Rasite
Rasite eli servituutti[1] (ruots. servitut) on kiinteistöjen välinen, pysyväksi tarkoitettu maankäyttömääräys, joka perustetaan viranomaisen päätöksellä ja merkitään kiinteistörekisteriin.[2]
Kiinteistönmuodostamislain 14. luvussa on luettelo maahan kohdistuvista niin kutsutuista kiinteistörasitteista. Muita kuin laissa määriteltyjä rasitteita ei voida viranomaistoimituksessa perustaa ja merkitä kiinteistörekisteriin. Rakennusrasitteista on säädetty erikseen maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:ssä.
Käsitteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasiteoikeus on kiinteistön, muun alueen tai sellaisella olevan kohteen omistajalle kuuluva oikeus, jolla hän käyttää rasitteen kohteena olevaa aluetta tai määrää alueen omistajan käytöstä.[1]
Rasitteen sisältö on joko oikeus käyttää toisen kiinteistöä tiettyyn tarkoitukseen tai oikeus määrätä toisen kiinteistön käytöstä tietyssä suhteessa.[1]
Oikeutettua kiinteistöä kutsutaan dominanssiksi ja palvelevaa kiinteistöä servienssiksi.[1]
Kiinteistörasite
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinteistörasite tarkoittaa rekisteriyksikköön (kuten kiinteistöön) kohdistuvaa käyttöoikeutta, joka palvelee toista, oikeutettua kiinteistöä. Kiinteistörasite on perustettu kiinteistönmuodostamista koskevan lainsäädännön perusteella. Se voidaan perustaa yhden tai useamman kiinteistön hyväksi tai myös kunnan hyväksi. Kiinteistörasite merkitään kiinteistörekisteriin. Rasitteen on oltava tiettyä ennalta määritettyä tyyppiä. Rasitetyypit luetellaan nykyään kiinteistönmuodostamislain 154 ja 154a §:issä.[3]
Kiinteistörasitteita on vanhastaan kutsuttu tonttirasitteiksi asemakaava-alueella ja maanjakorasitteiksi muualla. Kiinteistörasite voi olla pysyvä tai määräaikainen. Rasiteoikeus kuuluu kiinteistön ulottuvuuteen. Ulottuvuuteen kuuluu myös tieoikeus, joka on rasitteen kaltainen oikeus. Rasitteilla pyritään edistämään oikeutetun kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä. Rasite saadaan perustaa sopimuksen perusteella tai tietyissä tilanteissa myös ilman maanomistajan suostumusta (pakkorasite). Rasite oikeuttaa käyttämään toisen aluetta vain siihen tarkoitukseen, johon rasite on perustettu.[3]
Rasite ei ole henkilökohtainen eikä riipu siitä, kuka kiinteistön omistaa. Rasite sitoo myös kiinteistön uutta omistajaa.[4]
Toisin sanoen rasite on kahden kiinteistön välinen käyttösuhde, jossa toinen, palveleva kiinteistö eli servienssi antaa tie-, johto-, autopaikka- tai muuta sellaista aluetta toisen, oikeutetun kiinteistön eli dominanssin tarpeisiin.[5]
Kiinteistörasitteiden tyypit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulkuyhteydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulkuoikeudet on vanhastaan perustettu pääasiassa rasitteina. Nykyään kulkuoikeudet perustetaan tieoikeuksina paitsi asemakaava-alueella, jossa ne voivat edelleen olla rasitteita.[3]
Rasite voi olla oikeus venevalkamaan tai oikeus laituria varten. Venevalkama on tarkoitettu veneiden säilyttämiseen, huoltamiseen ja korjaamiseen. Nykyisin venevalkamaoikeuksiin liittyy mantereella myös paikat ajoneuvojen pitämiseen. Erikseen voidaan perustaa oikeus laituria varten tarvittavan alueen käyttämiseen.[3]
