Olmeekit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yksi olmeekkien suurista kiviveistoksista La Ventassa

Olmeekit olivat muinainen intiaanikansa, joka asui Mesoamerikassa Meksikonlahden rannan seuduilla Tehuantepecin kannaksella nykyisten Veracruzin ja Tabascon osavaltioiden alueella. Olmeekkien sivilisaation kukoistuskausi oli Mesoamerikan esiklassisella kaudella noin 1200 eaa. – 400 eaa.[1]

Olmeekit olivat ensimmäinen kansa, joka loi merkittävän korkeakulttuurin Mesoamerikassa, ja he ovat antaneet runsaasti vaikutteita kaikille myöhemmille alueen korkeakulttuureille, kuten tolteekeille, mayoille ja asteekeille.[2]

Olmeekkien sivistynyt kulttuuri poikkesi selvästi ympäröivistä yksinkertaisista heimokulttuureista. He hallitsivat ajanlaskun, olivat taitavia kivenkäsittelijöitä ja rakensivat suuria monumentteja. Parhaiten heidät tunnetaan valtavista kivipääveistoksista, jotka ehkä esittävät heidän päälliköitään.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekeista ei ole jäänyt riittävästi arkeologisia jäänteitä, jotta heidän etninen alkuperänsä ja kaikki asutuksensa tunnettaisiin. Nimi olmec on asteekin kieltä ja tarkoittaa ’kumikansa’. Olmeekkien itsestään käyttämää nimeä ei tiedetä.[1] Monet tutkijat ovat esittäneet, että olmeekit puhuivat mixe-zoquekielten varhaista versiota, sillä monessa nykyisessä mesoamerikkalaisessa kielessä on lainasanoja siitä.[3]

Olmeekkien ydinalueelta on löytynyt jäänteitä ihmisasumuksista aina vuodelta 5100 eaa., mutta alueella asui ihmisiä luultavasti sitäkin aiemmin. Nykyisin arkeologit ajoittavat olmeekkikulttuurin alun 1500-luvulle eaa., jonka aikaista olmeekkiesineistöä on löydetty El Manatìn pyhäköstä. Paikka on lähellä San Lorenzon kaupunkia, joka saattoi olla olmeekkikulttuurin syntysija.[4]

Ensimmäisten olmeekkien alkuperää ei tunneta. Joidenkin tutkijoiden mukaan olmeekkikulttuuri kehittyi paikallisista kulttuureista ilman ulkoisia vaikutteita. Toiset tutkijat uskovat heidän olleen mokayakulttuurin edustajia, jotka tulivat Chiapasista Tyynenmeren rannalta.[5] San Lorenzon varhainen keramiikka muistuttaa Ocósin keramiikkaa, jota esiintyi Guatemalassa Tyynen meren rannoilla noin 1600 eaa.[6][7]

Ydinalue ja kukoistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekkien ydinalue Meksikonlahden rannikolla. Keltaisella olmeekkikylät ja -kaupungit. Punaisella muut paikat, joista on löydetty olmeekkien esineitä tai taidetta. Paikannimet ovat uusia, sillä alkuperäisiä ei tiedetä. Joet ja merenranta ovat kartassa nykyiset ja muuttuneet olmeekkien ajoista.

Olmeekkien kulttuurin keskus oli Meksikonlahden rannalla nykyisen Meksikon osavaltioiden Veracruzin ja Tabascon alueella. Siellä ovat suurimmat olmeekkiasutukset ja useimmat monumentit. Alue on lähinnä jokien halkomaa alankoa ja noin 200 × 80 kilometriä laaja. Sen vuosittainen sademäärä on korkea, ja sitä peittivät tiheät trooppiset metsät, jonka lomassa oli savannia.[8]

Varhaisaikoina olmeekkien vauraus perustui Meksikonlahden hedelmällisten ja kosteiden rannikoiden viljelylle. Olmeekit viljelivät esimerkiksi maissia ja papuja, ja he saivat usein kaksi satoa vuodessa. Seudulla kasvoi myös paljon keräiltäviä kasveja ja metsästettäviä merieläimiä kuten kilpikonnia ja simpukoita.[1]

