Teotihuacán

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Näkymä Kuun pyramidin huipulta pääkatua pitkin etelään. Takana näkyy Auringon pyramidi
Teotihuacán, Meksiko
Teotihuacán, Meksiko
Teotihuacán
Teotihuacán Mesoamerikassa Meksikon keskiylängöllä

Teotihuacán on intiaanien rakentama muinaiskaupunki noin 40 km koilliseen Méxicosta Meksikon keskiylängön eteläosissa. Teotihuacán oli aikoinaan suuren valtakunnan keskus, valtavan suuri noin 150 000 asukkaan kaupunki. Sen pääkadun varrella olivat suuret Auringon ja Kuun pyramidit.

Aluksi paikalla oli vain pieniä kyliä, jotka pitkän ajan kuluessa kasvoivat. Teotihuacánista tuli ylängön suurin keskus. Kaupunki kukoisti ja oli laajimmillaan kaudella 250–450 jaa. Tuolloin Teotihuacán hallitsi suurta aluetta Etelä-Meksikossa. Samaan aikaan kukoistivat mayojen korkeakulttuuri ja sapoteekit. Teotihuacánin vaikutus levisi maya-alueelle ainakin kaupan välityksellä. Teotihuacánin historiasta ei ole säilynyt edes kohtuullisen luotettavaa perimätietoa, ja niin ollen tiedot siitä perustuvat arkeologisiin kaivauksiin. Kaupunki suurelta osin hylättiin joskus vuosina 550–900 ehkä kuivuuden, ehkä sodan tai kapinan takia.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teotihuacán sijaitsee Meksikon laakson koillisessa sivulaaksossa, joka on noin 490 kuutiokilometriä laaja ja kukkuloiden ympäröimä. Laaksosta noin puolet soveltuu viljelyyn. Laaksossa on paljon lähteitä, joiden vettä käytettiin kasteluun.[1]

Asemakaava ja rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teotihuacánin keskusta. Punaisella temppeleitä. Ylhäällä Kuun pyramidi, pääkadun varrella Auringon pyramidi, ja alhaalla linnakekompleksi.

Teotihuacán oli aikoinaan koko Amerikan suurin kaupunki. Sen pinta-ala oli yli 20 neliökilometriä, ja se oli kauttaaltaan urbaania aluetta. Kaupungilla on ruutuasemakaava, joka on asemoitu 15–25 astetta pohjoisesta itään. Pohjois-eteläsuuntainen pääkatu on nimeltään Kuolleiden valtakatu. Pohjois-eteläsuuntainen pääkatu ja itä-länsisuuntainen pääkatu jakavat kaupungin neljään lohkoon.[2]

Pyramidit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolleiden valtakadulla on kaksi suurta pyramidia, Kuun pyramidi kadun pohjoispäässä ja sitä vanhempi ja suurempi Auringon pyramidi kadun itäpuolella melko lähellä Kuun pyramidia. Auringon pyramidi valmistui Tzacualli-kaudella myöhäisen esiklassisen kauden lopussa. Sen sivut ovat 215 metriä pitkät, ja se on 60 metriä korkea. Pyramidin sisällä ovat aiemman pyramdin rauniot. Pyramidin sisus koostuu aurinkokuivatusta tiilestä ja sorasta. Sen alle johtaa käytävä, jonka kammiot on tyhjennetty jo kauan sitten. Pyramidin huipulla sijainneeseen temppeliin pääsi portaita pitkin.[2]

Kuun pyramidin sisällä on kuusi vanhempaa versiota, joista jokainen seuraajaansa pienempi. Se on hiukan Auringon pyramidia pienempi, ja se valmistui sen jälkeen klassisen kauden alussa. Sen alla ei ole kammioita.[2]

Temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuun pyramidista 3,2 kilometriä pääkatua pitkin etelään itä-länsisuuntaisen pääkadun kohdalla sijaitsee linnake, Ciudadela. Linnakekompleksin päärakennus on Sulkakäärmejumalan temppeli. Se on seitsenkerroksinen porraspyramidi ja selvästi Kuun ja Auringon pyramideja pienempi, mutta niitä koristeellisempi. Temppeli valmistui pyramidien jälkeen 200-luvun alussa.[2]

Asuinrakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa kaupungin säilyneistä rakennuksista valmistui kolmen pyramidin jälkeen 200-luvun alun jälkeen. Useimmat rakennuksista ovat asuinkomplekseja, jotka oli jaettu asuntoihin. Kompleksien pinta-ala vaihteli 400:sta 7000:een neliömetriin. Kerroksia taloissa oli yksi, katot olivat tasaiset, ja ovet olivat suorakulmaisia ja kankaan peittämiä. Asuntojen kokojen ja koristelun vaihtelu kertoo suurista tuloeroista. Samassa kompleksissa asui usein ihmisiä, jotka olivat sukua keskenään tai harjoittivat samaa ammattia. Eri kansallisuudet asuivat kaupungissa omilla asuinalueillaan: sapoteekit lännessä ja veracruzilaiset sekä mayataustaiset idässä.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asukkaiden käyttämää nimeä kaupungistaan ei tunneta. Teotihuacán on asteekkien sille paljon myöhemmin antama nimi, joka tarkoittaa ”jumalten paikka”.[4]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teotihuacánin kaupungin synty johtui osaltaan siitä, että siellä alettiin viljellä voimaperäisesti maissia. Tämä mahdollisti suuren väestön elättämisen. Noin 900–600 eaa. Teotihuacánin laakson ylärinteillä oli pysyviä maissia ja muita kasveja viljeleviä kyliä. Noin 600–300 eaa. asutus levisi alemmas laaksoon, missä aloitettiin kasteluviljely pelloille johdetuilla kanavilla. Noin 300–100 eaa. asutus oli aivan jokilaaksossa ja Teotihuacánissa oli jo tuhansia asukkaita.[5].

Kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patlachique-kaudella 100 eaa. – 1 jaa. alueella oli kaksi suurehkoa kylää tulevan Teotihuacánin pohjoispuolella, sekä kaksi pienempää. Väkiluku oli vasta noin 5 000.[6]

Tzacualli-kaudella 1–150 jaa. syntyivät teotihuacanilaisen kulttuurin ominaispiirteet, ja kaupungista tuli yksi Meksikon laakson tärkeimmistä kaupunkikeskuksista. Silloin rakennettiin esimerkiksi Kuolleiden katu ja Itäinen katu Ciudadelasta itään sekä Auringon ja Kuun pyramidit. Tämän kehitysvaiheen aikana kaupungin pinta-ala oli noin 17 km² ja asukasluku noin 30 000.[6]

Miccaotli-kaudella 150–250 jaa. Teotihuacan jaettiin neljään kaupunginosaan kahden pääkadun leikkauksen mukaisesti. Kaupungin keskipisteeseen Ciudadelaan rakennettiin Sulkakäärmeen temppeli. Kaupunki alkoi saavuttaa suurimman laajuutensa, vaikka se olikin yhä suhteellisen harvaan asuttu: sen pinta-alaksi on laskettu 22,5 km² ja asukasluvuksi lähes 45 000 henkeä.[7]

Tlamimilolpa-kaudella 250–450 jaa. kaupunkia uudistettiin rakentamalla vanhojen rakennusten päälle uusia. Tähän kauteen ajoittuvat eräät tunnetuimmista seinämaalauksista. Tältä kaudelta on todisteita läheisistä suhteista maya-alueen ja Meksikonlahden rannikon kanssa. Kaupungin pinta-ala ei enää kasvanut, mutta asukasluku nousi 65 000:een.[7] Joidenkin mukaan kaupungin kulttuuri muuttui verta tihkuvaksi vuosien 300–400 tienoilla, mikä vastaa etelässä sijainneen Monte Albanin taiteen muutosta perhekeskeisestä sotaiseksi.[8]

Teotihuacánin ydinalue. Sen vaikutus ulottui maya-alueen Kaminaljuyihin.

Xolalpan-kaudella 450–650 jaa. Teotihuacánin kulttuuri ulotti vaikutuksensa laajimmilleen, keski-Meksikon ulkopuolellekin. Nykyisin tunnettu Kuolleiden katu seremonia- ja asuinalueineen on peräisin tältä kaudelta, vaikka ne perustettiinkin jo edeltävällä kaudella.[7] Kaupunkiin rakennettiin suuri rakennusryhmä Ciudadelaa vastapäätä, ja seinämaalauksia oli kaikkialla. Tällä kaudella Teotihuacán oli kehittynyt täyteen mittaansa. Sen asukasluku oli jo 85 000, ehkä jopa 125 000[9], vaikka kaupungin pinta-ala olikin jatkanut laskuaan 20,5 km²:een.[10]

Metepec-kaudella 650–750 jaa. kaupunki taantui hiukan ennen romahdustaan. Sen pinta-ala supistui hiukan eteläosastaan, ja asukasluku laski noin 70 000:een. Kauden lopussa kaupunki tuhottiin toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Seuraavalla, Oxtotipacin kaudella, Teotihuacánin asukasluku oli enää 2 000–5 000 henkeä.[11]

Romahdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teotihuacán romahti 550–750 jaa. Sen väestönkasvu oli jo hidastunut, ja viimeisten parin vuosisadan aikana koettiin ilmeisesti sisäisiä konflikteja ja ulkopuolisia hyökkäyksiä.[12] Eliitin asuinalueet ja temppelit paloivat ja joutuivat ilkivallan kohteeksi.[13][14] Tämä tapahtui ainakin Teopancazcon alueella, mutta asuinalueet eivät palaneet.[15] Quetzal-perhosen palatsi tuhottiin ja poltettiin.[16] Joidenkin mukaan Teotihuacanin papit olivat itse polttaneet temppelit, koska jumalat toivat onnettomuutta kaupungille.[15]

Romahduksen syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teotihuacánin romahduksen syistä on esitetty monenlaisia teorioita. Syiksi on esitetty sotaa, sisällissotaa, kapinaa, väestönkasvua, kuivuutta, peltojen tuoton ehtymistä, kulkutautia tai näiden yhdistelmää.[12] Joidenkin mielestä Teotihuacán kasvoi niin suureksi, että se hukkui omiin jätteisiinsä, mikä edisti kulkutautien leviämistä.[9]

Ravinnon laatu ilmeisesti huononi kaupungissa 500-luvulla ja ihmiset näkivät nälkää vuonna 550.[15] Kuivuusjaksoja oli 600 ja 800 jaa.[17] On mahdollista, että kun kuivuus tuhosi pellot, seurasi nälänhätä. Papiston uhrirituaalit eivät palauttaneet satoja hyviksi, mikä nosti kansan kapinaan.[18]

Tutkija Linda Manzanillanin mukaan kaupunki romahti alemman eliitin kapinaan. Kauppiaat ja käsityöläiset olivat alempaa eliittiä. He olivat rikastuneet, mutta ylimystö ohjasi kaupungin raaka-aineiden saantia. Kauppiaat saivat työläiset mukaan kapinaan. Niinpä yläluokka ei kyennyt kapinaa kukistamaan. Kun kaupunki alkoi tyhjetä, sitä tulivat ryöstelemään myös ulkopuoliset.[19]

On väitetty etelässä sijainneen Xochicalcon kukoistaneen jonkin aikaa rinnan Teotihuacánin kanssa ja lopulta kukistaneen sodalla Teotihuacánin.[20] Noin 600 jaa. alkaen pohjoisesta muuttaneet heimot alkoivat levittää Meksikon ylängöllä Coyotlatelco-keramiikkaa. Nämä heimot saattoivat kukistaa Teotihuacánin. Teotihuacánin romahduksen jälkeiset asukkaat nimittäin käyttivät juuri tätä Coyotlatelco-keramiikkaa.[21]

Romahduksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tolteekkien arvellaan asuttaneen kaupunkia sen luhistumisen jälkeen, ja heidän jälkeensä sitä asuttivat asteekit.[22] Vuonna 1910 Meksikon hallitus hävitti Teotihuacánin temppelialuetta, koska halusi "entistää" siitä yhtenäisemmän näköisen maan 100-vuotisjuhlia varten.[23]

Asukkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teotihuacánin perustajien ja asukkaiden etnistä taustaa ei vieläkään tunneta varmasti. Espanjalaisen historioitsija Torquemadan mukaan totonaakit väittivät rakentaneensa kaupungin. Joidenkin tutkijoiden mukaan rakentajia olivat otomit ja toisten mukaan popolocat. Teotihuacánin kulttuurin jatkumo tolteekkien ja asteekkien kulttuurien kanssa viittaa yhteyteen nahuatlinkielisten kansojen kanssa.[24]

Ihmisjäänteiden geenitutkimusten mukaan Teotihuacaniin Teopancazcossa asui geneettisesti hajanaista kansaa.[25] Väestön koostumus vaihteli ajan mukana. Äitilinjan haploryhmän tyyppi A oli yleisin[26]. Haploryhmä C harvinaistui ajan mukana. Haploryhmä D oli poissa noin Tlamimilolpa- ja Xolalpan- kausien välillä[26]. Väestö oli geeneistä päätellen Tlamimilolpa-kaudella pääosin paikallista ja sukua esimerkiksi misteekeille, mayoille ja sapoteekeille.

Myös hautausriiteistä päätellen kaupungissa asui monta kansaa.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teotihuacánista löydetty naamio, jota käytettiin uskonnollisissa menoissa.

Kaupungin kulttuurista tiedetään paljon seinämaalausten pohjalta. Teotihuacánin kulttuurille näyttävät olevan tyypillisiä talud-tablero-pyramidit, jossa pyramidin viistossa seinässä on säännöllisin välimatkoin porrasmaisia ulkonemia. Tämä perinne levisi maya-alueellekin.