Autopaikkarasitteen sanamuoto laissa on vaihdellut. Se on koskenut aluksi autojen pitämistä, myöhemmin yleisesti ajoneuvojen pitämistä. Mahdollinen on myös rasite muun muassa moottorikelkkojen, mönkijöiden tai asuntovaunujen pysäköintiä varten.[3]
Rasite voi olla oikeus lastauspaikkaan tai puutavaran varastointipaikkaan. Nykyisin voidaan perustaa oikeus puutavaran varastointi- ja lastauspaikkaan.[3]
Kalastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalastusta varten on voitu perustaa oikeus kalastuspaikkaan. Myöhemmin oikeus muotoiltiin oikeudeksi kalastusta varten tarpeelliseen maahan ja sittemmin alueeseen. Vanhastaan tällä on tarkoitettu käyttöoikeutta maa-alueeseen: nuotan vetämiseksi tai kalastusvälineiden kuivattamiseksi, kunnostamiseksi tai säilyttämiseksi. Rasitetta ei ollut tarkoitettu kalastusoikeuden perustamiseksi vesialueelle, mutta käytännössä on tapauksia, joissa näin on tehty. Säännöstä on selkeytetty siten, että se koskee kalastusta varten tarpeellista maa-aluetta.[3]
Maa-ainesten otto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasitteeksi voidaan perustaa oikeus kiven, soran, hiekan, saven, turpeen tai muun näihin verrattavan maa-aineksen ottamiseen. Aiemman lain mukaan rasite voitiin perustaa myös suomudan ja turpeen ottamiseksi. Nykyisin on tarvetta varsinkin soralle ja hiekalle, kun taas muta- ja savenottopaikoilla käyttötarve on vähäistä.[3]
Talousvesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinteistörasitteeksi voidaan nykyään perustaa oikeus talousveden ottamiseen ja erikseen oikeus talousveden johtamiseen sekä talousvesijohdon ja siihen liittyvien laitteiden ja rakennelmien sijoittamiseen ja käyttämiseen. Omia rasitetyyppejään ovat siis oikeus ottaa vettä ja oikeus kuljettaa sitä. Oikeus veden ottamiseen on yleisempi kuin oikeus sen johtamiseen. Nykyisin vettä kuljetetaan pääasiassa vesijohdoissa, mutta vanhastaan vedenottoon on liittynyt oikeus polkuun, jota pitkin vettä kuljetettiin. Rasitteen sanamuoto on historiassa vaihdellut. Aiempia sanamuotoja ovat olleet muun muassa oikeus vesipaikkaan ja veden johtamiseen tai nostamiseen.[3]
Oikeus vedenottoon voi koskea esimerkiksi toisen kaivoa, lähdettä, lampea tai allasta.[3]
Veden johtaminen, käsittely ja patoaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinteistörasite voidaan perustaa veden johtamiseen maan kuivattamista varten. Tämä koskee muun muassa ojia ja oikeutta johtaa vettä toisen avo-ojaan tai putkiojaan.[3]
Viemäreitä koskevat rasitteet liittyvät oikeuteen viemärijohdon ja siihen liittyvien laitteiden sijoittamiseen ja pitämiseen. Viemäri voi kuljettaa jätevesiä, hulevesiä tai perustusten kuivatusvesiä. Nykyisin rasite voi oikeuttaa myös jäteveden käsittelyyn kuten puhdistamoon tai imeytyskenttään toisen maalla.[3]
Aiemmin on perustettu oikeuksia veden patoamiseen. Tämä oikeus on kuitenkin osoittautunut tarpeettomaksi.[3]
Johdot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinteistörasite voi koskea oikeutta puhelin-, sähkö-, kaasu-, lämpö- tai muun sellaisen johdon sekä johtoihin liittyvien laitteiden ja rakennelmien sijoittamiseen ja käyttämiseen. Maalämpöputkistot ovat lämpöjohtoja. Rasitteen perustaminen johtoa varten ei ole aina välttämätöntä, sillä kiinteistön omistaja ja haltija ovat muutenkin velvolliset sallimaan johtojen ja laitteiden tai rakennelmien sijoittamisen tiettyjen edellytysten täyttyessä.[3]