Vuoteen 1200 eaa. mennessä olmeekit olivat perustaneet merkittäviä kaupunkikeskuksia, joista tärkeimpiä San Lorenzo, La Venta, Laguna de los Cerros, Tres Zapotes ja Las Limas. Näistä La Venta, San Lorenzo ja Laguna de los Cerros oli rakennettu symmetrisesti ja suunnitelmallisesti, kuten Mesoamerikan myöhemmätkin suurkaupungit.[1]

San Lorenzo oli olmeekkien ensimmäinen suuri kaupunki. Se asutettiin noin 1700 eaa., ja vuoteen 1500 eaa. mennessä sitä asuttivat jo olmeekit. Seuraavien 300 vuoden aikana San Lorenzo oli monin verroin suurempi kuin mikään toinen Mesoamerikan asutus.[9] San Lorenzossa oli kumpurakennelmia, mahdollisesti pallokenttä, ja punainen palatsi. Tulvilta turvassa ollut San Lorenzo hallitsi alueen kauppaa vuosina 1200–900 eaa.[1] Sen jälkeen kaupunki hylättiin toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Tuon ajan monumenteissa on runtelemisen merkkejä, mutta ne saattoivat johtua siitä, että monumentteja kaiverrettiin usein uusiksi.[10]

Olmeekkikeskus La Ventan kartta. Suuri pyramidi oranssilla.

San Lorenzon tuhon jälkeen La Ventasta tuli uusi pääkaupunki. Siellä asui noin 18 000 asukasta. La Ventaan rakennettiin Mesoamerikan ensimmäinen pyramidi. La Ventan monumentit tuhottiin järjestelmällisesti joskus neljännellä vuosisadalla eaa.[1]

Olmeekkien vaikutus ja kaupankäynti alkoivat levitä vuodesta 1200 eaa. alkaen, ja ne ulottuivat lopulta nykyiseen Nicaraguaan. Olmeekit kävivät kauppaa esimerkiksi obsidiaanilla, jadella, serpentiinillä, micalla, kumilla, keramiikalla, höyhenillä sekä ilmeniitistä ja magnetiitista tehdyillä hiotuilla peileillä.[1] Olmeekkien vaikutus alkoi levitä jo San Lorenzon aikana, mutta La Ventan aikana olmeekkien kulttuuri levisi laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin etelään ja itään. Chiapasissa ja pohjoisessa Keski-Amerikassa omaksuttiin olmeekkien symbolit, uskomukset ja tavat, ja alueilla alkoi esiintyä niille uusia yhteiskunnallisia rakenteita, julkista taidetta, arkkitehtuuria ja eksoottisten tavaroiden kaukokauppaa. Myös maissin nousu koko alueen perusruoaksi ja tärkeimmäksi kasviksi saattoi olla olmeekkien ansiota.[11]

Tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 400 eaa. olmeekkien kulttuuri oli jo katoamassa, sillä jokitasanko oli suureksi osaksi hylätty, kauppaverkostot eivät enää toimineet, eivätkä käsityöläiset enää tehneet olmeekkityylisiä esineitä. Tres Zapotesiin syntyi tosin vielä epiolmeekkikulttuuriksi kutsuttu kulttuuri. Sitä ei tiedetä, minne olmeekit muuttivat. San Lorenzon ja La Ventan tuhon, ja sitä kautta koko olmeekkikulttuurin tuhon, on arveltu johtuneen alueen jokien uomien luontaisesta vaihtelusta, merenpinnan noususta ja tulivuorenpurkauksista. Viljely saattoi johtaa eroosioon ja jokien liettymiseen. Olojen huonontuminen saattoi johtaa kapinoihin.[12]