Teotihuacánin kulttuuri sijoitetaan niin sanottuun klassiseen kauteen, jolloin kaikki Mesoamerikan kulttuurin pääpiirteet olivat muotoutuneet. Muita saman ajan kulttuureja ovat muun muassa mayat ja sapoteekkien Monte Albán. Kulttuurilla oli laajaa vaikutusta myöhempiin kulttuureihin, muun muassa tolteekkeihin ja asteekkeihin.

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teotihuacanin yhteiskunnan uskotaan olleen asteekkien yhteiskunnan kaltainen. Huipulla oli kuningas, pappis- ja soturiylimystö johti kauppiaita, käsityöläisiä, viljelijöitä, orjia ja niin edelleen. Teotihuacánin asukkaista noin kaksi kolmasosaa lienee ollut maanviljelijöitä. Monet kaupungin asukkaista lienevät eläneet verotuksen turvin.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinämaalaus, jonka arvellaan esittävän Hämähäkkinaista, Teotihuacánin suurta jumalaa.

Teotihuacánin uskontoa ei tarkkaan tunneta, mutta uskotaan sen monissa suhteissa muistuttaneen asteekkien uskontoa, johon kuului eläinten ja ihmisten uhraamista. Uhrattujen eläinten ja ihmisten luita onkin löydetty Teotihuacanista. Monet Teotihuacánin jumaluudet liittyivät maissiin ja sen hyvinvointiin, esimerkiksi sateenjumala kasteli pellot. Teotihuacánin taiteessa näyttää esiintyvän myöhemmin asteekkien tuntema sateen ja ukkosen jumala Tlaloc, tulenjumala Huehueteotl ja sulkakäärmejumala Quetzalcoatl. Auringon ja Kuun jumalattaria palvottiin myös monille muille intiaanikansoille tyypilliseen tapaan. Hämähäkkinainen oli mahdollisesti kaupungin pääjumala, Chalchiuhtlicue oli veden jumalatar, ja Xipe Totec edusti kasvillisuuden uudelleensyntymistä.[27]

Vaikka Teotihuacán ei ole ulospäin niin sotainen kulttuuri kuin esimerkiksi tolteekit ja asteekit, kaupunki oli laajenemishaluisen valtakunnan keskus, ja sodan jumalaa palvottiin kaupungissa jo varhain[28].

Vaikutus maya-alueelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tlamilolpa-kauden alussa noin 250–300 jaa. Teotihuacánin kulttuurin vaikutteita levisi maya-alueellekin Guatemalaan asti[20] joko sotien ja/tai kaupan kautta. Tutkijat ovat kiistelleet siitä, oliko Teotihuacanin mayoihin kohdistama vaikutus sotaista vai ei, ja missä määrin kulttuurivaihtoa maya-alueen ja Teotihuacánin välillä oli. Kaupungista on löydetty muun muassa maya-kauppiaiden kortteli[29].

Guatemalan Kaminaljuyin ilmestyi talud-tablero-rakennustyyliä, jollaista oli Teotihuacánissa 400 jaa jälkeen. Mutta tätä tyyliä käytettiin vain tärkeiden henkilöiden rakannuksen teossa.[20].

