Coolio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Coolio esiintymässä vuonna 2002 US military Task Force Eagle SFOR joukoille.

Coolio (oik. Artis Leon Ivey, Jr., 1. elokuuta 196328. syyskuuta 2022[1]) oli yhdysvaltalainen rap-artisti. Hänet tunnetaan ”Gangsta's Paradise” -kappaleesta.[2]

Coolio oli kotoisin Pennsylvaniasta ja kävi myöhemmin koulua Kalifornian Comptonissa.[1][3] Coolion ensimmäinen single oli 1980-luvun lopulla julkaistu ”Watcha Gonna Do”, jota soitettiin radiossa kalifornialaisilla hip hop -asemilla.[1] Hän liittyi tämän jälkeen rapyhtye WC and the Maad Circleen ja esiintyi sen vuoden 1991 esikoisalbumilla Ain’t a Damn Thang Changed.[1][3]

Coolio teki vuonna 1994 sopimuksen levy-yhtiö Tommy Boy Recordsin kanssa ja julkaisi samana vuonna esikoislevynsä It Takes a Thief, joka myi platinaa.[3] Sen suosituin single oli "Fantastic Voyage", joka nousi Billboard Hot 100 -listalla parhaimmillaan kolmanneksi.[1] Coolion todellinen läpimurto yleiseen tietoisuuteen oli kappale ”Gangsta’s Paradise”, joka oli mukana vuoden 1995 elokuvassa Levottomat sielut.[3] Coolio teki kappaleen yhdessä gospelmuusikko L.V:n kanssa, ja siihen sämplättiin Stevie Wonderin kappaletta ”Pastime Paradise”. Kappale oli Yhdysvalloissa vuoden myydyin single, ja Coolio sai siitä Grammyn. Kappale julkaistiin myös samannimisellä albumilla.[1]

Coolion kolmas albumi oli vuonna 1997 julkaistu My Soul, jolla oli muun muassa single ”C U When U Get There”. Se ei menestynyt edellisten albumien tavoin, ja sen suosiota heikensivät Coolion yksityiselämän ongelmat. Ensin hänet pidätettiin Saksassa myymälävarkaudesta ja liikkeen omistajan pahoinpitelystä, ja seuraavana vuonna hän sai Kaliforniassa syytteen aseenkantorikoksesta.[1] My Soul myi kultaa, mutta se oli hänen viimeisensä Tommy Boylle. Sen jälkeen hän julkaisi vielä viisi albumia, Coolio.com (2001), El Cool Magnifico (2002), The Return of the Gangsta (2006), Steal Hear (2008) ja From the Bottom 2 the Top' (2009).[3]

Musiikkiuransa aikana ja sen jälkeenkin Coolio oli mukana televisiossa erilaisissa ohjelmissa. Hän sijoittui vuonna 2004 kolmanneksi saksalaisessa televisio-ohjelmassa, jossa etsittiin paluuta tekeviä artisteja. Hän teki muun muassa keittokirjan Cookin’ With Coolio ja esiintyi television kokkiohjelmissa. Lisäksi hän näytteli useissa elokuvissa ja televisiosarjoissa.[3]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1994 – It Takes a Thief
  • 1995 – Gangsta's Paradise
  • 1997 – My Soul
  • 2001 – Fantastic Voyage: The Greatest Hits
  • 2002 – El Cool Magnifico
  • 2006 – The Return of the Gangster
  • 2008 – Steal Hear
  • 2009 – From the Bottom 2 the Top

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Althea Legaspi: Coolio, ‘Gangsta’s Paradise’ Rapper, Dead at 59 Rolling Stone. 28.9.2022. Penske Business Media, LLC. Viitattu 29.9.2022. (englanniksi)
  2. Coolio, Biography Allmusic
  3. a b c d e f Ellise Shafer: Coolio, Grammy-Winning ‘Gangsta’s Paradise’ Rapper, Dies at 59 Variety. 28.9.2022. Variety Media, LLC. Viitattu 29.9.2022. (englanniksi)
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.