Kulttuuri ja uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten myöhemmätkin Mesoamerikan intiaanikansat, olmeekit rakensivat monumentaalisia pyhiä rakennuksia ja massiivisia kiviveistoksia, pelasivat pallopelejä, joivat suklaata ja palvoivat eläinjumalia.[1]

Olmeekkien kulttuurista ja uskonnosta ei tiedetä paljoakaan. Olmeekit ilmeisesti kunnioittivat luonnonpaikkoja kuten luolia, joista päästiin alamaailmaan, ja vuoria, joista päästiin alamaailman tason lisäksi taivaaseen ja maahan. Olmeekkien tärkeitä vuoria olivat El Manati, Chalcatzingo ja Oxtotitlan.[1]

Olmeekit kirjasivat jumalansa ja uskonnolliset käytäntönsä ylös käyttäen symboleja. Niistä on päätelty, että olmeekeilla oli ilmeisesti järjestäytynyt uskonto pappeineen. Olmeekkien uskonnolliset tavat, kuten uhraaminen, luolarituaalit, pyhiinvaellukset, pallokentät, pyramidit ja peilien arvostus periytyivät olmeekkeja seuranneille kansoille aina 1500-luvun alkuun.[1]

Olmeekkien jumalten nimiä ei tiedetä, joten olmeekkien taiteessa esitetyt jumalat tunnetaan nykyisin numeroin. Jumalat edustivat usein luonnonilmiöitä kuten sadetta, maata ja maissia. Olmeekit kunnioittivat etenkin ravintoketjun ylimpiä eläimiä, kuten jaguaaria, kotkaa, kaimaania, käärmettä ja haita, ja he yhdistivät ne jumaluuksiin. He kuvasivat myös olentoja, joissa yhdistyi kaksi eläintä kuten ihminen ja jaguaari. Olmeekit palvoivat taivaslohikäärmettä ja uskoivat, että neljä kääpiötä piti taivasta ylhäällä.[1]

Joidenkin tutkijoiden mukaan olmeekit tunsivat 260 ja 365 vuorokauden sekä 52 vuoden kierrot, jotka olivat Mesoamerikan intiaanikansoille tyypillisiä. Olmeekkien kirjoitusjärjestelmä oli myöhempien mesoamerikkalaisten kirjoitusjärjestelmien kuten mayojen kirjoitusjärjestelmän pohjana.[13]

Maatalous ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Ventan suuri pyramidi nykyisin

Maissi oli olmeekkien perusruokaa. He viljelivät myös esimerkiksi papuja, kurpitsaa, perunaa, maniokkia, bataattia ja puuvillaa. Lisäksi he keräilivät kasveja luonnosta, metsästivät ja kalastivat sekä kasvattivat koiria ruoaksi.[14] Olmeekit harjoittivat todennäköisesti kaskiviljelyä.[15]

Olmeekkien keramiikka-astioita on säilynyt paljon. He tekivät työkaluja myös kivestä, luusta, sarvista ja puusta. Kivityökaluja tehtiin basaltista ja obsidiaanista, jota tuotiin Meksikon keskiylängöltä ja Guatemalan vuorilta. Olmeekit käyttivät myös magnetiittia, hematiittia ja ilmeniittiä.[16]

La Ventaan olmeekit rakensivat neliönmuotoisen pyramidin irtonaisesta maalajista. Pyramidin jäänteet ovat nykyisin 34 metriä korkeat. Sen käyttötarkoitusta ei tiedetä.[17]

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekkien taide on realistista ja taidokkaasti tehtyä. Monet hahmot esittävät ilmeisesti todellisia henkilöitä. Olmeekit veistivät kivestä jättimäisiä päitä, steeloja ja alttareita sekä jadesta kelttejä, figuriineja ja riipuksia. He käyttiviät erilaisia tekniikoita yhdessä, kuten kaivertamista, poraamista ja viiltoja. Olmeekkien veistokset ovat yleensä kolmiulotteisia ja tarkoitettu katsottavaksi kaikilta suunnilta, ei vain edestä.[18] Olmeekkien veistokset kuvaavat usein jumalia tai eläimiä kuten jaguaareja ja kotkia. Nykyisin tuntemattomasta syystä veistoksia haudattiin usein maahan.[1]