Monet tutkijat väittävät,kenen mukaan? että mayojen kirjoituksissa mainittu Atlatl Cauac eli "keihäänheitinpöllö" oli Teotihuacánin johtaja, joka asetti omia kuninkaitaan jopa mayakaupunkien valtaistuimelle ja eli joskus vuoden 400 molemmin puolin. Hänen kenraalinsa Siyah K'ak' olisi vallannut suurimman osan Peténin klassisesta maya-alueesta. Tikalin johtajat Huh Chaan Mah Kína 379–426 jaa. ja hänen poikansa Kaul Chaan "Myrskytaivas" 426–457 jaa. olivat kaupungissa ainoita, jotka suosivat rajallisesti Teotihuacanin pukautumista, talud tableroa, obsidiaania, keramiikkaa jne[20]. Talud tableroa esiintyy myös ajalla 300 jaa. rakennusryhmässä 6C-XVI[20].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Coe, Michael D. & Koontz, Rex: Mexico: From the Olmecs to the Aztecs. Thames & Hudson, 2008. ISBN 978-0-500-28755-2.
  • Scarre C: Maailman seitsemänkymmentä ihmettä. Otava, 2000. ISBN 951-1-16713-8.
  • Toim. Jyrki K. Talvitie, Anneli Ilmonen, useita kirjoittajia: Sulkakäärme ja jaguaarijumala. Tampereen Taidemuseo, 1997. ISBN 952-9549-42-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Coe & Koontz 2008, s. 106.
  2. a b c d Coe & Koontz 2008, s. 106–110.
  3. Coe & Koontz 2008, s. 111–113.
  4. Townsend, Richard F.: The Aztecs, s. 37. Thames & Hudson, 2009. ISBN 978-0-500-28791-0.
  5. Marvin Harris: Kulttuurien synty, s. 114. ISBN 951-26-2183-5. Kirjayhtymä, 1982.
  6. a b Matos Moctezuma, Eduardo (kirjassa Sulkakäärme ja Jaguaarijumala) 1997, s. 177.
  7. a b c Matos Moctezuma, Eduardo (kirjassa Sulkakäärme ja Jaguaarijumala) 1997, s. 178.
  8. Teotihuacan ... The place where men became gods (matkaopas) Advantage Mexico. Viitattu 28.4.2009. (englanniksi)
  9. a b Teotihuacánin muinaiskaupungin kaivaukset paljastavat kadonnutta kulttuuria YLE Uutiset. 30.07.2007. Viitattu 28.4.2009.
  10. Matos Moctezuma, Eduardo (kirjassa Sulkakäärme ja Jaguaarijumala) 1997, s. 181.
  11. Matos Moctezuma, Eduardo (kirjassa Sulkakäärme ja Jaguaarijumala) 1997, s. 182.
  12. a b Miia Töyssy & Jari-Pekka Mäkiaho: Teotihuacánin kaupunkikeskuksen varhaiset vaiheet (pdf) Helsingin yliopisto. Viitattu 29.11.2013.
  13. Mark Miller: Residents upset with greedy elites burned Teotihuacan Ancient Origins. Viitattu 20.6.2016.
  14. Mexico: Angry mob burned down ancient City of Teotihuacan 'because of economic competition' International Business Times UK. 16.3.2015. Viitattu 20.6.2016.
  15. a b c Hanne-Luise Danielsen (päätoimittaja): Muinaiset intiaanikulttuurit, s. s. 88. Sarja "Historian käännekohtia". Bonnier Publications International AS, 2013. ISBN 978-82-535-3310-0.
  16. Coe M, Snow D, Benson E: Atlas of Ancient America, s. 109. Facts on File, 1986. ISBN 9780816011995.
  17. Heli Rekiranta: Monte Albán – Zapoteekkien muinainen pääkaupunki (pdf) Helsingin yliopisto. Viitattu 28.4.2009.
  18. Teotihuacán - kadonneen intiaanikulttuurin arvoitus Tiedekeskus Heureka. Viitattu 28.4.2009.
  19. Eliittien taistelu saattoi tuhota Meksikon muinaiskaupungin 19.3.2015. Ilkka. Viitattu 19.3.2015.
  20. a b c d e Talvitie, Jyrki K. & Immonen, Anneli: Sulkakäärme ja jaguaarijumala: Meksikon ja Guatemalan intiaanikulttuurit, s. s. 188. Tampereen taidemuseo, 2001. ISBN 9789529549429.
  21. Welker, Glenn: Toltec origins Viitattu 28.4.2009. (englanniksi)
  22. Teotihuacan Destination 360. Viitattu 28.4.2009. (englanniksi)
  23. Peltomaa, Harri & Muola, Timo: Teotihuacan Maailmanperintökohteita Latinalaisessa Amerikassa. Opintoverkko. Viitattu 28.4.2009.
  24. Coe & Koontz 2008, s. 120.
  25. Brenda A. Álvarez-Sandoval, Linda R. Manzanilla, Mercedes González-Ruiz, Assumpció Malgosa, Rafael Montiel: Genetic Evidence Supports the Multiethnic Character of Teopancazco, a Neighborhood Center of Teotihuacan, Mexico (AD 200-600). PLOS ONE, 22.7.2015, nro 7, s. e0132371. PubMed:26200455. doi:10.1371/journal.pone.0132371. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio.
  26. a b Kristina Killgrove: Infant Burials And Decapitated Men In Ancient Teotihuacan Neighborhood Reveal Diverse Origins Forbes. Viitattu 21.6.2016.
  27. Coe & Koontz 2008, s. 114–116.
  28. George L. Cowgill: State and Society at Teotihuacan, Mexico Arizonan osavaltion yliopisto. (englanniksi)
  29. Kauppinen, Sakari: Matka Mayamaalle: Kurkistus Meksikon ja Guatemalan historiaan ja nykypäivään 23.04.1998. Viitattu 28.4.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Teotihuacán.