Mayojen kirjoitusjärjestelmä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mayaglyyfejä stuccolla (Museo de sitio, Palenque)

Mayojen kirjoitusjärjestelmä eli mayahieroglyfit oli esikolumbiaanisen mayojen korkeakulttuurin käyttämä kirjoitusjärjestelmä. Kirjoitusjärjestelmä on yhdistelmä logogrammeja ja tavumerkkejä. Varhaisimmat säilyneet mayojen kirjoitukset ovat peräisin 300-luvulta eaa. Kirjoitusjärjestelmä oli jatkuvassa käytössä aina konkistadorien saapumisen jälkeiseen aikaan saakka 1500-luvulla, ehkä 1600-luvulle asti. Mayatekstien tulkintataito unohtui vuosisadoiksi, ja kirjoituksia opittiin lukemaan uudelleen 1900-luvun loppupuolella.

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieroglyfimerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayahieroglyfeissä esiintyy erinäköisiä ihmisten ja eläinten päitä sekä monenlaisia kuvioita, jotka on niputettu mutkikkaasti yhteen. Kuvioissa on useita toistuvia elementtejä. Monet erinäköiset hieroglyfit ovat yhden ja saman hieroglyfin muunnelmia, joiden erilaisuus johtuu kirjurien erilaisista käsialoista. Monimuotoisuutta lisää myös se, että mayat kirjoittivat tekstejään 1500 vuoden aikana, jolloin puhuttu kieli muuttui.[1]

Tyypillisessä yhdessä mayaglyyfissä oli pääglyyfi, jota täydensivät liitteet eli affiksit.[2]

Samaa tarkoittavan sanan tai lauseen pystyi kirjoittamaan useilla tavoilla. Kaksi peräkkäistä hieroglyfiä saatettiin kirjoittaa erilleen, toinen saatettiin osittain piilottaa toisen taakse, toinen saatettiin upottaa toisen sisään, tai hieroglyfit sulautettiin yhteen. Vaihtelun syynä oli joskus tilanpuute, jolloin kirjuri valitsi lyhyimmän muodon, tai taiteellinen pyrkimys välttää grafeemista toistoa.[3]

Mayahieroglyfijärjestelmä on logosyllabinen järjestelmä. Siinä käytetään logogrammeja, joilla merkitään kokonaisia sanoja, sekä tavumerkkejä, joilla merkitään tavuja tai yksittäisiä äänteitä. Tavumerkkejä on noin 200 erilaista. Niistä noin 60 prosenttia on homofonisia, eli ne ääntyvät samoin kuin jokin toinen merkki.[1] Kaikkiaan merkkejä oli 800, joista ehkä vain 200–300:aa käytettiin yhtä aikaa samalla alueella.[4]

Kirjoitussuunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayahieroglyfien kirjoitussuunta

Mayatekstiä kirjoitettiin pääsääntöisesti vasemmalta oikealle ja pareittain ylhäältä alas. Pienissä esineissä saatettiin joskus käyttää eri kirjoitussuuntaa. Myös peilikuvakirjoitusta on tavattu. Hieroglyfien sisäinen lukusuunta noudatteli muutamin poikkeuksin samaa sääntöä, vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas.[5]

Kehittyneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayojen hieroglyfikirjoitus oli kirjoituksena aikanaan Uuden maailman kehittynein.[6] Se oli ainoa intiaanien tuntema kirjoitus, jolla voitiin ilmaista kaikkia ihmisen ajatuksia.[4] Foneettisuutensa ansiosta mayojen kirjoitusjärjestelmällä pystyttiin ilmaisemaan millaisia kielellisiä rakenteita tahansa. Se on kuitenkin muiden kirjoitusjärjestelmien tapaan vaillinainen pyrkimyksessään kirjata ylös puhuttua kieltä.[1]

Numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayojen lukujärjestelmä

Mayojen numeroissa oli paikkajärjestelmä kuten meilläkin. Heidän lukujärjestelmänsä pohjana oli luku 20, toisin kuin meillä on 10.[7]

Mayat tunsivat nollan, jonka merkki oli simpukankuorikotilo. Mayat alkoivat käyttää nollaa ehkä noin 350 eaa, aikana, jolloin Euroopassa käytettiin roomalaisia numeroita[8].

