Helluntaiherätys Norjassa

Thomas Ball Barratt toi helluntaiherätyksen Norjaan.

Filadelfia-seurakunta Bodøssä.

Helluntaiseurakunnat Norjassa (norjaksi:Pinsemenigheiter, Pinsevenner ja Pinsebevegelsen) on suurin protestanttinen vapaakirkko Norjassa 39 590 jäsenellä vuonna 2009.

Thomas Ball Barratt toi helluntaiherätyksen Norjaan vuonna 1907. Barratt ei halunnut perustaa uutta kristillistä liikettä, vaan halusi kristillisten yhteisöjen uusiutuvan. Tämä ei onnistunut, ja niin hänestä tuli Norjan helluntaiherätyksen perustaja. Barratt toimi tehokkaasti Ruotsissa, Tanskassa ja Englannissa, ja kun hän vieraili Tanskassa vuonna 1907, oli se alkuna Tanskan helluntaiherätykselle. Barrattilla on ollut merkittävä rooli helluntaiherätyksen alkamiselle useissa Euroopan maissa, osittain myös Ruotsissa, Englannissa ja Suomessa.

Historia

Tausta ja saapuminen

Helluntaiherätys saapui Norjaan kuukautta Ruotsin jälkeen vuoden 1906 lopulla. Keskeinen hahmo oli Thomas Ball Barratt, brittiläis-norjalainen metodisti, joka New Yorkissa syyskuussa 1906 tapasi Andrew G. Johnsonin ja sai tältä osan Azusa-kadun herätyksen henkeä. Myöhemmin Barratt loi yhteyden Azusa-lähetykseen myös kirjeitse. Barrattin paluu Norjaan oli hyvin valmisteltu: hän oli käyttänyt omaa lehteään, Bypostenia, välittääkseen joka vaiheen matkastaan Yhdysvalloissa. Norjalaisten viettäessä "pikkujoulua" joulukuussa 1906 Barratt palasi New Yorkista ja aloitti helluntaikokoukset osoitteessa Torvgaten 7, Kristianiassa.

Erik Andersen Nordquelle ja hänen lehtensä Det gode budskap toimivat Barrattin porttina Norjassa, avaten tien uusille vaikutteille suuren verkostonsa kautta. Andersen Nordquellen seurakunta Skienissä muodostui todennäköisesti Euroopan ensimmäiseksi varsinaiseksi helluntaiseurakunnaksi.

Barratt matkusti laajalti Euroopassa ja häntä on pidetty ensimmäisenä eurooppalaisena helluntaijohtajana. Hänen tavoitteensa oli pikemminkin palvella kuin johtaa mantereen syntyviä liikkeitä. Jo vuonna 1907 norjalaiset Dagmar Engstrøm ja Agnes Telle lähtivät lähetystyöhön Hampuriin, Zürichiin ja Tanskaan. Vuonna 1909 Engstrøm aloitti Banda-lähetyksen Pohjois-Intiassa.

Jakautuminen ja institutionalisoituminen

Vuonna 1910 Barratt erosi Erik Andersen Nordquellesta ja perusti oman seurakuntansa Kristianiaan osoitteeseen Møllergaten 38, vaihtaen lehtensä nimen Korsets seier (suom. Ristin voitto) -muotoon. Vuonna 1911 The Apostolic Faith -liike levisi norjalaisen David Grovin kotikaupunkiin, Stavangeriin; vuodesta 1923 lähtien Olaf Kostøl johti tätä helluntailiikkeen haaraa Bergenissä peräti 34 vuoden ajan.

Vuonna 1912 norjalainen Smiths Venner ("Smithin ystävät") -liike omaksui kristologiassaan uuden suunnan, joka erotti sen muista helluntailaisista ryhmistä. Vuonna 1914 Carl Magnus Seehus ryhtyi Missionæren-lehden toimittajaksi ja muutti sen vähitellen helluntailehdeksi. Vuonna 1915 useat Norjan vapaat lähetysjärjestöt yhdistyivät: Norges Frie Evangeliske Missionsförbund perustettiin Kristianian lähetyskonferenssissa.