Voimansiirtolinjat ja maakaasuverkosto sijoitetaan rasitteiden sijasta lunastuslupien perusteella.[3]
Tekniset rakennelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väestönsuojiin liittyy oikeus väestönsuojelua varten tarvittavien rakennelmien sijoittamiseen ja käyttämiseen.[6]
Jätehuoltoon ja lämmitykseen liittyy oikeus jätteiden kokoamispaikan tai kiinteistöjen yhteisen lämpökeskuksen sijoittamiseen ja käyttämiseen.[6]
Alueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhteispiha voidaan perustaa rasitteena asemakaava-alueella. Yhteispiha on tarkoitettu useamman kiinteistön käyttöön. Se sijaitsee yhden tai useamman kiinteistön alueella. Rasitteen sijasta yhteispiha voidaan perustaa sopimuksin. Yhteispiha on tullut rasitteena mahdolliseksi vuodesta 2011 alkaen.[3]
Uimapaikkarasitteita perustetaan varsinkin ranta-asemakaava-alueille. Rasitteen avulla järjestetään uintimahdollisuus kiinteistöille, joilla ei ole omaa rantaa tai oma ranta ei sovellu uimiseen.[3]
Yhteiskäyttöalue voidaan perustaa rasitteena ranta-asemakaava-alueelle. Rasitteen avulla kiinteistöille osoitetaan oikeus käyttää kaavassa määrättyä yhteiskäyttöaluetta. Yhteiskäyttöaluetta ei perusteta kulkuyhteyttä varten. Yhteiskäyttöalueita on voinut perustaa vuodesta 1969 alkaen.[3]
Lakkautettuja rasitteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laiduntamisrasitteet ja lehdestenottorasitteet on lakkautettu 1960-luvun alussa.[3]
Karjanajorasitteet ja pellavanliotuspaikkojen rasitteet on lakkautettu 2000-luvun alussa.[3]
Rakennusrasite
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakennusrasitteen kohteena on kiinteistöllä oleva rakennus. Oikeutettuna on tontti, rakennuspaikkana oleva kiinteistö, kunta tai kunnan laitos.[3]
Rakennusrasitteet merkitään kiinteistörekisteriin. Niitä ovat:[1]
- perustusrasite: oikeus käyttää rakennuksen tai tukimuurin perustusta
- rakennerasite: oikeus käyttää rakennuksen seinää tai rakennetta; oikeus rakentaa yhteinen seinä
- laiterasite: oikeus sijoittaa johtoja ja laitteita
- käyttörasite: oikeus käyttää rakennuksessa olevaa kulkuväylää, väestönsuojaa tai autopaikkaa
- huoltorasite: oikeus käyttää lämpökeskusta, lämmönsiirtolaitetta, jätehuoltoa tai muuta yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevaa laitosta tai tilaa
- yhteisrasite: oikeus käyttää rakennuksessa sijaitsevaa tilaa tai laitosta
- seinärasite: oikeus tehdä rajalla olevaan seinään ovi tai muu aukko tai jättää palomuuri rakentamatta
- sietorasite: oikeus ulottaa katto tai ulkoseinän osa toisen kiinteistön puolelle tai rakentaa katto siten, että vesi valuu toiselle kiinteistölle ja johdetaan sen kautta
Tieoikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Tieoikeus
Yksityistieoikeus on rasitteenluontoinen käyttöoikeus, joka palvelee yksityistä liikennetarvetta. Tieoikeuteen sisältyy oikeus tien rakentamiseen ja kunnossapitoon sekä oikeus luonnonesteiden poistamiseen tiehen kuuluvalta alueelta.[1]