Olmeekit louhivat tarvitsemansa jaden Guatemalan Sierra de las Minasista Motaguajoen laakson yläpuolelta. Sepentiiniä he louhivat Oaxacasta. Olmeekkien pieniä esineitä on löydetty kaikkialta Meksikosta, minne niitä on kulkeutunut lähinnä kauppiaiden mukana.[18]

Olmeekkien pää numero 6

Olmeekkikulttuuri tunnetaan erityisesti jättimäisistä kivipäistä, jotka veistettiin basalttiin. Päitä tunnetaan 17, joista 10 on San Lorenzosta. Päät ovat jopa kolme metriä korkeita ja painavat kahdeksan tonnia. Niiden piirteet ovat yksilöllisiä, joten niiden arvellaan olevan kuninkaiden muotokuvia. Hahmoilla on usein kypärä, ja joskus otsalla on jaguaarin tassut. Kivet rahdattiin jopa 80 kilometrin päästä.[1]

Päät on sijoitettu Meksikon eri museoihin, esimerkiksi Jalapan arkeologiseen museoon. Suurin osa La Ventan monumenteista siirrettiin kuitenkin Villahermosaan, jossa ne on järjestetty ulkoilmamuseoksi mahdollisimman aidon tuntuisesti.

Pääpatsaiden kasvonpiirteet ovat negroidisia, mustaa rotua muistuttavia, pyöreitä ja paksuhuulisia. Jotkut afrosentristit ovatkin siksi väittäneet, että afrikkalaisperäiset negroidit olisivat luoneet olmeekkien kulttuurin. Tutkijoiden mukaan olmeekkien taiteessa ja veistoksissa esiintyvät hahmot ovat kuitenkin vain tyyliteltyjä ja muistuttavat enemmän intiaaneja kuin afrikkalaisia, sillä niillä on litteät kasvot ja silmissä mongolipoimu.[19]

La Ventan alttari

Olmeekit tekivät kivestä ”alttareita”, jotka ovat suuria, yläosastaan tasaisia basalttijärkäleitä. Niiden etuosan syvennykseen on veistetty hallitsija, joka pitää kädessään maissijumalaa tai köyttä, johon on köytetty vankeja. Alttareita käytettiin ilmeisesti valtaistuimina.[20]

Olmeekkien steelojen kohokuvissa on kuvattuina hansikoituja mieshahmoja, joiden kyynärtaipeessa lepää ns. “soihtu”.

Olmeekeilta on säilynyt myös kivikaiverruksia ja kivimaalauksia, joita tehtiin usein luolien sisäänkäynteihin. Ne kuvaavat usein istuvia hallitsijoita ja joskus luolarituaaleja.[1]

Olmeekkien tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimityksen vakiintuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekkien kulttuurin olemassaolosta on ollut täysi varmuus vasta runsaan puolen vuosisadan ajan.

Ennen olmeekki-nimityksen vakiintumista kulttuuri tuli tunnetuksi La Venta -kulttuurina Veracruzin osavaltiossa sijaitsevan löytöpaikkansa mukaan. Tuon kulttuurin nimeksi on vähitellen vakiintunut nimitys “olmeekit”, osaksi sattumien ja erehdysten kautta. Eric S. Thompson käyttää vuonna 1956 julkaisemassaan The Rise and Fall of Maya Civilization, tuosta kulttuurista vielä La Venta-nimitystä.