Vuonna 1916 liikkeen kaksi päähahmoa Norjassa, Andersen Nordquelle ja Barratt, päättivät erota teiltään. Vuonna 1920 Barratt ja Pethrus kutsuttiin Bjørnerin pariskunnan toimesta varhaiseen pohjoismaiseen konferenssiin Kööpenhaminaan, jossa keskusteltiin muun muassa Afrikan lähetystyöstä; tästä seurasi kutsu Gunnerius Tollefsenille tulla puhumaan lähetystyöstä Tukholmaan. Seuraavana vuonna Tollefsen yhdessä ruotsalaisen Axel B. Lindgrenin kanssa johti ensimmäisen pohjoismaisen lähetysretkikunnan itäiseen Belgian Kongoon, mikä johti ensimmäisen norjalaisen lähetysaseman perustamiseen maahan vuonna 1924.

1929 ja sen jälkeen: hajautuminen ja herätys

Vuonna 1929 Barratt vetäytyi FGHMN-järjestöstä Kristianiassa, samaan tapaan kuin Ruotsissa ja Suomessa tapahtui — kaikki kolme liikettä palasivat perusperiaatteeseen, jonka mukaan ulkolähetystyötä tuli harjoittaa paikallisseurakunnista käsin ilman keskusjohtoista lähetysjärjestöä. Samaan aikaan liikkeet kuitenkin vakiintuivat: Norja koki valtavan herätyksen vuosina 1929–1930, ja useita uusia seurakuntia perustettiin.

Vuonna 1940 T. B. Barratt kuoli, ja Norjan helluntailiikkeen painopiste siirtyi vähitellen. Barratt oli edistänyt naisjohtajuutta, mikä nyt asetettiin kyseenalaiseksi ja jarrutettiin; kuten Pethrus Ruotsissa, hänkin oli ollut liikkeensä kiistaton johtohahmo, eikä luonnollista seuraajaa löytynyt — varsinkaan hänen asemaansa eurooppalaisen helluntailiikkeen johtohahmona.

Vuonna 1954 Filadelfia, Oslo otti haltuunsa Hedmarktoppenin konferenssitilat, joista tuli hyvä kesäkonferenssipaikka; vuonna 1970 alueelle perustettiin kansanopisto.

Hajaantumiset ja uudet liikkeet 1950–1980-luvuilla

Vuonna 1957 saarnaaja Aage Samuelsen jätti Norjan helluntailiikkeen ja perusti Maran Atan, amerikkalaisten parantajaevankelistojen kuten William Branhamin, Oral Robertsin ja A. A. Allenin innoittamana. Pian norjalaistaustainen Arne Imsen liittyi mukaan ja perusti ruotsalaisen sisarliikkeen Maranatan. Liikkeet kritisoivat virallista helluntailiikkeen kantaa kaupalliseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja halusivat palata vapaaseen, alkuperäiseen helluntaihenkeen; liike menestyi 1960-luvulla mutta hajosi ja hiipui vuosikymmenen lopulla.

Vuonna 1961 nuori, energinen evankelista Aril Edvardsen perusti Troens bevis -liikkeen ("Uskon todistus"). Vuonna 1964 hän perusti Kvinesdaliin konferenssikeskuksen, joka kuolemaansa (2008) saakka isännöi kesäkonferensseja, julkaisi kirjoja, tuotti musiikkia ja lähetti lähetystyöntekijöitä; Edvardsenista tuli näkyvä hahmo kansainvälisellä helluntaikentällä. Suomalaisen Niilo Yli-Vainion uudistumistyö vaikutti myös Norjassa.

