Kilikian armenialaiskuningaskunta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kilikian armenialaisvaltio ja sen pääkaupunki Sis.

Kilikian armenialaiskuningaskunta (armeniaksi Կիլիկիայի հայկական թագավորություն) oli muinainen kuniningaskunta Vähässä-Aasiassa.[1].

Valtakunta sai alkunsa noin vuonna 1080 Rubenid-dynastiana, ja sitä hallitsi Bagratidin perhe, joka eri aikoina hallitsi Armenian ja Georgian valtaistuimia. Heidän pääkaupunkinsa oli alun perin Tarsus, jonka nimeksi sittemmin tuli Sis (nykyinen Kozan). Kilikia oli vahva Euroopan ristiretkeläisten liittolainen, ja se piti itseään kristikunnan linnakkeena idässä. Mongolit valloittivat samaan aikaan suuria alueita Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä, joten armenialaiset Het'um-suvun ja Het'umid-suvun hallitsijat pyrkivät luomaan armenialaisten ja mongolien liittouman vastustamaan ​​yhteisiä muslimivihollisia, varsinkin mamelukkeja ja paikallisesti danishmendejä. Ristiretkivaltiot hajosivat 1200–1300-luvulla ja mongolit kääntyivät islamiin, jolloin Armenian kuningaskunta jäi ilman alueellisia liittolaisia. Kun mamelukkien säälimättömät hyökkäykset jatkuivat Egyptissä 1300-luvulla, Kilikian Armenian Lusignanin dynastia ajautui sisäiseen uskonnolliseen konfliktiin ja lopulta hajosi vuonna 1375.[1]

Kaupallinen ja sotilaallinen vuorovaikutus eurooppalaisten kanssa toi uusia länsimaisia vaikutteita Kilikian asukkaiden elämään. Niihin kuuluivat monet länsieurooppalaisten elämänmuodot, kuten aatelisto, ritari, muoti ja vaatteet ja ranskankielisten otsikoiden, nimien ja ranskan kielen käyttö. Lisäksi Kilikian yhteiskunta siirtyi perinteisestä järjestelmästä lähemmäksi länsimaista feodalismia. Euroopan ristiretkeläiset puolestaan lainasivat armenialaista osaamista, kuten osia armenialaisesta linnanrakentamisesta ja kirkkoarkkitehtuurista. Kilikian Armenia menestyi taloudellisesti, ja Ayasin satama toimi idän ja lännen välisen kaupan keskuksena.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Kingdom of Cilician Armenia. Teoksessa Wolff, R. L. & Hazard, H. W. (toim.): The later Crusades, 1189-1311. Philadelphia: University of Pennsylvania Press, 1962. Sivut 630–631, 649–659. Teoksen verkkoversio. Myös PDF. Viitattu 15.11.2016.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.