Nas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee muusikkoa. Lyhenteen NAS merkityksiä on täsmennyssivulla.
Nas
Nas esiintymässä vuonna 2022.
Nas esiintymässä vuonna 2022.
Henkilötiedot
Syntynyt14. syyskuuta 1973 (ikä 50)
Brooklyn, New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti Rap-artisti, sanoittaja, tuottaja, näyttelijä, runoilija
Muusikko
Taiteilijanimi Nasty Nas, Nas Escobar
Laulukielet englanti
Tyylilajit Rap, East Coast hip hop, Hardcore hip hop, Mafioso rap
Soittimet sampleri, koskettimet
Yhtyeet The Firm
Levy-yhtiöt Columbia, The Jones Experience, Def Jam, Mass Appeal Records
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.nasirjones.com

Nas (oikealta nimeltään Nasir Bin Olu Dara Jones, s. 14. syyskuuta 1973 Brooklyn, New York, New York) on yhdysvaltalainen rap-artisti. Hän on julkaissut uransa aikana yli kymmenen sooloalbumia, joista ensimmäinen, klassikkona pidetty Illmatic, julkaistiin vuonna 1994. Hänet palkittiin Grammy-palkinnolla vuoden 2020 albumistaan King’s Disease.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nas varttui Queensbridgen asuinalueella.

Jones syntyi afroamerikkalaiseen perheeseen Brooklynissa New Yorkissa vuonna 1973. Noin kolmevuotiaana hän muutti perheensä kanssa Queensin piirikuntaan Queensbridgen asuntoalueelle.[1][2] Hänen isänsä on jazz-muusikko, trumpetisti Olu Dara.[3] Hänellä on nuorempi veli Jabari "Jungle", joka on myös tehnyt uraa rap-artistina.[4] Jonesin vanhemmat erosivat vuonna 1985.[5]

Jones alkoi kirjoittamaan rap-lyriikoita jo lapsena.[1] Hän keskeytti opintonsa high schoolissa mutta luki ahkerasti omatoimisesti.[1][5] Crack-epidemian aikaisessa Queensbridgessä oli paljon rikollisuutta, mikä on heijastunut Jonesin sanoituksissa.[6][7]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nas teki ensiesiintymisensä 17-vuotiaana Main Source -yhtyeen singlellä "Live at the Barbeque" vuonna 1991. Pian tämän jälkeen MC Serch otti Nasin mukaan vierailijaksi Return Of The Product -albumilleen. Hän myös järjesti Nasille levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Alun perin Zebrahead-elokuvan soundtrackille tehty debyyttisingle "Half Time" ilmestyi vuonna 1992,[8] jonka Jones julkaisi taiteilijanimellä Nasty Nas.[9]

Nas työsti debyyttialbumiaan tuottajinaan DJ Premier, Pete Rock, Large Professor, L.E.S. ja Q-Tip,[10] ja albumin ainoana vierailevana artistina oli AZ.[11] Vaikka Illmatic oli ilmestyessään vuonna 1994 arvostelumenestys, ei se myynyt odotetusti.[12] Se saavutti Yhdysvalloissa platinarajan (yli miljoona myytyä levyä) lopulta vuonna 2001.[10] Niin tuotannostaan[12] kuin runollisesta otteestaan[13] kehuttu albumi on 1990-luvun hip hopin merkkipaaluja, jota monet pitävät yhtenä kaikkien aikojen parhaista hip hop -levyistä.[8]

Vuonna 1996 julkaistiin Nasin seuraava albumi, It Was Written, jota seurasi siinä esitellyn The Firm -yhtyeen julkaisu The Album (1997).[14] Näistä It Was Written oli myyntimenestys.[12] Toisaalta boom bap -painotteisuuden vaihtuminen suurelta osin Trackmastersin radioystävällisempään tuotantoon[15] ja "katurunoilijana"[16] tunnetun Nasin mafioso rap -tyylinen esiintyminen "Escobar"-persoonana herätti osassa fanikuntaa syytöksiä kaupallistumisesta.[17][12] Nas vastasi saamaansa kritiikkiin I Am... -albuminsa (1999) singlessä "Hate Me Now".[18] Samana vuonna julkaistiin myös albumi Nastradamus, joka sekin myi hyvin, mutta jota usein pidetään hänen kehnoimpana levytyksenään.[19]

Nas vuonna 1998.