Jeesus-liike, eräänlainen kristillistynyt hippikulttuurin sivuhaara Kaliforniasta, toi mukanaan toisen uudistuksen aallon erityisesti nuorten keskuudessa: Lonnie Frisbee seuraajineen vieraili Skandinaviassa vuonna 1971. Karismaattinen uudistus saavutti Norjan myös perinteisten kirkkokuntien ulkopuolelta katolisten ja luterilaisten kautta; Oasis-liike perustettiin Norjassa vuonna 1977.

Myöhempi kehitys

Vuonna 1983 IBRA-radion rinnalle perustettiin ruotsalaisaloitteinen TV-Inter-televisioyhtiö; Norjan helluntailiike liittyi hankkeeseen vuonna 1991. Vuonna 1992 Oslossa pidettiin maailman helluntaikonferenssi Spektrum-kongressikeskuksessa. Vuonna 1995 Egil Svartdahlista, jo tunnetusta norjalaisesta tv-persoonasta, tuli Filadelfia Oslon ensimmäinen pastori.

2000-luvun alussa Norjaan syntyi useita maahanmuuttajataustaisia "siirtolaisseurakuntia", muun muassa liberialaisen Patrick Quabo Petersonin Oslossa perustama Betania Church of God.

Media

Vuonna 1955 norjalaiset liittyivät IBRA Radion työhön. Vuonna 1991 Norjan helluntailiike yhdisti voimansa ruotslaisen TV Interin kanssa. Ruotsalais-norjalainen televisioyhteistyö tuotti ohjelmia Tanskaan, Norjaan, Saksaan, Itävaltaan, Venäjälle, Baltiaan, Romaniaan ja Lähi-Itään.

Kirjallisuus

Vuonna 1966 saarnaaja Toralf Gilbrandt osti Korsets Seierin toimituksen. Norjalaisia aloitteita olivat mm. kuvitettu raamatunsanakirja ja tutkimusraamattu.

Tapahtumat

Vuonna 1954 Oslon Filadelfia-seurakunta sai haltuunsa Hedmarktoppenin kokoustilat. Paikka osoittautui hyväksi paikaksi kesäkonferenssien järjestämiselle. Vuonna 1970 tiloissa käynnistyi kansankorkeakoulun toiminta.

Lähetystyö

Ensimmäiset norjalaiset lähetyssaarnaajat olivat Dagmar Engstrøm ja Agnes Telle, jotka ryhtyivät vuonna 1907 lähetystyöhön Saksan Hampurissa, Sveitsin Zürichissä ja Tanskassa. Vuonna 1909 Engstrøm aloitti Banda-lähetyksen Pohjois-Intiassa. Vuonna 1936 Berger Johnsen ilmoitti ensimmäisestä merkittävästä herätyksestä alkuperäiskansojen parissa Argentiinassa.

Seurakunnat

Norjassa on yli 280 helluntaiseurakuntaa. Suurin osa on perinteisiä seurakuntia, mutta viime vuosina on perustettu myös seurakuntia, joilla on erilainen tehtävä, kuten Jesus Church, jonka seurakunnan kohderyhmä ovat nuoret.

Vuosi	Helluntailaisia Norjassa	Prosenttiosuus väestöstä
1980	42 518	1,04 %
1990	43 471	1,02 %
2000	45 006	1,04 %
2005	42 744	0,92 %
2009	39 590	0,82 %

Vuonna 2023 suurimpia seurakuntia olivat

• Filadelfia Oslo – 2 036 jäsentä
• Filadelfia Kristiansand – 1 666 jäsentä
• Filadelfia Vennesla – 1 298 jäsentä
• Betel Trondheim – 1 042 jäsentä
• Tabernaklet Bergen – 1 036 jäsentä
• Filadelfia Drammen – 987 jäsentä
• Salt Bergenskirken – 968 jäsentä

Katso myös

• Kristinusko Norjassa
• Helluntaiherätys

Lähteet

• Alvarsson, Jan-Åke: The Development of Pentecostalism in Scandinavian Countries. (Osa teosta European Pentecostalism) Leiden, Alankomaat: Koninklijke Brill NV, 2011. ISBN 978-90-04-20730-1