Varhaisimmat, sanan olmeca esiintymiset teksteissä ovat heti valloituksen jälkeen kirjoittaneiden espanjalaisten kirkonmiesten ja kronikoitsijoiden käsialaa. Fransiskaani Bernardino de Sahagún mainitsee olmeekit historiateoksessaan. Hän kuitenkin tarkoitti olmeekeista puhuessaan hänen omana aikanaan elänyttä Meksikonlahden läheisyydessä asuvaa kansaa, jolle aikalaiset olivat antanet nimen “olmecas”. Tuota kansaa erotti arkeologien myöhemmin löytämistä ja tarkoittamista olmeekeista enemmän kuin 2000 vuotta. Oli virheellistä olettaa La Venta-nimiseltä paikkakunnalta 1920-luvulla esiin kaivettuja rakennelmia ja esineitä Sahagúnin mainitsemien olmeekien aikaansaannoksiksi.

Fernando de Alva Ixtlilxochitli, asteekkien kanssa liitossa olleen Texcocoa hallinneen kuningassuvun jälkeläinen, espanjaksi kirjoittavana kronikoitsijana maineensa saanut, ilmoittaa olmeekkien ja xicalanctlien omistaneen maanpiirin kolmannen luomistapahtuman jälkeen. Nämä asuvat Atoyac-joen rannoilla nykyisen Pueblan ja Cholulan lähistöllä. Bernardino de Sahagún kertoo olmeekien asuvan auringonnousun suunnassa ja osaavan kaikkia ammatteja ja olevan hyvin rikkaita. He juoksuttavat eräästä puusta nestettä, kumimaitoa, jota kutsutaan nimellä ulli. Olmeca on ulli-sanan johdannainen ja tarkoittaa kumimaan asukasta.

Herbert J. Spinden, joka oli aikansa ansioituneimpia intiaanikulttuureiden tutkijoita, ei sanallakaan mainitse olmeekkeja vuonna 1912 ilmestyneessä teoksessaan A Study of Maya Art. Vuonna 1928 hän mainitsee Ancient Civilizations of Mexico -teoksessaan olmeekit, tarjoten heistä Ixtlilxochitlin antamia tietoja. Georg C. Vaillant, klassikoksi muodostuneen The Aztecs of Mexico -teoksen tekijä, käyttää teoksessaan vuonna 1944 nimitystä Olmecs. Michael D.Coe, San Lorenzon vuosien 1966-68 kaivauksien johtaja, puhuu pelkästään olmeekeista kirjoissaan The Maya, ja America´s first Civilization: discovering the Olmec. La Venta on Michael Coelle paikka, jossa tapaa nykyaikaisen industrialismin koko kaameuden, jonka hän sanoo oksentavan savua, ja jonka moottoritie jakaa kahtia.

Tutkimuksen alku 1800-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekkien tutkimuksen ensi askel nykyaikaan tapahtui 1800-luvulla. Vuonna 1862 eräs José Maria Melgar y Serrano kaivoi esiin kuulopuheiden perusteella Hueyapanin tilalta, Veracruzin osavaltion San Andres Tuxtlasta, jättiläiskokoisen ihmispään muotoisen kiviveistoksen. Tuon maatilan eräs työmies oli joutunut tekemisiin maasta esiin työntyvän, laakean, suuren padan pohjaa muistuttavan kivipaaden kanssa. Seitsemän vuotta myöhemmin Melgar y Serrano julkaisi meksikolaisessa maantieteellisessä lehtisessä raportin tuosta esiin kaivamastaan monumentista. Hänen mielestään veistoksella oli neekerin piirteitä, josta syystä hän rohkeasti oletti alueella joskus asuneen mustaihoisia afrikkalaisia. Melgarin löydös ja raportti laukaisivat teorian afrikkalaisten eli etiopialaisten vaelluksesta Amerikan mantereelle. Melgar y Serrano oli kuitenkin ensimmäinen, joka epäili kyseessä olevan löydön kuuluvan siihen saakka tuntemattomaan kulttuuriin.

