenttauskompetenssi
Omistaja voi testamentilla määrätä omaisuutensa siirtymisestä.
  • rajoitettujen esineoikeuksien perustamiskompetenssi
Tämä tarkoittaa omistusoikeutta rajoitetumman oikeuden (kuten käyttöoikeuden tai rasiteoikeuden) perustamista. [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Encyclopædia iuridica Fennica : suomalainen oikeustietosanakirja. Osa I: Varallisuus- ja yritysoikeus. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 1994. ISBN 951-855-136-7 (sid.).
  • Tepora, Jarno: Johdatus esineoikeuteen. 2. täyd. painos. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2006. ISBN 952-10-2328-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Encyclopædia iuridica Fennica, osa I palsta 560.
  2. Tepora 2006, s. 75–77.