Rap

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Räppäri)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltalainen rap-muusikko Eminem esiintymässä Los Angelesissa 2009.

Rap, hip hop -musiikin alalaji, on 1970-luvulla New Yorkissa afroamerikkalaisten ja latinalaisamerikkalaisten keskuudessa syntynyt populaarimusiikin tyyli, joka on kehittynyt lähinnä soulin ja funkin pohjalta. Hip hopille on tunnusomaista loppusoinnullinen ja rytminen puhelaulu eli räppäys (engl. rapping) sekä toisten kappaleiden lainaaminen eli samplaaminen (engl. sampling).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rapin katsotaan kehittyneen New Yorkin Bronxin kaupunginosassa puistoissa ja kaduilla järjestetyissä juhlissa, joissa DJ:t soittivat ennakkoluulottomasti tanssittavaa soulia, diskoa, funkia ja rockia. Varhaisten rap-DJ:den esikuvia olivat Nicky Sianon ja Francis Grasson kaltaiset disko-DJ:t. Ensimmäisenä rap-DJ:nä pidetään jamaikalaissyntyistä DJ Kool Herciä, joka ryhtyi pidentämään kappaleiden tanssittavimpia kohtia (break) soittamalla niitä peräjälkeen kahdella levysoittimella. Rap-musiikki ja samplaaminen perustuvat tähän Kool Hercin oivallukseen toiston tehokkuudesta.

Tärkeä osa hip hop -tapahtumia olivat myös MC:t (lyhenne sanoista Master of Ceremony), jotka nostattivat tunnelmaa lausumalla mikrofoniin lyhyitä riimejä ja hokemia. Musiikista vastaavat DJ:t jäivät pian juhlissa taka-alalle, kun MC:t viihdyttivät yleisöä räppäämällä. 1970-luvun kuuluisia MC:itä ovat esimerkiksi Busy Bee, Kool Moe Dee ja Melle Mel, joka saavutti myöhemmin menestystä Grandmaster Flash & The Furious Five -yhtyeessä.

Rap-musiikin yhteydessä kehittyi myös breakdancena tunnettu akrobaattinen tanssityyli.

1970-luvun loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi ensimmäisistä levytetyistä ja yhä kaikkein tunnetuimmista rap-kappaleista on Sugarhill Gang -yhtyeen Rapper's Delight, joka nousi vuonna 1979 Yhdysvaltain pop-listan sijalle 36. Rapper's Delight on uudelleensoitettu versio Chic-yhtyeen diskoklassikosta ”Good Times”, mutta laulun sijaan siinä räpätään.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eric B. & Rakim -duon esikoisalbumia Paid in Full pidetään merkittävänä hip hop-musiikin saralla.

Seuraavat maailmanlaajuiset rap-hitit kuultiin vasta vuonna 1982, jolloin ilmestyi Grandmaster Flash & The Furious Fiven ”The Message” ja Afrika Bambaataa & The Soul Sonic Forcen ”Planet Rock”. Jälkimmäinen innoitti voimakkaasti elektroksi kutsuttua elektronisen musiikin alalajia. Sen riffi oli lainattu Kraftwerkin kappaleesta ”Trans-Europa Express”. Samana vuonna hip hopin äänimaailmaa mullisti Queensin kaupunginosasta tuleva Run-D.M.C.: diskovaikutteet saivat tehdä tilaa monotonisille rumpukoneille ja joitakin vuosia myöhemmin sampleille, jotka ovat nykyaikaisen hip hopin perusta.

1980-luvun tunnetuimmat hip hop -yhtyeet olivat Run-D.M.C.:n lisäksi Eric B. & Rakim, poliittisesti kantaaottava Public Enemy ja gangsta rap -yhtye N.W.A.. Samplauksen yleistyttyä 1980-luvun puolivälin jälkeen James Brownin 1970-luvun musiikista ja muista tuon vuosikymmenen funk-klassikoista tuli merkittävä osa hip hopia. Yksi eniten samplatuista kappaleista on James Brownin ”Funky Drummer”, jonka rumpukomppia on lainattu satoihin hip hop -kappaleisiin.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-lukua dominoivat muun muassa Mobb Deep (ryhmä), N.W.A (ryhmä), Outkast (ryhmä), Cypress Hill (ryhmä), Ice-T, Coolio, Tupac (kuoli 1996), Eazy-E (kuoli 1995), Dr. Dre, Snoop Dogg ja Ice Cube Yhdysvaltojen länsirannikolla (West Coast) sekä The Notorious B.I.G. (kuoli 1997), Wu-Tang Clan, Nas, Gang Starr ja Jay-Z itärannikolla (East Coast).