Vuonna 2001 rap-artisti Jay-Z julkaisi Nasia kritisoivan dissauskappaleen "Takeover". Nas vastasi tähän kappaleella "Ether", joka sisältyi myöhemmin samana vuonna julkaistuun Stillmatic-albumiin. Albumia pidettiin Nasin paluuna juurilleen, ja se sai arvostusta niin faneilta kuin kriitikoiltakin. Seuraavan vuonna Nas julkaisi julkaisemattomiksi jääneistä kappaleista koostuvan kokoelma-albumin The Lost Tapes sekä studioalbumin God’s Son, joka oli tematiikaltaan henkilökohtaisempi. Vuonna 2004 ilmestyi tupla-albumi Street’s Disciple. Nas sopi välinsä Jay-Z:n kanssa vuonna 2005 ja teki sopimuksen tämän johtaman Def Jam -yhtiön kanssa, jonka kautta hän julkaisi seuraavan levynsä Hip Hop Is Dead vuonna 2006.[18][13]

Vuonna 2008 julkaistiin albumi Untitled. Albumin alkuperäinen nimi oli Nigger, mutta nimi jouduttiin muuttamaan. Näin ollen albumille ei tullut lopulta ollenkaan nimeä.[20]

Nas julkaisi reggae-muusikko Damien Marleyn kanssa yhteisalbumin Distant Relatives vuonna 2010. Julkaisuviikollaan albumi sijoittui Billboard 200 -listan sijalle 5.[21] Hieman ennen sen julkaisua Nas oli eronnut Kelisin kanssa, mitä hän käsitteli seuraavassa Life Is Good -albumissaan (2012).[18]

Nas perusti oman levy-yhtiönsä Mass Appeal Records vuonna 2014.[22] Samana vuonna julkaistiin Illmatic-albumin 20-vuotisjuhlajulkaisu, ja Nas esitti sen kappaleet Yhdysvaltain kansallisorkesterin kanssa tämän kotisalissa.[18]

Kuuden vuoden tauon jälkeen Nas julkaisi uuden albumin, Nasir (2018),[23] jonka vastaavana tuottajana toimi Kanye West.[18] Arvosteluissa levyä pidettiin pettymyksenä, ja osasyynä kritiikkiin oli Nasin vaikeneminen levyllään Kelisin esittämistä pahoinpitelysyytöksistä.[13] Nas kommentoi albumin olleen tehty liian nopeasti kiireen vuoksi.[24]

Edellisen vuosikymmenen hitaampi julkaisutahti vaihtui 2020-luvun alussa viljavaan yhteistyöhön tuottaja Hit Boyn kanssa.[25] He tekivät King’s Disease -nimisen kolmen albumin sarjan vuosina 2020–2022.[26] Ensimmäisestä, laajasti arvostusta saaneesta[13] King’s Disease -albumistaan Nas voitti uransa ensimmäisen Grammy-palkinnon, joka myönnettiin parhaan rap-albumin kategoriassa.[27] He julkaisivat myös albumit Magic (2021) ja Magic 2 (2023).[25]

Muu ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nas on esiintynyt myös elokuvissa, ja hänen tunnetuin näyttelijänroolinsa lienee vuoden 1998 elokuvassa Belly.[13] Vuonna 2014 julkaistiin dokumenttielokuva Nas: Time Is Illmatic, joka kertoo Nasin uran alkuvaiheista.[28]

Vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmiksi musiikillisiksi vaikuttajikseen Nas on nimennyt Rick Jamesin, The Jackson 5:n ja James Brownin.[29] Häneen vaikuttaneita hip hop-artisteja ovat muun muassa Public Enemy, Eric B & Rakim, Boogie Down Productions ja LL Cool J.[30]

Henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nas on näyttelijä Yara Shahidin serkku.[31] Nasilla on tytär, joka syntyi vuonna 1994,[32] ja poika, joka syntyi vuonna 2009.[33]

Nas oli naimisissa R&B-laulaja Kelisin kanssa vuodesta 2005 vuoteen 2010.[34]

Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nas saapui ensimmäiselle Suomen-keikalleen Helsingin Kaapelitehtaalle 4. kesäkuuta 2007. Toisen kerran Nas esiintyi Suomessa 5. marraskuuta 2008 osana Rock the Bells -kiertuetta. Nas konsertoi kolmannen kerran Suomessa 22. maaliskuuta 2011. Konsertti järjestettiin Helsingin The Circus -klubilla. Neljännen kerran Nas esiintyi Suomessa 19. elokuuta 2016 Blockfesteilla Tampereella.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nasin diskografia

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Made You Look: God's Son Live - 2003
  • Video Anthology Vol. 1 - 2004

