Reino Drockila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Reino Drockila (24. syyskuuta 1870 Pyhtää[1]26. lokakuuta 1928 Neuvostoliitto[2]) oli suomalainen faktori, sittemmin kirjapainon omistaja ja päätoimittaja sekä Suomen työväenpuolueen varhainen johtohenkilö. Hän oli ammatillisesti järjestäytynyt jo ennen puolueen perustamista, sillä hän kuului Suomen Kirjaltajaliiton Kotkan osastoon jo vuonna 1898.[3] Hän on ollut Haminan työväenyhdistyksen puheenjohtajana jo vuonna 1893,[4] jolloin työväenliike oli vielä wrightiläisessä vaiheessa eikä sosialistinen. Vuonna 1894 Reino Drockila ehdotti alustuksessaan, että tulisi pyrkiä lyhentämään työpäivän pituutta kymmentuntiseksi. Tästä työnantajapuoli kuuluu ”loukkaantuneen”.[5]

Drockila oli ruotsinkielisen Arbetaren-lehden vastaavana toimittajana vuosina 1901–1903. Hän oli toimittamassa myös Yrjö Mäkelinin, Kössi Kaatran ja Vihtori Kososen kanssa 1906 Oikeus – sosialidemokratinen sanomalehti -nimistä lyhytikäistä julkaisua.[6] Drockila ehti vaikuttaa myös Helsingin kaupunginhallinnossa[7]

Reino Drockila oli edustajana työväenpuolueen ensimmäisessä varsinaisessa edustajakokouksessa Viipurissa vuonna 1901. Siellä hän kannatti yhteistoimintaa porvarillisten voimien kanssa.[8] Tunnetussa Forssan puoluekokouksessa 1903 hän edusti virallisesti järjestävää paikallista Kuha-työväenyhdistystä. Siellä hän kuului vakuutuskysymysvaliokuntaan. Puolueen ylimääräisessä edustajakokouksessa Tampereella hän kuului kokouksen puheenjohtajistoon. Kenraalikuvernööri Bobrikovin sortokautena Drockila organisoi kutsuntalakkoagitaattoreita muun muassa Oulun seudulle.[9] Vuoden 1905 suurlakon jälkeiseen Helsingin Rautatientorilla huudettuun senaattiin Drockila valittiin sosialidemokraattien edustajana. Kyseinen senaatti ei koskaan kokoontunut; sen sijaan marraskuun lopussa nimitettiin Mechelinin senaatti, jossa sosiaalidemokraatit eivät olleet mukana J. K. Karia lukuun ottamatta.

Omistajan nimellä toiminut kirjapaino Reino Drockila julkaisi muun muassa Lambert Valdemar Müllerin ja Emil Lehénin teoksia sekä Työväen laulukirjan vuonna 1903.[10]

Neuvostoliittoon siirtynyt Drockila pidätettiin maaliskuussa 1928 vakoilusta syytettynä, tuomittiin lokakuussa ja teloitettiin neljä päivää myöhemmin. Hänet haudattiin Vagankovon hautausmaalle Moskovaan.[2] Hänet rehabilitoitiin 1990-luvun alussa.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parmanen, Eino I.: Taistelujen kirja. 3, Wsoy, Helsinki, 1939

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taistelujen kirja 3, s. 210
  2. a b "Reijno Drokkilon" henkilötiedot Inkeri.ru. Viitattu 21.11.2011.
  3. vast. toim. J. Höglund: Gutenberg, 1.3.1898, 6.. vsk, nro 15 (3), s. 1. Suomen Kirjaltajaliitto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.11.2011.
  4. http://www.haminanty.jalusta.com/!file/!id294/files/attachment/15.pdf viitattu 21.11.2011
  5. Haminan ty:n wrightiläinen vaihe, viitattu 27.11.2011
  6. esimerkkinumero Kansallisarkistossa, viitattu 27.11.2011
  7. Helsingin kunnalliskertomusten henkilöhakemisto 1875-1930
  8. Antti Hyvönen: ”II.2.Menettelytapakysymys esillä Viipurin kokouksessa”, Suoman vanhan työväenpuolueen historia, s. 47. toinen painos. Helsinki: Kansankulttuuri, 1963.
  9. Antti Pohjolainen, (pro gradu, Jyväskylän yliopisto) 13.12.2010
  10. GoogleBooks, luettu 21.11.2011
  11. http://www.inkeri.ru/rep/peoples/?id=1800
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.