1990-luvulla syntyi monia nykyisin rapin klassikkoina pidettäviä albumeita kuten Tupacin All Eyez on Me (1996), Dr. Dren The Chronic (1992), Snoop Doggin Doggystyle (1993), Ice Cuben Death Certificate (1991), The Notorious B.I.G.:n Ready to Die (1994), Outkastin Aquemini (1998), Nasin Illmatic (1994), Jay-Z:n Reasonable Doubt (1996) ja Wu-Tang Clanin Enter the Wu-Tang (36 Chambers) (1993) sekä Wu-Tang Forever (1997).

2000-luvun alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

50 Cent julkaisi debyyttialbuminsa Get Rich or Die Tryin’ vuonna 2003.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen suuria hip hop -tähtiä olivat esimerkiksi 50 Cent, Lil Wayne, Eminem, Jay-Z ja Nas. Myös vuonna 1996 edesmenneeltä Tupacilta julkaistiin neljä albumia postuumisti. Monet 1990-luvun artisteista, kuten Nas, Jay-Z ja Snoop Dogg, ovat jatkaneet aktiivisesti soolouraansa 2000-luvulla.

Merkittävimpiä albumeja muun muassa Jay-Z:n The Blueprint (2001) ja The Black Album (2003), Eminemin The Marshall Mathers LP (2000), The Gamen Doctor's Advocate (2006), Commonin Be (2005).

Eminem oli ensimmäinen valkoihoinen räppäri, joka on myynyt miljoonia albumeita. 2000-luvulla kuuluisuuteen alkoi nousta Eminemin, D12:n ja muiden detroitilaisen aktien myötä tutuksi myös Detroit uutena räppikaupunkina.

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2010-luvun suuria nimiä rap-musiikin saralla ovat olleet muun muassa Drake, Kendrick Lamar, Logic ja J. Cole. Vuosikymmenen hyvin menestyneitä albumeja ovat muun muassa Kendrick Lamarin To Pimp A Butterfly (2015),[1][2] Draken Take Care (2011)[1][2] ja Kanye Westin My Beautiful Dark Twisted Fantasy (2010).[3][2]

2010-luvulla trap-musiikki on ollut suosittua.

Vuonna 2017 Forbes uutisoi hip-hop/R&B -musiikin tulleen suosituimmaksi musiikin tyylilajiksi Yhdysvalloissa.[4][5]

Suomalainen rap[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elastinen Cotton Clubilla Kuopiossa 2006.
Pääartikkeli: Suomalainen rap

Suomessa on ollut pienimuotoista hip hop -kulttuuria 1980-luvulta alkaen. Ensimmäinen levytetty suomalainen rap-kappale oli General Njassan ”I'm Young, Beautiful and Natural”, joka ilmestyi vuonna 1983. Kaupallista menestystä suomirap sai ensimmäisen kerran 1990-luvun taitteessa, kun muun muassa Raptori, Pääkköset ja MC Nikke T rynnistivät markkinoille. Suomenkielinen rap oli uutta, eikä suuren yleisön hyväksyntä ollut aina itsestään selvää.

2000-luvun taitteessa suomenkielinen rap nousi uudelleen myyntilistoille. Tällä kertaa yhtyeiden musiikintyyli ja asenne olivat vakavahenkisenpää sekä lähempänä yhdysvaltalaisia esikuvia. Tämän niin sanotun Suomi hip hop -buumin aikoihin osa artisteista kuten Kapasiteettiyksikkö, Fintelligens ja Avain monien muiden joukossa pääsivät suurten levy-yhtiöiden suojiin. Suurten levy-yhtiöiden petyttyä artistien kaupalliseen menestykseen monet suomalaiset rap-artistit siirtyivät julkaisemaan musiikkiaan omakustanteina tai pienten itsenäisten levy-yhtiöiden kautta.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chang, Jeff: Can’t stop, won’t stop. Hiphopsukupolven historia. (Can't Stop Won't Stop: A History of the Hip-Hop Generation, 2005.) Suomentanut Laura Haavisto. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-471-799-1.
  • Hilamaa, Heikki & Varjus, Seppo: Musta syke. Funkin, diskon & hiphopin historia. Helsinki: Like, 2000. ISBN 951-578-729-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b HipHopDX - http://hiphopdx.com:+The 25 Most Important Albums Of The Decade So Far HipHopDX. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  2. a b c 30 Best Albums Of The Decade So Far The Odyssey Online. 3.7.2016. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  3. The 20 Best Albums of the 2010s (So Far) Billboard. Viitattu 25.1.2018.
  4. Hugh McIntyre: Report: Hip-Hop/R&B Is The Dominant Genre In The U.S. For The First Time Forbes. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  5. Nielsen Says Hip-Hop/R&B Is Now Most Consumed Genre in U.S. - XXL XXL Mag. Viitattu 25.1.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]