Pedro II

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pedro II
Brasilian keisari
Valtakausi 7. huhtikuuta 183115. marraskuuta 1889
Kruunajaiset 18. heinäkuuta 1841
Edeltäjä Pedro I
Seuraaja Monarkia lakkautettu (Deodoro da Fonseca presidenttinä)
Syntynyt 2. joulukuuta 1825
Rio de Janeiro, Brasilia
Kuollut 5. joulukuuta 1891 (66 vuotta)
Pariisi, Ranska
Hautapaikka Petrópolisin katedraali, Petrópolis, Brasilia
Puoliso Teresa Cristina
Lapset Kruununprinssi Afonso
Kruununprinsessa Isabella
Prinsessa Leopoldina
Kruununprinssi Pedro Afonso
Koko nimi Pedro de Alcântara João Carlos Leopoldo Salvador Bibiano Francisco Xavier de Paula Leocádio Miguel Gabriel Rafael Gonzaga
Suku Bragança
Isä Pedro I
Äiti Maria Leopoldina
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Pedro II eli Dom Pedro de Alcântara (2. joulukuuta 1825 Rio de Janeiro Brasilia5. joulukuuta 1891) oli Brasilian toinen ja viimeinen keisari.[1] Hän hallitsi maata melkein 60 vuotta.

Hänen koko nimensä oli Pedro de Alcântara João Carlos Leopoldo Salvador Bibiano Francisco Xavier de Paula Leocádio Miguel Gabriel Rafael Gonzaga.[2] Hän oli Brasilian keisarin Pedro I:n ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Leopoldinan seitsemäs poika ja nuorin lapsi.

Tausta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoren Pedron lapsuutta on kuvattu ankeaksi, sillä siitä puuttuivat samanikäiset leikkitoverit ja yksinäinen Pedro luki kirjoja paetakseen elämän paineilta.[3] Hän oli yhdeksänlapsisen sisarusparven nuorin ja hänen äitinsä Maria Leopoldina kuoli kun poika oli yksivuotias.

Pedron isä Pedro I luopui kruunusta poikansa hyväksi tämän ollessa vain viisivuotias. Yhdeksän sekasortoisen vuoden jälkeen Pedro julistettiin täysi-ikäiseksi vuonna 1840 maan rauhoittamiseksi. Kruunajaiset järjestettiin 18. heinäkuuta 1841.[1]

Pedrolle järjestettiin avioliitto Molempain Sisiliain kuningaskunnan prinsessa Teresa Cristinan (1822–1889), kuningas Frans I:n ja Espanja infanta, María Isabelin (1789–1848) toiseksi vanhimman tyttären kanssa. Pedro suostui avioliittoon nähtyään ilmeisesti imartelevasti maalatun kuvan Teresasta, sillä prinsessan saapuessa Pedron kerrotaan olleen silminnähden pettynyt. Lopulta Pedro kuitenkin rakastui vaimoonsa vilpittömästi eikä ottanut rakastajattaria.

Pedro rakasti tieteitä ja taiteita. Huhujen mukaan hänen kerrotaan sanoneen, että jos ei olisi keisari, hän olisi halunnut olla opettaja.[3][4] Keisarillisessa palatsissaan Pedro tutki kiviä, eläimiä ja kasveja sekä rakennutti sinne valtavan kirjaston ja observatorion.[2]

Keisarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noustuaan valtaan ja turvattuaan asemansa Pedro aloitti merkittävät uudistukset, joiden johdosta Brasiliaan vedettiin ensimmäiset rautatiet ja sähkölennättimet. Brasilia oli yksi maailman ensimmäisiä maita, joihin saatiin viemäriverkosto, raitiovaunut, puhelinlinja sekä Atlantin ylittävä lennätinlinja.[3]

