Omistajanhallinta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Omistajanhallinta eli omistushallinta on hallinnan muoto, joka ilmenee valtasuhteena omistusoikeuden kohteena olevaan esineeseen. Siihen voidaan liittää oikeusvaikutuksia, kuten käyttö-, pantti- tai vuokraoikeuteen liittyvä hallinta. Esineen käyttö omistajanhallinnan perusteella ilmaisee omistusoikeutta esineeseen. Käsitettä voidaan käyttää sekä kiinteisiin että irtaimiin esineisiin, mutta vakiintuneesti sitä käytetään kiinteistöoikeudessa.[1]

Kiinteistön lainhuudolla on merkitystä vain silloin, kun se ei ole ristiriidassa saantoon pohjautuvan omistajanhallinnan kanssa. Omistajanhallinnalla on merkitystä myös sovellettaessa nautintasuojasäännöksiä, kiinteistötoimituksissa ja verotuksessa. Lisäksi kiinteistön tuoton katsotaan kuuluvan sille, joka laillisen saannon perusteella, vilpittömässä mielessä pitää sitä hallussaan. Maakaariuudistuksen yhteydessä 1997 kiinteistöjen kirjaaminen alkoi rakentua julkisen luotettavuuden periaatteelle, jolloin lainhuutomerkintä sai keskeisen sijan. Tämä vähensi omistajanhallinta-käsitteen merkitystä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 555–557.