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Belly (1998)
  • In Too Deep (1999)
  • Ticker (2001)
  • Sacred is the Flesh (2001)
  • Black Nativity (2013)
  • Nas: Time Is Illmatic (2014)
  • Popstar: Never Stop Never Stopping (2016)
  • Monster (2018)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Bernstein, B. (tuottaja). (9.5.2005). Driven. New York: VH1 Television.
  2. ↑ Golianopoulos, Thomas: The Bridge Is Over Complex. 2014. Viitattu 20.6.2017. (englanniksi)
  3. ↑ Guida, James: Olu Dara gives Queens the blues Politico. 27.7.2010. Viitattu 29.7.2017.
  4. ↑ Iandoli, Kathy: Jungle: Brother Of Nas, Pioneer Of Queens Rap getbevel.com. Viitattu 5.8.2018.
  5. ↑ a b Abramson, B (tuottaja). (18.4.2012). Behind the Music. Los Angeles: Gay Rosenthal Productions.
  6. ↑ Nas: From Queensbridge to Harvard Gary Moskowitz. 31.8.2014. Viitattu 7.8.2018. (englanniksi)
  7. ↑ Nas Biography. Viitattu 7.8.2018. (englanniksi)
  8. ↑ a b White, Bruin: Revisiting Nas’ Revered Debut Album 'illmatic' 28 Years Later The Culture Crypt. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Nas Biography ThoughtCo. Viitattu 20.6.2017.
  10. ↑ a b Today in Hip Hop History: Nas' Iconic 'Illmatic' LP Released 23 Years Ago The Source. 19.4.2017. Viitattu 20.6.2017.
  11. ↑ DeGroot, Joey: 5 Reasons Why "Illmatic" is the Greatest Rap Album Ever. Musictimes.com. 19.4.2014. Viitattu 25.2.2023.
  12. ↑ a b c d Willis, Marcus: Nas’ Debut Album ‘Illmatic’ Turns 25 | Anniversary Retrospective Albumism. 2019. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e Nas Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  14. ↑ Stonebrook, Ian: How The Firm Almost Became Rap's Fiercest Franchise Boardroom. 24.10.2022. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  15. ↑ Common Criticisms of 20 Classic Rap Albums Complex. 3.4.2013. Viitattu 5.8.2018. (englanniksi)
  16. ↑ Seymour, Craig: Nas's `I Am' Isn't Quite Washington Post. 14.4.1999. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  17. ↑ Wehner, Cyclone: Keepin' It Real themusic.com.au. 2013. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d e Nas AllMusic. Viitattu 13.1.2023.
  19. ↑ Album Review | Nas – Nastradamus Focus Hip Hop. 26.2.2016. Viitattu 5.8.2018. (englanniksi)
  20. ↑ Nas drops 'Nigger' album title NME. 20.5.2008. Viitattu 5.8.2018. (englanniksi)
  21. ↑ Billboard - Music Charts, News, Photos & Video Billboard. Viitattu 5.8.2018.
  22. ↑ Nas' Mass Appeal Records Announces Global Distribution Deal With Universal HipHopDX. 13.6.2018. Viitattu 5.8.2018. (englanniksi)
  23. ↑ Nas Says Lots on ‘NASIR’ But Avoids the Most Important Issue of All Highsnobiety. 18.6.2018. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Nas Admits That He And Kanye West Rushed ’Nasir’ Uproxx. 25.8.2020. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  25. ↑ a b Green, Dylan: Nas: Magic 2 Pitchfork. Viitattu 30.9.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Chris Malone Méndez: Nas Drops His Highly-Anticipated ‘King’s Disease III’ Album Forbes. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  27. ↑ Yoo, Noah: Nas Wins His First Grammy for Best Rap Album Pitchfork. 14.3.2021. Viitattu 15.3.2021. (englanniksi)
  28. ↑ Mikkonen, Jani: Nas: Time Is Illmatic yle.fi. 02.12.2016. Viitattu 5.8.2018.
  29. ↑ Nas Recalls His Earliest Musical Influences HipHopDX. 5.10.2012. Viitattu 7.8.2018. (englanniksi)
  30. ↑ Hip-hop icon Nas reveals the ten records that inspired him The Independent. 3.3.2016. Viitattu 7.8.2018. (englanniksi)
  31. ↑ YARA SHAHIDI GIVES THE INSIDE STORY ON HER LIFE AS NAS' COUSIN bckonline.com. Viitattu 5.8.2018. (englanniksi)
  32. ↑ Nas’ daughter is paying homage to her dad — through makeup New York Post. 24.6.2015. Viitattu 5.8.2018. (englanniksi)
  33. ↑ Rosie Swash: Kelis gives birth to a baby boy the Guardian. 23.7.2009. Viitattu 7.8.2018. (englanniksi)
  34. ↑ Nas: 'I asked Kelis to make love to me one last time' - NME NME. 2.10.2012. Viitattu 29.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nas.
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nas&oldid=21860321”