Kiinteistön alueella voi olla myös maantielain mukainen tieoikeus tiealueeseen. Tavallisesti maantiealueet hankitaan tienpitäjän omistukseen. Jos maantiealue ei sijaitse tienpitäjälle kuuluvalla lunastusyksiköllä, perustetaan tiealueeseen tieoikeus. Maantie voidaan tällöin sijoittaa kiinteistön alueelle esimerkiksi tunneliin, sillalle, padolle, kannelle tai kannen alle.[1]
Yksityistielain mukaiset oikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinteistörasitteiden kanssa rinnakkaisia ovat yksityistielain mukaiset oikeudet. Nämä oikeudet koskevat puutavaran varastoaluetta, autopaikka-aluetta ja venevalkama-aluetta.[3] Ne voidaan perustaa yksityistietoimituksessa.[7]
Yksityistielain mukaan voidaan yksityistien yhteyteen perustaa kiinteistön hyväksi oikeus:
- puutavaran varastoimiseksi tarpeelliseen alueeseen (varastoalue), jos se on kiinteistöltä tapahtuvan puutavaran kuljetuksen vuoksi tärkeää;[8] tämä oikeus koskee useimmiten metsätietä[7]
- autopaikkaa varten tarvittavaan alueeseen (autopaikka-alue), jos tien rakentaminen kiinteistölle asti ei ole kohtuullisesti mahdollista ja autopaikka-alue on kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttämistä varten tärkeä;[8]
- venevalkamaa ja -laituria varten tarpeelliseen alueeseen (venevalkama-alue), jos kiinteistön ja tien välissä on tieyhteyden estävä vesialue;[8] useimmiten kiinteistö on saaressa[7]
Yksityistietä varten on aiemmin voitu perustaa käyttöoikeus ottaa soraa, kiveä tai muuta tienpitoainetta; tällaisen oikeuden perustamismahdollisuus on poistunut vuoden 2019 alusta.[3]
Rasiteoikeuden tyyppiset maankäyttömääräykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasiteoikeuden tyyppisiä ovat vesilainsäädäntöön, kalastuslakiin, lunastuslakiin ja naapuruussuhdelakiin perustuvat maankäyttömääräykset. Tällaisia voivat olla muun muassa oikeus veden ottamiseen, vesijohdon sijoittamiseen, ojan tekemiseen, rauhoitusalueeseen ja oikeus pitää johtoja toisen maalla.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 Arvo Vitikainen: Kiinteistötekniikan perusteet. Aalto University, 2014. ISBN 978-952-60-6002-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 29.11.2025. (suomeksi)
- ↑ Jokela, Marjut – Kartio, Leena – Ojanen, Ilmari: Maakaari, s. 146. (Neljäs, uudistettu painos) Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-0641-6
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 Rummukainen, Aune: Kiinteistörasitteet osana käyttöoikeuksia. ISBN 978-952-65273-0-7
- ↑ Rasite ja erityinen oikeus - Minilex Minilex.fi. Viitattu 17.10.2025.
- ↑ Hollo, Erkki J: Johdatus ympäristöoikeuteen, s. 226. Helsinki: Talentum, 2009. ISBN 978-952-14-1372-8
- 1 2 Kiinteistönmuodostamislaki | 554/1995 | Lainsäädäntö | Finlex (154 §) www.finlex.fi. Viitattu 17.10.2025.
- 1 2 3 Hämäläinen, Esko & Takalammi, Simo & Taura, Teuvo: Yksityisteiden hallinto. Tiekunta ja tieosakas 2025, s. 20. Helsinki: Suomen tieyhdistys, 2025. ISBN 978-952-68313-5-0
- 1 2 3 Yksityistielaki | 560/2018 | Lainsäädäntö | Finlex (8 §) www.finlex.fi. Viitattu 17.10.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kiinteistönmuodostamislaki (14. luku: Rasitteet) finlex.fi.
- Rakennuslaki (128 § Rakennusrasitteet)