Qalawun

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Qalawun
Egyptin sulttaani
Edeltäjä al-Malik al-Adil Salamiš
Seuraaja al-Ašraf Khalil
Henkilötiedot
Syntynytei tunneta
Mustanmeren pohjoisrannikko
Kuollut11. marraskuuta 1290
Kairo, Egypti

Al-Mansur Saif al-Din Qalawun oli Egyptin mamelukkisulttaani vuodesta 1279 kuolemaansa saakka vuoteen 1290. Mamelukkien bahri-ryhmittymään kuulunut Qalawun perusti Egyptiä pitkään hallinneen dynastian ja harjoitti aggressiivista ulkopolitiikkaa esimerkiksi ristiretkeläisiä ja mongoleja vastaan. Häntä on pidetty yhtenä huomattavimmista Egyptin mamelukkihallitsijoista[1].

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qalawunin lapsuudesta tiedetään vain hyvin vähän. Esimerkiksi hänen syntymävuottaan ei tunnetta. Hän syntyi Kkiptšakkien mailla Mustanmeren pohjoisrannikolla ja Egyptiin hän päätyi sotilasorjana eli mamelukkina. Egyptissä oleskelustaan huolimatta Qalawun ei koskaan oppinut puhumaan arabiaa sujuvasti. Qalawun myytiin Egyptin aijubidisulttaanin juomanlaskijalle tuhannen dinaarin hintaan. Qalawunista joskus käytetty lempinimi al-Alfi viittaakin tuhanteen. Kun Qalawunin isäntä kuoli vuonna 1249 Qalawun siirtyi sulttaani al-Salih Aijubille. Sulttaanin palveluksessa Qalawun aloitti varsinaisen sotilaskoulutuksensa al-Rawdan saarella Niilillä. Valmistuttuaan Qalawun sai emiirin arvonimen. Sulttaani kuoli vuonna 1249 ja hänen seuraajansa Turan Šah murhattiin jo seuraavana vuonna. Viimeisen Egyptin aijubidisulttaanin kuolema merkitsi epävakaata aikaa.[1]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qalawunin lyöttämä hopeadinaari.

Sulttaanin kuolemaa seuranneen 10-vuoden aikana eri hallitsijoita oli peräti viisi. Yksi heistä oli mamelukki Aibak al-Turkumani.[2] Hänen kaudellaan Qalawunin onnistui nosuta yhdeksi mamelukkien johtohahmoista. Qalawun ja muutamat muut mamelukit yrittivät syrjäyttää Aibakin, mutta kun hanke epäonnistui he joutuivat pakenemaan Syyriaan. Syyriassa Qalawun ja muutamat muut bahri-mamelukit kuten Baibars palvelivat Syyriassa vielä vallassa olleita aijubideja. Vuonna 1257 Syyrian mamelukit kärsivät kuitenkin tappion taistelussa Egyptin mamelukeille. Qalawun otettiin vangiksi ja hän päätyi vankina Kairoon. Qalawun ei ollut vangittuna kovin kauaa, kun hänen onnistui paeta al-Karakiin nykyisessä Jordaniassa.[1]

Vuonna 1259 Qalawun pääsi palaamaan Egyptiin, jota hallitsi nyt uusi sulttaani Qutuz. Qutuz valmisteli Lähi-itään hyökkäävien mongolien kohtaamista ja maanpaossa eläneet mamelukit olivat tervetulleita vahvistuksia.[1] Mongolit voitettiin Ain Jalutin taistelussa vuonna 1260.[2] Vielä samana vuonna Qalawun auttoi taisteluun osallistunutta Baibarsia surmaamaan Qutuzin. Baibarsin nousutua hänen tilalleen Qalawunista tuli tuhannen komentaja (amir alf) ja hän taisteli edelleen mongoleja vastaan Bainbarsin myöhemmillä sotaretkillä. Baibars ja Qalawun olivat hyvin läheisiä ja Baibarsin poika Baraka Khan avioitui Qalawunin tyttären kanssa vuonna 1276.[1]

Valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tripolin piiritys vuonna 1289.

Baibars kuoli vuonna 1277. Hänen seuraajakseen nousi lyhyen aikaa hallinnut Baraka Khan, Qalawunin vävy. Qalawun oli tuolloin vaikutusvaltaisin sulttaanin alaisista emiireistä. Qalawun soti sulttaanin joukoissa esimerkiksi armenialaisia vastaan. Monet emiirit olivat kuitenkin tyytymättömiä uuteen sulttaaniin, jonka koettiin ohittavan emiirien arvovallan. Emiirit aloittivat kapinan ja Baraka Khan piiritettiin Kairon linnoitukseen. Hänen oli lopulta pakko luopua vallasta vain kahden vuoden valtakauden jälkeen. Qalawunia pyydettiin asettumaan sulttaaniksi, mutta hän kieltäytyi uskoen hänellä olevan useita vastustajia. Sen sijaan vuonna 1279 päädyttiin nostamaan valtaan Baibarsin tuolloin vain 7-vuotias poika al-Malik al-Adil Salamiš. Qalawunista tuli sulttaanin atabak ja hän käytti todellista valtaa lapsisulttaanin sijaan. Lopulta lapsisulttaani hallitsi vain kolme kuukautta, kun hänet viimein syrjäytettiin kokonaan ja Qalawun valittiin sulttaaniksi vuonna 1279. Qalawun alkoi käyttää hallitsijanimeä al-Malik al-Mansur.[1]

Hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qalawun aloitti kautensa vangituttamalla mahdollisia vastustajiaan kukistaen muita vallantavoittelijoita sotaretkillä ensimmäisen valtavuotensa aikana.[1] Muuten Qalawun noudatteli politiikan suhteen pitkälti Baibarsin kaltaista linjaa. Ulkopolitiikkaa tehtiin aggressiivisesti.[2] Syyrian suunnalla mongolit olivat yrittäneet käyttää hyväkseen epävakaata tilannetta alueella. Heidän armeijansa kuitenkn voitettiin Homsin kaupungin lähellä käydyssä taistelussa vuonna 1281. Seuraavana vuonna 1285 vuorossa olivat ristiretkeläiset ja heidän hallitsemansa alueet.[1] Ristiretkeläiset ki8istelivät keskenään, minkä lisäksi kiistat Euroopassa estivät vahvistusten saapumisen. Mamelukit alkoivat kukistaa heidän tukikohtiaan yksi kerrallaan. Jopa valloittamattoomana aikanaan pidetty Margat kukistui suhteellisen helposti.[2] Muista ristiretkeläisten tukikohdista Tripoli vallattiin vuonna 1289. Sotaretkiä tehtiin ristiretkeläisten ohella myös muita kristittyjä vastaan. Kilikian armenialaiskuningaskunta pakotettiin maksamaan tribuuttia vuonna 1283.[1] Etelässä nubialaisten ryöstöretkiin vastattiin rankaisuretkikunnilla[2] vuosina 1288 ja 1289[1] ja Nubian kristityt kuningaskunnat alistettiin vasalleiksi. Nubian alistaminen lisäsi afrikkalaisen kauppatavaran virtaa Egyptiin.[2]

Kaikkiin ulkovaltoihin ei suhtauduttu yhtä aggressiivisesti Qalawun piti yllä suhteita esimerkiksi Bysantin keisari Andronikos II Palaiologosiin, Kastilian kuningas Alfonsoon ja Habsburgien hallitsija Rudolf I:een. Genovalaisten kauppiaiden kanssa tehtiin kauppasopimus.[1]

Kuolema ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qalawun kuoli 11. marraskuuta 1290 teltassa lähellä Kairoa. Hän oli juuri valmistelemassa sotaretkeä ristiretkeläisten hallitsemaa Akkoa vastaan.[1] Hänet on haudattu mausoleumiin Kairon niin sanotussa Qalawunin kompleksissa.[3] Qalawunin jälkeen sulttaaniksi nousi hänen poikansa al-Ašraf Khalil. Hän onnistui valtaamaan esimerkiksi isänsä havitteleman Akkon, mutta hallitsi vain kolmen vuoden ajan ennen murhaansa. Hänen jälkeensä valtaan nostettiin Qalawunin nuorempi poika al-Nasir Muhammad, joka hallitsi peräti kolmeen eri otteeseen.[2] Kaikkiaan Qalawunin jälkeläiset hallitsivat Egyptiä joinekin taukoineen aina vuoteen 1382 saakka. Vuoden 1382 jälkeen valtaan nousivat burdži-mamelukit, jotka saivat alkunsa Qalawunin armeijaansa perustamasta tšerkessirykmentistä.[1]

Qalawun rakennutti jotkin mamelukkien valtakauden tunnetuimmista rakennuksista. Esimerkiksi Aleppon, Baalbekin ja Damaskoksen linnat korjattiin hänen valtakaudellaan. Ehkä tunnetuin Qalawunin rakennuttamista rakennuksista oli Bimaristanin sairaala Kairossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n C.E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis and Ch. Pellat, Assisted by C. Dumont ja M. Paterson: Encyclopaedia of Islam, Volume IV (Iran-Kha), s. 484-486. BRILL, 1998. ISBN 9789004057456. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Andrei Sergejeff: ”Aijubidien dynastia” ja ”9. Mamelukkien imperiumi (1270-1517)”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus. ISBN 978-952-345-573-3.
  3. Complex of Sultan al-Mansur Qalawun (Mausoleum, Madrasa and Hospital) Museum With No Frontiers. Viitattu 25.9.2021. (englanniksi)