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen käsityksen mukaan lähes kaikki hieroglyfitekstit on kirjoitettu itäisellä chol-kieliryhmään kuuluvalla kielellä, joka tunnetaan joko nimellä klassinen maya tai klassinen cholti. Sen lisäksi joissakin teksteissä on havaittavissa muutamien muiden kielten vaikutusta, kuten tzeltal-kielten, chontalin varhaismuodon, jukatekin varhaismuodon ja mahdollisesti itza-mopan. Nykyisistä mayakielistä lähimpiä hieroglyfien kielten kanssa ovat alankoalueiden kieliryhmät. Lähin kieli on itäisen Guatemalan ja Hondurasin rajalla puhuttu pieni chorti.[9]

Säilyneet kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat mayakirjoitukset tunnetaan 300-luvulta eaa.[10] Uusimmat ovat peräisin 1500-luvulta tai jopa 1600-luvulta. Suurin osa teksteistä on kirjoitettu mayojen klassisella kaudella n. 250–900 jaa. Tekstejä sisältäviä esineitä, palasia ja monumentteja tunnettiin 2000-luvun alussa jo noin kymmenen tuhatta.[11]

Mayat kirjoittivat tekstejään etenkin keramiikkaesineisiin, kivimonumentteihin kuten steeloihin ja kivisiin ovenkamanoihin, sekä myös esimerkiksi koodekseihin, puisiin ovenkamanoihin, stukkofasadeihin, rakennusten sisäseiniin, luolien seinämiin, simpukankuoriin, ihmisten ja eläinten luihin, jadeiittiin, obsidiaaniin ja tiileen.[11]

Suurin osa säilyneistä mayakirjoituksista on kivipilareihin eli steeloihin tehtyjä kaiverruksia, jotka kertovat kuninkaiden ja ylimysten sankarillisista teoista.[12] Julkisiin monumentteihin kaiverretut tekstit kertoivat lähinnä suuren yleisön nähtäviksi tarkoitetuista historiallisista tapahtumista. Rajoitetuimmissa paikoissa tekstien sisältö koostuu vähemmän julkisista tapahtumista. Pienissä teksteissä, kuten taide-esineissä, luissa ja koruissa, tekstit kertovat usein vain esineen omistajan tai valmistajan sekä esineen itsensä nimen. Keramiikkaesineissä tekstit vaihtelevat yksinkertaisista lauseista ja omistajan nimistä dynastisiin luetteloihin ja monipolvisiin lauseisiin.[13]

Mayojen koodeksien sivut tehtiin puun kuoresta ja savilaastista. Koodekseja on säilynyt neljä.[12] Espanjalaiset valloittajat tuhosivat ehkä satoja koodekseja. Polttamisessa mukana ollut Jukatanin alueen piispa Diego de Landa kirjoitti 1500-luvulla, että hänen näkökulmastaan nuo kirjat sisälsivät vain "taikauskoa ja paholaisen valheita". Säilyneistä koodekseista Dresdenin, Madridin ja Pariisin koodeksit kuuluivat niiden joukkoon, joita espanjalaiset lähettivät tai veivät kotimaahansa. Neljännen säilyneen koodeksin alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa.[14]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayat joko kehittivät itse hieroglyfikirjoituksensa[15], tai luultavammin omaksuivat sen sapoteekeilta tai olmeekeilta. Meidän tulkittavissamme oleva klassinen mayakirjoitus ilmestyi noin 250-300 jaa., mutta toisenlaista San Bartolin kirjoitusta oli jo esiklassisella ajalla 100 eaa.[16]