Pedron valtakauden yksi synkimmistä hetkistä oli ns. kolmoisliiton sota, jossa Brasilia liittoutui Argentiinan ja Uruguayn kanssa Paraguayta vastaan. Paraguay hyökkäsi Mato Grossoon vuonna 1864, ja aluksi Pedro kieltäytyi neuvottelemasta Paraguayn kanssa kahdenvälistä rauhaa, mikä pitkitti sotaa kolme vuotta ja aiheutti lisäkuolemia molemmille osapuolille. Sodan päätyttyä Brasilian joukot miehittivät Paraguayta useamman vuoden ajan.[5][6]

Huolimatta siitä, että Pedro II nousi valtaistuimelle ollessaan 14-vuotias, hänen valtakauttaan on pidetty hyvänä, ja Pedroa itseään myötätuntoisena ja pätevänä hallitsijana, jonka valtakautena Brasilia kehittyi paikalliseksi suurvallaksi.[4] Pedro oli luonteeltaan kärsivällinen eikä juurikaan näyttänyt omia tunteitaan töitä tehdessään.[3]

Orjuuden vastustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilian katsotaan yleisesti ottaen aloittaneen Atlantin ylittävän orjakaupan 1500-luvulla, kun portugalilaiset tarvitsivat halpaa työvoimaa valtavankokoiseen siirtomaahansa.[4]

Pedro vastusti koko ikänsä orjuutta ja ihaili suuresti mm. Abraham Lincolnia. Tästä huolimatta hän kuitenkin oli täysin tietoinen siitä, että orjat olivat Brasilian koko talouden selkäranka, joten orjuuden lakkauttaminen noin vain ei tulisi kuuloonkaan. Sen sijaan hän alkoi kannustaa eurooppalaisia muuttamaan Brasiliaan. Aluksi Pedro kielsi orjakaupan vuonna 1850 ja myöhemmin 1871 antoi ns. vapaan kohdun julistuksen, jonka nojalla orjille syntyneet lapset olisivat vapaita.[7]

Yhdysvaltojen sisällissodan syttymisen jälkeen, Brasilian hallitus päätti tunnustaa Konfederaation itsenäisyyden, mikä ei miellyttänyt Pedroa. Keisari perusti rahaston, jonka varoilla ostettiin orjia vapaaksi. Hänen myös kerrotaan itse ostaneen kerran vapaaksi orja kohdatessaan tämän kadulla. Kun orjuus lopulta kiellettiin vuonna 1888, tuolloin Milanossa olleen Pedron kerrotaan riemastuneen.[5]

Vierailu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1876 Pedro vieraili Suomessa. Hän saapui Hankoon 26. elokuuta ja jatkoi tästä yöjunalla Viipuriin. Hänen saattueensa koostui vain kolmesta henkilöstä ja yksinkertaisesti pukeutuneen keisarin kerrotaan kanniskelleen kirjoja mukanaan, minkä vuoksi Viipurin asukkaat eivät juuri erottaneet häntä muusta seurueesta. Aikalaiskuvausten mukaan harmaapartainen keisari näytti enemmänkin tiedemieheltä. Seurue kasvoi Viipurissa yhteensä 11 henkilöön, jotka matkustivat Imatrankoskelle ja yöpyivät Lauritsalan kestikievarissa. Kievari oli varattu vain parin tunnin varoitusajalla, mutta Pedro oli vieraskirjaan jättämänsä merkinnän mukaan hyvin tyytyväinen. Keisari myös kaiverrutti tervehdyksensä Imatrankosken kallioon.[8][9]

Maanpako ja viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakautensa loppua kohden Pedro alkoi harmittelemaan keisari-instituution säilyttämistä Brasiliassa, sillä hänellä oli vaikeuksia valita itselleen seuraaja. Keisarina Pedro oli pikkuhiljaa kieltänyt orjuuden, mutta kun hänen tyttärensä Isabela allekirjoitti määräyksen, joka kategorisesti kielsi orjuuden, vihaiset orjanomistajat ja armeija syöksivät keisarin vallasta ja lähettivät tämän maanpakoon Eurooppaan.[4]

