Tlaloc

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tlalocin kuva 1500-luvulta peräisin olevasta Ríosin koodeksista

Tlaloc oli tolteekkien ja asteekkien palvoma sateen ja veden jumala.[1] Hänen uskottiin asuvan sekä pilvien peittämillä vuorenhuipuilla että lähteissä ja järvissä[2]. Vuorilta hän lähetti ihmiskunnan kiusaksi tuulta, sadetta, salamoita ja hirvittäviä sairauksia, kuten lepran[1].

Koska Tlaloc kätkeytyi usein tummaan myrskypilveen, hänet kuvattiin käsikirjoituksissa mustaihoisena hahmona, jolla oli maalatut kasvot.[2] Tlalocilla on myös torahampaat ja suuret renkaat silimien ympärillä. Hänen suustaan työntyi usein kirjakäärö.[1] Kädessään jumalalla oli sauva, joka symboloi salamaa. Sauvassa saattoi olla hammastus tai sen ympärille oli kietoutunut käärmeitä. Ne, joita salama on iskenyt tai jotka sairastavat lepraa, pääsevät Tlalocin valtakuntaan Tlalocaniin, eivätkä enää koskaan kärsi puutetta.[2]

Tlaloc oli verenhimoinen jumala, joka vaati lapsiuhreja. Tarujen mukaan Tlalocin vaimo Chalchiuhtlicue eli smaragdivaltiatar synnytti miehelleen joukon sateen jumalolentoja tlaloceja tai tlaloqueita, ja sanottiin, että joka kukkulalla oli oma tlalocinsa.[1] Rituaalivuoden ensimmäisenä (Atlcaualo) ja kolmantena kuukautena (Tozoztontli) monia lapsia uhrattiin sekä näille vähäisemmille jumalille että itse Tlalocille[3].

Asteekkien pääkaupungissa Tenochtitlánissa papit valmistautuivat Tlalocin juhliin ostamalla äideiltä vauvoja uhreiksi. Jos äidit itkivät ritualiuhrausten aikana, palvojat iloitsivat sanoen, että oli tulossa sade. Palvontamenoissa uhrattavien lihan söivät papisto ja ylhäisö. Tlalocin suoma sade ei kuitenkaan aina ollut hyväksi, vaan toi myös tulvia ja tuhoja.[1] Tlaloc olikin jumala, jota sekä kunnioitettiin että pelättiin. Tlaloc ja hänen apujumalansa saattoivat uskomusten mukaan lähettää sekä ravitsevia että sadon tuhoavia sateita, hirmumyrskyjä sekä tauteja kuten turvotusta, lepraa ja reumatismia.[3]

Mayoilla Tlalocin vastine oli Chac.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cotterell, Arthur: Maailman myytit ja tarut. WSOY 1996. ISBN 951-0-17102-6
  • Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Cotterell 1996, s. 167
  2. a b c d Lurker 1987, s. 186
  3. a b Tlaloc Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 27.6.2018. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tlaloc.