Tulkinnan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayojen kirjoitusta on opittu tyydyttävästi lukemaan vasta 1900-luvun loppupuolella.[6] Varhaisen yrityksen tulkita merkkejä teki Diego de Landa ja hän liitti kertomuksiinsa 27 merkkiä, jotka tulkintansa mukaan olivat aakkoset. Myöhemmät tutkijat totesivat tämän olevan mahdotonta, ja tulkinta jäi sivuun.[17] Neuvostoliittolainen Juri Knorozov esitti vuonna 1952, että kirjoitusjärjestelmä voisi olla yhdistelmä tavu-, ideografista ja foneettista kirjoitusta kuten useiden jo tulkittujen muinaiskulttuurien kielten kirjoitus. Ajatus herätti vastustusta oletuksen foneettisista merkeistä ollessa tutkimuksen päälinja.[17]

Yhdysvaltalainen David Kelley julkaisi vuonna 1962 osaksi myös kriittisen tutkimuksensa Knorosovin työn pohjalta. Venäläinen Tatjana Prouskouriakoff tulkitsi kivisteelojen oikean merkityksen 1960. Linda Schelen 1973 koollekutsuma tutkijoiden foorumi Palenquen pyöreä pöytä oli menestyksekäs aloitus sarjalle kokouksia, joissa Palenquen merkit saatiin tulkituksi Knorozovin ja Prouskouriakoffin osoittamalla tavalla. Knorozovin keskeinen oivallus kirjoituksen tulkitsemiseksi tunnustettiin 1970-luvun lopulla.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kettunen, Harri: Mayahieroglyfit. Iberialais-amerikkalainen säätiö, Suomen Madridin-instituutti, 2003. ISBN 952-5481-00-X.
  • Jyrki Talvitie & Juha Hiltunen: Mayamaa, Tietoteos Ky Espoo 1993, Forssan Kirjapaino Oy 1993, ISBN 951-8919-20-8
  • Toim.Jyrki K. Talvitie, Anneli Ilmonen, useita kirjoittajia: Sulkakäärme ja jaguaarijumala. Tampereen Taidemuseo, 1997. ISBN 952-9549-42-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kettunen 2003, s. 39.
  2. Talvitie 1993, s. 279–280.
  3. Kettunen 2003, s. 64.
  4. a b Talvitie 1993, s. 276.
  5. Kettunen 2003, s. 62–63.
  6. a b Michael Coe: Atlas of ancient America. 1986, s. 118.
  7. Mayat - muinainen kulttuuri, Timothy Laughton, Gummerus 2006, Painettu Singaporessa 2006, ISBN 951-20-7136-3, Suom. Ulla Lempinen, Luku ajanlasku ja ennustukset, kohta Tähtitiede ja numerot, s. 50.
  8. Who Invented Zero? Live Science. Viitattu 26.5.2016.
  9. Kettunen 2003, s. 57.
  10. John Noble Wilford: Symbols on the Wall Push Maya Writing Back by Years The New York Times. 10.1.2006. Viitattu 9.8.2016.
  11. a b Kettunen 2003, s. 38.
  12. a b The Dresden Codex 1200-1250. Viitattu 21.8.2013.
  13. Kettunen 2003, s. 78–79.
  14. Kettunen 2003, s. 81.
  15. Mayoista maoreihin, Ihmisen suku 4, Göran Burehnult (päätoimittaja), WSOY 1995, Painettu Hongkongissa 1995, ISBN 951-0-18782-8, Tietolaatikko Mayojen hieroglyfikirjoitus, David Stuart, s. 48-49.
  16. Tieteen kuvalehti 6/2010, Maalis-huhtikuu 2010, s. 25, s. 23.
  17. a b c Talvitie, Immonen s.42–47

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta mayojen kirjoitusjärjestelmä.