Alfredo Chavero, joka kuului México a través de los siglos-teoksen toimituskuntaan 1800-luvun lopulla, selosti jättiläispäätä tuossa teoksessaan. Samoihin aikoihin Georg F. Kunz päätteli vähitellen esiin tulleiden löydösten perusteella, että kyseessä oli tähän asti tuntematon kulttuuri, joka nimettömänä oli nyt astumassa esiin historian hämärästä. Erittäin voimakkaat olmeekkien kuvailmaisulle tyypilliset piirteet ovat ns. Kunzin Kirveellä, joka oli 1860-luvulla hankittu Oaxacan seudulta ja tuotu New Yorkiin arvioitavaksi. Kirveestä muodostui eräänlainen avain siihen saakka tuntemattomana pysyneen sivistyksen olemassaoloon. Jaguaari-ihmiskasvoista esinettä oli mahdoton sijoittaa mihinkään silloiseen kategoriaan. Hienot, jaguaarinkasvoiset jade-esineet olivat siihen saakka olleet ikään kuin orpoja vieraita museoiden ja keräilijöiden kokoelmissa.

Tutkimus 1900-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1925 tanskalainen Frans Blom ja yhdysvaltalainen Olivier de Farge tekivät New Orleansissa sijaitsevan Tulane-yliopiston kustantamana tutkimusmatkan Veracruzin viidakoihin ja Meksikon Lahteen laskevien jokien varsille. Tekemiensä runsaiden löytöjen lisäksi he paikallistivat La Ventasta, vaikeapääsyisestä suosaarekkeesta, laajan arkeologisen alueen. He olettivat löytöjensä liittyvän mayoihin. Itse asiassa he olivat löytäneet tuntemattoman sivistyksen metropolin, kulttipaikan.

Blom ja de Farge julkaisivat matkastaan teoksen Tribes and Temples, jota saksalainen Hermann Beyer kommentoi vuonna 1927. Hän vertasi Blomin ja de Fargen ottamia valokuvia omiin löytöihinsä, joita olivat muun muassa jadesta huolella valmistetut jaguaarinkasvoiset pienoisveistokset. Hän kehitteli teorian, jonka mukaan teosten luojina olisivat olleet olmeekit, kuten hän tiesi muinaisten meksikolaisten nimittäneen rannikon kumimaan asukkaita. Hän ikään kuin antoi kansallisuuden nyt tuntemattomuudesta esiin nousevalle kulttuurille.

Frans Blomin ja de Fargen saavutusten innoittamana Smithsonian Institute lähetti Matthew W. Stirlingin vuonna 1939 etsimään lisää todisteita kyseisistä olmeekeista. Stirlingin löydöt herättivät kiivaan keskustelun olmekien kulttuurin iästä. Meksikolainen taiteilija Miguel Covarrubias, arkeologit Alfonso Caso ja Matthew Stirling omistautuivat asialle ja väittivät Meksikon Arkeologisen Seuran heinäkuussa 1941 järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa La Venta-kulttuurin olevan mantereen vanhimman korkeakulttuurin.

Samassa kuussa Eric S. Thompson julkaisi vastustavan paperinsa Sylvanus Morleyn kannattamana. Vastassa oli siis mayojen kannattajien arvovaltainen rintama. Ei ollut mahdollista, että olisi olemassa jokin mayoja vanhempi kulttuuri. Thompson ja Morley olivat sitä mieltä, että olmekien kulttuuri ei voinut olla vanhempi kuin mitä oli Jukatanin tolteekkien kulttuuri, joka oli noin vuodelta 1200 ajanlaskun alkamisen jälkeen. Olmeekkien monumenteissa tavattavien hieroglyfien ja kalenterimerkkien yksinkertaisuus verrattuna mayojen vastaaviin merkkeihin selitettiin olmeekkien tekemillä virheillä näiden soveltaessa mayojen kirjoitusta ja kalenteria omaan käyttöönsä. Oikea vastaus myöhempien todisteiden valossa on tietysti se, että olmeekit olivat merkkien ensimmäiset kehittäjät, mikä myös selittää merkkien alkeellisuuden. Vuonna 1943 Matthew Stirling taipui tunnustamaan, että olmeekkien sivistys kukoisti samanaikaisesti mayojen sivistyksen kanssa, joskin se monessa suhteessa poikkesi mayojen sivistyksestä.

