Petri Pellikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Petri Kauko Emil Pellikka (s. 26. marraskuuta 1965 Kuhmo) on suomalainen maantieteilijä ja Helsingin yliopiston geoinformatiikan professori.[1]

Pellikka nimitettiin geoinformatiikan professorin virkaan Helsingin yliopiston maantieteen laitokselle vuonna 2002, ja hän on myös Turun yliopiston luonnonmaantieteellisen kaukokartoituksen dosentti. Hän on vuodesta 2011 toiminut Helsingin yliopiston Keniassa sijaitsevan Taitan tutkimusaseman johtajana. Hänet kutsuttiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2010.[1]

Kaukokartoitustutkimuksen edelläkävijänä Pellikka on julkaissut lukuisia tutkimuksia kaukokartoitusaineistojen ja -menetelmien käytöstä ympäristön ja luonnonvarojen kartoituksessa sekä ekologisissa tutkimuksissa. Hän on myös kirjoittanut kymmeniä populaareja julkaisuja tutkimuksistaan sanomalehdissä ja aikakauslehdissä ja tuottanut yhdessä elokuva-ohjaaja Toni Laineen ja kasvitieteen professori Jouko Rikkisen kanssa tiededokumentteja ympäristönmuutoksista Keniassa.[2]

Pellikka toimi vuosina 2006–2020 Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan inspehtorina.[3]

Petri Pellikka kirjoitti ylioppilaaksi Lempäälän lukiosta vuonna 1984. Hän opiskeli historiaa Tampereen yliopistossa ja maantiedettä Oulun yliopistossa ennen siirtymistään Helsingin yliopistoon, josta valmistui vuonna 1990 filosofian kandidaatiksi alanaan kehitysmaantiede. Opinnäytetyönsä hän teki maankäytön muutoksista Kenian Taitavuorilla. Pellikka työskenteli kehitysyhteistyötehtävissä Sudanissa ja luontokartoitustehtävissä pääkaupunkiseudulla ennen kuin aloitti väitöskirjatutkimuksensa Ludwig-Maximilian-yliopistossa Münchenissä vuonna 1992. Hän väitteli filosofian tohtoriksi luonnonmaantieteen alalta Oulun yliopistossa vuonna 1998 aiheenaan lentokoneesta käsin kuvatun videokamera-aineiston spektraaliset ja geometriset korjaukset luonnonvarojen kartoituksessa ja erityisesti pyökkimetsän fenologian kartoituksessa Saksan Alppien eri korkeusvyöhykkeissä. Hän toimi Suomen Akatemian postdoc-tutkijana Carletonin yliopistossa Ottawassa 1998–1999 tutkien vuoden 1998 jäämyrskyn aiheuttamaa metsätuhoa sekä tutkijana ja akatemiatutkijana Geodeettisessä laitoksessa ja Turun yliopistossa. Vuosina 2001–2004 hän johti Euroopan komission 5. puiteohjelman rahoittamaa OMEGA-projektia, joka kehitti kaukokartoitusmenetelmiä jäätiköiden muutosten monitorointiin.[1] Hankkeen tuloksista julkaistiin ensimmäinen kirja, Remote Sensing of Glaciers, jäätiköiden kaukokartoituksesta CRC Pressin kustantamana vuonna 2010.

