Jadeiitti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jadeiitti
Luokka silikaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava Na(AlFe)Si2O6
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri yleensä vihreä, harmaa, violetti, ruskea tai oranssi, harvoin punainen
Kidejärjestelmä monokliininen
Optiset ominaisuudet
Kiilto lasi- tai rasvakiilto
Aiheesta muualla

Jadeiitti Commonsissa

Jadeiitti on pyrokseeniryhmään kuuluva mineraali, joka voi olla osana jadekorukivessä nefriitin kanssa. Jadeiittia käytetään myös sellaisenaan korukivenä. Sen nimi johtuu espanjankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat lantiokiveä. Se on väriltään yleensä vihreän sävyinen, harmaa, violetti, ruskea tai oranssi, harvoin punasävyinen. Kun se kiiltää, se kiiltää lasin tai rasvan tavoin. Sitä esiintyy metamorfisten kivilajien yhteydessä. Kemiallinen kaava on Na(AlFe)Si2O6[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jadeiitti tunnettiin jo neoliittisen kivikauden aikana. Muinaisessa Kiinassa sitä pidettiin valtiovallan symbolina. Myös muinaisten asteekki- ja mayaintiaanien tiedetään tunteneen jadeiitin.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmin löydettyjä jadeiittiesiintymiä on Kiinassa ja Myanmarissa. Sitä esiintyy merkittävissä määrin myös Yhdysvalloissa, Guatemalassa, Meksikossa, Kolumbiassa, Australiassa, Papua-Uudessa-Guineassa ja Uudessa-Seelannissa. Pieniä esiintymiä on Kazakstanissa, Venäjällä, Armeniassa, Grönlannissa ja Italiassa.

Työstäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jadeiittia hiotaan pyöreäksi, gemmeiksi tai muiksi koruiksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David C. Cook & Wendy L. Kirk: ”Jadeiitti”, Mineraalit ja jalokivet, s. 246. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.
  2. Rudolf Ďud'a & Luboš Rejl: ”Jadeiitti”, Jalokivien maailma, s. 110–111. Tšekinkielinen alkuteos, suomennettu saksankielisestä laitoksesta. Suomentanut Kalle Taipale. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22706-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]