Vuonna 1945 Stirling löysi laajan olmeekkien asuin- ja kulttialueen San Lorenzosta, Coatzacoalcos-joen rannoilta, Veracruzin valtiosta. Alueella työskentelevät Pemexin öljyinsinöörit tiesivät kertoa, ettei lähistöllä ollut basalttiesiintymiä, joista suuret kivipäät olisi voitu veistää. Lähimmät basalttiesiintymät sijaitsivat sadan kilometrin päässä.

Mielipide-erot löydetyn uuden kulttuurin iästä kuitenkin jatkuivat ratkaisemattomana, kunnes vuonna 1955 La Ventasta löydettiin hiiltyneen puun palasia, jotka radiohiili-14 ajoitti vuosille 1154 ja 604 ennen ajanlaskun alkua. Eric S. Thompson epäili kuitenkin vielä kirjansa The Rise and Fall of Maya Civilizationin johdannossa radiohiili-14 luotettavuutta. Hän sanoo paikallisten olosuhteiden, kuumuuden ja sademetsän, vaikuttavan mittaustuloksiin, josta syystä ne saattavat olla ristiriidassa astronomisen ja arkeologisen todistusaineiston kanssa. Vuonna 1966 saatiin San Lorenzossa radiohiili-14-mittaustulokseksi 1200-900 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kaivauksien aikana kävi myös selväksi, että olmekit olivat harrastaneet tarkoituksellista taiteensa maahan kätkemistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Coe, Michael D. & Koontz, Rex: Mexico: From the Olmecs to the Aztecs. Thames & Hudson, 2008. ISBN 978-0-500-28755-2.
  • Diehl, Richard A.: The Olmecs: America's First Civilization. Thames & Hudson, 2004. ISBN 0-500-02119-8.
  • Kari, Risto: Historian ABC - Kaikkien aikojen valtiot. Osa 4. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2001. ISBN 951-31-1096-6.

(Osioon Olmeekkien tutkimus)

  • Summa Artis México. Madrid 1958.
  • Soustelle, Jacques; Gli Olmechi, la più antica civiltà de Messico.Milano 1982.
  • Michael D.Coe; The Maya. London 1966.
  • Michael D.Coe; Mexico from the Olmecs to the Aztecs. London 1962.
  • Mary Ellen Miller; The art of Mesoamerica from Olmecs to aztecs. London 1993.
  • Herbert J. Spinden; Ancient Civilisations of Mexico an Central America. New York 1928.
  • Eric J. Thomson; Rise and Fall of the Mayas.
  • Georg J. Vaillant; The Aztecs of Mexico. New York 1944.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Mark Cartwright: Olmec Civilization Ancient History Encyclopedia. 30.8.2013. Viitattu 26.2.2017.
  2. a b Kari 2001, s. 96–97.
  3. Coe & Koontz 2008, s. 62.
  4. Diehl 2004, s. 23–25.
  5. Diehl 2004, s. 25.
  6. Coe and Coe: Olmecs Origins in Guatemala 1996.
  7. http://www.authenticmaya.com/olmecs_origins_in_guatemala.htm
  8. Coe & Koontz 2008, s. 66.
  9. Coe & Koontz 2008, s. 68.
  10. Diehl 2004, s. 58–59.
  11. Diehl 2004, s. 134.
  12. Diehl 2004, s. 81–82.
  13. Diehl 2004, s. 95–97.
  14. Diehl 2004, s. 85.
  15. Diehl 2004, s. 88.
  16. Diehl 2004, s. 89–93.
  17. Coe & Koontz 2008, s. 72–73.
  18. a b Coe & Koontz 2008, s. 65.
  19. Feder, Kenneth L..: Encyclopedia of Dubious Archaeology : From Atlantis to the Walam Olum., s. 1–4. Greenwood, 2010. ISBN 9780313379185.
  20. Coe & Koontz 2008, s. 68.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]