Geoinformatiikassa kaukokartoitukseen erikoistuneena professorina Pellikka alkoi kehittää alan tutkimusta ja opetusta Helsingin yliopistossa. Hän alkoi hyödyntää oppimiaan taitojaan uudelleen Afrikan maankäytön ja maanpeitteen muutosten tutkimukseen sekä selvittää muutosten seurauksia vesivaroille, luonnon monimuotoisuudelle, paikallisilmastolle ja ihmiselle. Vuosien 2003 ja 2009 aikana Pellikan tutkimusryhmä tuotti kymmeniä opinnäytetöitä ja väitöskirjoja aiheesta Suomen Akatemian kehitystutkimusohjelman rahoituksella. Ulkoasianministeriön kiinnostuttua tutkimusohjelmasta ja rahoitettuaan sitä yhteistyö laajeni afrikkalaisiin tutkimuslaitoksiin ja yliopistoihin Tansaniaan, Etiopiaan, Burkina Fasoon, Eritreaan ja Sierra Leoneen CHIESA-, BIODEV-, AFERIA-, GIERI- ja TAITAGIS-hankkeiden kautta. Ulkoasianministeriön hankkeissa keskeistä on ollut kehittyvien maiden tutkimuskapasiteetin ja erityisesti paikkatietomenetelmien käytön opettaminen sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkiminen ekosysteemipalveluille, kuten hiilen sidonnalle, vesivaroille ja maataloskasvien pölyttäjille. Pellikan kaukokartoitukseen erikoistunut tutkimusryhmä ECHOLAB (Earth Change Observation Laboratory) toimii maailmanlaajuisesti. Se on toteuttanut myös geoinformatiikan maisteriohjelmat Eritreaan ja Taita Tavetan yliopistoon Keniaan ja sen entisiä jäseniä toimii professoreina Etiopiassa, Kiinassa, Kanadassa, Alankomaissa ja Hongkongissa. Vuonna 2020 Pellikka sai huomattavan viiden miljoonan euron rahoituksen Euroopan komission kansainvälisten kumppanuuksien direktoraatilta ilmastoviisaan karjatalousmaiseman tutkimus- ja kehitystyöhön keskeisten kenialaisten kumppaneiden, Livestock Research Instituten, International Center for Insect Physiology and Ecologyn, Kenya Agriculture and Livestock Research Organisationin ja Nairobin yliopiston kanssa. ESSA-projekti Cli­mate-smart agro­pas­toral eco­sys­tem trans­form­a­tion in East Africa toimii Kenian Taita Tavetan piirikunnan lisäksi myös Makuenin ja Machakoksen piirikunnissa Keniassa sekä Etiopiassa, jossa kumppanina on Addis Abeban yliopisto.

Helsingin yliopisto perusti vuonna 2011 Taitan tutkimusaseman (Taita Research Station), jonka johtaja Pellikka on ollut siitä lähtien. Tutkimusasema on monitieteinen tutkimusasema, joka palvelee opiskelijoita ja tutkijoita Suomesta, Keniasta ja muista maista. Sen infrastruktuuria ja logistiikkaa hyväksi käyttäen on toteutettu yli 70 maisterintutkielmaa ja yli 30 tohtorinväitöskirjaa Helsingin yliopistossa ja muissa yliopistoissa, Suomessa, Keniassa, sekä laajemmin Euroopassa ja Afrikassa. Aseman keskeinen tutkimusteema on ollut maankäytön ja ilmastonmuutosten vaikutus ekosysteemipalveluihin.

Pellikka on professorina viettänyt pidempiä tutkimusvapaajaksoja vuosina 2007–2008 Gentin yliopistossa Belgiassa, Scott Polar Research Institutessa Cambridgen yliopistossa Isossa-Britanniassa ja vuosina 2016–2017 Pekingin yliopistossa Kiinassa, Lundin yliopistossa Ruotsissa ja Canterburyn yliopistossa Uudessa-Seelannissa Erskine Visiting Fellowna. Hän oli Baijerin tiedeakatemian glasiologian komission jäsen vuosina 2004–2010 ja maanmittauksen komission jäsen vuosina 2010–2015 ja toimi Ruotsin avaruushallinnon, Rymdstyrelsen, kaukokartoituskomitean jäsenenä vuosina 2012–2015. Hän on vieraileva professori Wuhanin yliopiston kaukokartoituksen huippuyksikössä The State Key Laboratory of Information Engineering in Surveying, Mapping and Remote Sensing vuodesta 2019. Hänet kutsuttiin kaudeksi 2018–2021 Itävallan tiedeakatemian monitieteisen vuoristotutkimusinstituutin tieteellisen ohjausryhmän jäseneksi. Hän toimi 2019–2021 Suomen Akatemian Luonnontieteiden ja Tekniikan toimikunnan jäsenenä.

Petri Pellikka vastaanotti Hämäläis-Osakunnan kunniamerkin vuonna 2021.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Curriculum Vitae Petri Pellikka Tuhat / Helsingin yliopisto. Viitattu 6.12.2021.
  2. ↑ Ympäristönmuutosten mallinnusta Afrikan ruokaturvan parantamiseksi STT Info. 2019. Viitattu 6.12.2021.
  3. ↑ Inspehtorinvaihtobileet 7.2.2020 Hämäläis-Osakunta. Viitattu 6.12.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Petri_Pellikka&oldid=21964341”