Myymälävarkaus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Myymälävarkaus on rikollisuuden laji, jossa kauppaliikkeestä otetaan tavaroita maksamatta.

Ihmisten rikollisesta toiminnasta syntyy taloudellista vahinkoa liiketoiminnan harjoittajalle, koska tavara ei päädy myyntiin tai siitä ei saada asianmukaista maksua. Myymävarkaus paljastui ennen vasta jälkeenpäin eikä ennaltaehkäiseviä toimenpiteita juurikaan ollut.[1] Nykyisin myymälöissä on valvontakameroita ja vartijoita, jotka pyrkivät etukäteen ehkäisemään varastamista.

Myymälästä varastamiseen voivat osallistua tavaran tilaamiseen ja toimittamiseen osallistuvat henkilöt, kaupan oma henkilökunta tai kaupassa vierailevat asiakkaat.[1]

Myymälävarkaudet Suomessa 1970-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varastamisen seurauksena syntyy kaupalle hävikkiä, jonka arvioitiin 1970-luvulla Suomessa olevan 1-2 % ja ulkomailla 1-3 % kokonaismyynnistä. Jos hävikin määrä ylittää 3 % liikevaihdosta sen katsotaan olevan hallitsematonta ja johtavan lopulta kaupan konkurssiin.[1]

Eniten Suomessa kaupoista viedään elintarvikkeita.

Taulukko % vuosina 1972–1979[1]
Elintarvikkeet Tekstiilit, jalkineet Tupakka, olut Kasetit, levyt ymv. Kosmetiikka Vuosi
54 23 6 13 4 1972
52 25 8 11 4 1974
53 16 7 20 4 1976
45 15 5 30 5 1978
39 15 5 33 8 1979

Vuosikausia arvioitiin myymälävarkauksien hävikin jakautuvan tasaisesti asiakas ja työntekijä -ryhmien välillä, mutta vuonna 1974 englantilaisessa tutkimuksessa paljastui suurimmaksi ryhmäksi kauppaketjun oma henkilökunta, jonka osuudeksi arvioitiin n. 60 %. Samoihin aikoihin USA:ssa arvioitiin etteivät läheskään kaikki myymälävarkaudet paljastu. Aikaisemmin oli oletettu 1/10 paljastuneen, mutta vähitellen arvio nousi ensin 1/25 ja lopulta 1/55.[1]

Myymälävarkaasta on vaikea luoda tyypillistä henkilökuvaa, koska siihen osallistuvat hyvin erilaiset ihmiset. Myymälävarkauteen voivat syyllistyä kaiken ikäiset miehet ja naiset varallisuudesta riippumatta. Uskonnolla, sivistyksellä, ammatilla tai ihonvärillä ei ole selkeää yhteyttä myymälävarkauksien yleisyyteen.[1]

Myymälävarkauksia alettiin järjestelmällisesti tilastoida 1970-luvulla, sitä ennen tilastointi oli hyvin hajanaista. Tarkempia tilastoja saatiin lähinnä Länsi-Saksasta, jossa myymälävarkauksien määrän arvoitiin kasvaneen 420 % vuosina 1963-77. Itäblokista ei saatu tilastotietoja juuri lainkaan, mutta ilmiö tunnettiin sielläkin.[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1980 asetettiin Christoffer Taxellin johtama Myymälävarkaustyöryhmä, joka luovutti mietintönsä 5. kesäkuuta 1980. Mietinnön mukaan suurin vastuu myymälävarkauksien ehkäisystä kuului kaupalle itselleen. Työryhmä ehdotti yli 15-vuotiaiden varkaiden ilmoittamista poliisille ja ikärajan alle jäävien lasten vanhemmille.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h ”Myymälävarkaudet”, Mitä Missä Milloin 1981, s. 1979-183. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-05971-8.