Vain kolme viikkoa keisariperheen saavuttua Eurooppaan, Teresa Cristina kuoli, mikä masensi Pedroa entisestään.[3]

Pedro sairasteli vanhoilla päivillään, jo ennen maanpakoa, paljon ja kärsi mm. unettomuudesta ja fyysisestä heikkoudesta. Lehdistö julkaisi pilakuvia torkkuvasta keisarista ja poliittiset vastustajat pyrkivät hyödyntämään hänen heikkoa terveyttään päästäkseen eroon Pedrosta.[10]

Pedron kuoltua hänen huoneestaan löytyi kankaaseen kääritty paperi, jossa Pedro ilmaisi tahtonsa tulla haudatuksi kotimaansa multiin.[10] Kun uutiset Pedron kuolemasta saavuttivat Brasilian, koko maa käytännössä sulkeutui viikon mittaiseen suruaikaan, vaikka sellaista ei virallisesti koskaan määrätty.[5]

Brasilia salli Pedron maallisten jäänteiden palautuksen maahan vasta vuonna 1921. Kun ne saapuivat, saivat ne samanlaisen sankarin vastaanoton, kuin Pedro sai aikoinaan palatessaan Euroopasta.[11]

Pedro II haudattiin lopulta keisarilliseen kaupunkiin Petrópolisissa kaupungin katedraaliin.[12][13]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[14]

Ulkomaalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[19]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pedro II | emperor of Brazil Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  2. a b Nos Tempos do Imperador: a vida do Imperador Dom Pedro II 26.7.2021. TV Globo. Viitattu 22.9.2021. (portugaliksi)
  3. a b c d e Emperor Pedro II of Brazil 16.3.2018. Kings and Things. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
  4. a b c d History Summarized: Brazil 11.1.2019. Overly Sarcastic Productions. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
  5. a b c Pedro II the Magnanimous, Brazil's Great Emperor ThoughtCo. 25.10.2020. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  6. Battle of Tuyuti 1866 - War of the Triple Alliance DOCUMENTARY 29.7.2018. Kings and Generals. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
  7. United States and Brazil: The Imperial period / Brasil e Estados Unidos: O Período imperial international.loc.gov. Viitattu 21.9.2021.
  8. Ensimmäiset eteläamerikkalaiset Suomessa Maahanmuuttovirasto. Arkistoitu 2017. Viitattu 20.11.2022.
  9. Kuohuva kansallisihme Imatrankoski Visit Saimaa. Viitattu 20.11.2022.
  10. a b da Mota Gomes, Marleide: The decline of Dom Pedro II's empire and health: neurophatogenic implications Arquivos de Neuro-Psiquiatria. 2007. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
  11. Dom Pedro II’s Acceptance of Exile | Modern Latin America library.brown.edu. Viitattu 21.9.2021.
  12. Catedral São Pedro de Alcântara | Petrópolis, Brazil Attractions Lonely Planet. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  13. Catedral de São Pedro de Alcântara 2021. Petrópolis Convention e Visitors Bureau. Viitattu 21.9.2021. (portugaliksi)
  14. Barman, Roderick J.: Citizen Emperor: Pedro II and the making of Brazil, 1825–1891, s. 11. Stanford University Press, 1999. ISBN 978-0-8047-3510-0. (englanniksi)
  15. Almanaque imperial. Imp. de J.M. Lara, 1866. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.9.2023). (espanjaksi)
  16. Actes officiels (pdf) Journal de Monaco. 19.3.1872. Viitattu 15.9.2023. (ranskaksi)
  17. a b Hof- und Staats-Handbuch des Großherzogtum Baden, s. 62. G. Braun'sche Hofbuchhandlung nd Hofbuchdruckerei, 1892. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  18. Hof- und – Staatshandbuch des Königreichs Bayern, s. 9. Druck and Verlag, 1890. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  19. Sauer, Arthur: Almanak Administrativo, Mercantil e Industrial, s. 41. Laemmert & C., 1889. (portugaliksi)