Mokaya

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eteläisen Mesaamerikan muotoutumisvaiheen löytöpaikkoja.

Mokaya tarkoittaa Etelä-Meksikon Soconuscon alueen varhaisia päällikkökuntia. Nämä edelsivät myöhempiä olmeekkien, mayojen ja sapoteekkien kulttuureja. Nimitys mokaya tarkoittaa paikallisella misteekin sukuisella kielellä "maissi-ihminen". Tunnetuin varhainen Mokayan kylä oli Paso del Amanda. Näissä kylissä oli esimerkiksi maakorokkeille rakennettuja taloja. Näihin aikoihin noin 2000–800 eaa. oli muotoutumisvaihe, jolloin ihmiset asettuivat paikoilleen viljelemään maata. Syntyi kasvavia päällikkökuntia, joissa keskuskylät hallitsivat pienempiä kyliä. Nämä varhaiset väestökeskukset lienevät omaksuneen keramiikan ja monia muita perinteitä Etelä-Amerikasta. Jo tällä varhaisjaksolla alettiin rakentaa maakumpuja, palatseja ja pallokenttiä. Mokayakulttuuri saattaa olla mixe-zoqueheimojen tekemä, ja sen luojat olmeekkien edeltäjiä.

Alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mokayakulttuurin alue sijaitsee Tyynenmeren rannikolla ja sen lähistöillä Etelä-Meksikossa ja Guatemalassa Soconuscon alueella. Nimitys Mokaya tarkoittaa "maissi-ihmistä". Varsinkin Mazatanin alueella on tutkittu varhaisia mokayakyliä[1].

Varhainen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chantuton ihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chantuton kaudeksi sanotaan aikaa 5500–1500 eaa., jolta on löytynyt paljon simpukankuoritunkioita. Arkeologit uskovat näiden tehneiden varhaisten metsästäjä-keräilijä-kalastajien olleen myöhempien mixe-zoqueheimojen esi-isiä[2].

Barran keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barra-vaiheen alussa noin 1850 eaa. ilmestyi Mesoamerikkaan keramiikka, joka oli hyvin tehtyä. Niinpä se poikkesi aiemmasta karkeasta Purrón-keramiikasta. Keramiikka luonnehtivat ns. tecomate-saviastiat. Maakummuilla olevien suurten päälliköiden talojen rakentaminen alkoi jo Barran vaiheessa noin 1850–1650 eaa.[3] Tämä liittyi orastavaan luokkayhteiskunnan syntyyn Mesoamerikan alueella. Barran alussa syntyi mokayakulttuurin alueelle noin 200–400 asukkaan viljelykyliä. Vaikka viljeltiin, metsästys ja keräily lienevät olleen pääasiallinen ravinnon lähde. Jotkut kylistä kasvoivat vuoteen 1650 eaa. mennessä suuriksi 2000–4000 asukkaan päällikkökunniksi. Alueelle ilmestyi hierarkia, jossa oli suuria keskuskyliä jotka valvoivat pienempiä kyliä. 15–50 ha kylien ympärillä oli pienempiä kyliä ja yksittäistaloja. Vuoden 1650 eaa. tienoilla rakennettiin Paso de La Amadassa, Locona-vaiheessa, suuria maakumpuja. Keskuksen ala oli 20 ha. Täällä asui 2000 ihmistä. Täällä oli myös palatsi ja Mesoamerikan ensimmäinen pallokenttä[4]. Näin perusta myöhemmälle olmeekkien sivilisaatiolle oli laskettu.

Loconan ja Ocosin keramiikan leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loconan keramiikka ilmestyi 1650 kalenterivuotta eaa. Se oli täydellisempi astiasto kuin edeltävä tyyli. Päällikkökunnat syntyivät viimeistään Loconan vaiheessa. Loconan keramiikka levisi laajalle alueelle Tehuantepecin kannaksen molemmille rannikoille. Etelässä keramiikka ulottui Tyynenmeren rannikkoa pitkin Hondurasin ja Nicaraguan rajoille asti, pohjoisessa Oaxacan eteläosiin. Meksikonlahden rannikolla Loconan kulttuuri ulottui olmeekkien asuinalueella ja ainakin Veracruzin tienoille. Loconan aikoihin Paso de Amendassa oli 2,5-metrisiä soikeita maakumpuja.[5]. Loconan jälkeen tuli Ocos-vaihe. Sen keramiikka muistuttaa tuon ajan Ecuadorin keramiikkaa.[6]. Jotkut väittävät sen liittyvän olmeekkien varhaiseen leviämiseen alueella ja olevan olmeekkeja edeltänyt kulttuuri. Jotkut tutkijat pitävät Ocosin ja Loconan keramiikan leviämistä mixe-zoquekieliä puhuvan esi-olmeekkikansan leviämisenä[7][7]. Ocosin vaiheessa Paso del Amandan ala oli 50 ha.

Olmeekkivaikutteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cherla-vaiheessa näkyy Meksikonlahden olmeekkivaikutus, ehkä olmeekit jopa miehittivät aluetta. Noin 1200–1000 eaa. Soconuscon seutua vallitsi suuri 100–200 hehtaarin Ojo de Aguan keskus lähellä jokivartta. Siellä asui ehkä 3000–6000 ihmistä. Paikalle tehtiin pyramidikumpuja, luultavasti suunnitellun kaavan mukaisin paikkoihin[4]. Sieltä on löydetty ajalta 1100–1000 eaa. olmeekkityylinen patsas[8].

Myöhempiä vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Conchas-vaiheessa monet varhemmat Soconuscon keksukset hylättiin Mazatanissa. Asutus siirtyi alemmalle naranjo-joelle. Conchas-kausilla A-C nousi 850–750 eaa. oli La Blancan suuri keskus, jonka pyramidi oli lopulta 25 metriä korkea. Ylämaan Izapa alkoi nousta 600 eaa., saavutaten lakensa 300–50 eaa. Ylämaan kaminaljuy asutettiin noin 800–900 eaa., mutta kukoisti noin 400 eaa.- 250 jaa. Maissin viljelyn merkitys kasvoi, monumenttikumpuja rakennettiin yhä enemmän. La Blancan jälkeen tuli Ujuxte, joka asuttiin vuoteen 200 jaa. asti. Ujuxte oli seudun suurin keskus, 200 ha alalla monia kumpuja.

Teotihuacanin valvoma Takalic Abaj nousi tämän jälkeen mahtiasemaan. Etelämpänä Chocolán eteläinen mayakeskus syntyi noin 1000 eaa.

Myöhempää kehitystä, radiohiilivuosina

  • Escalon 650–500 olmeekkien Palengana
  • Frontera 500–300
  • Guillen 300–50 Izapan esiolmeekkikulttuurin huippu.[9]

Muita alueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guatemalan ylämaalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grijalva-joen alue Guatemalan ylämaalla on lähellä Tyynenmeren rannikon aluetta. Guatemala Cityn lähellä on keskisen muotoutumisvaiheen kylä Las Charcas. Chapa del Corzosta n. 1500–800 eaa. on löydetty pallomaista keramiikkaa ja tecomateja, ja käsin tehtyjä savipienoispatsaita. Keramiikka muistuttaa Tyynenmeren rannikon Ocosin ja Conchasin saviastioita. Mutta eräs savipatsas muistuttaa Meksikonlahden rannikon olmeekkiveistoksia. Yksi Grijalvan alajuoksun paikka muistuttaa olmeekkien San Lorenzo-kauden tyyliä, mutta monumentit puuttuvat[10].

Pohjoisempaa kehitystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joskus 1600–1500 eaa. levisi Guatemalan etelärannikolle vaikutteita mahdollisesti Ecuadorista merikaupan kautta. Noin 1450 eaa. ilmestyi Ecuadorin Machalillan tyyliä muistuttava Capachan keramiikka Länsi-Meksikoon[7]. Tänne syntyi lukuisia paikoillaan pysyviä kyliä vuosina 1800–1500 eaa.

Vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mokayan kulttuurit nousivat varhaisella muotoutumisvaiheella.

Mokayakulttuurin vaiheet
Vaihe Radiohiilivuotta eaa. Kalenterivuotta eaa. Tietoja
Chantuto A 4650–3400 Metsästäjä-keräilijöitä
Chantuto B 3400–2150 Kalastajia
Barra 1550–1400 1850–1650 Esiolmeekki, Mazatan, olmeekkien San lorenzon Ojochi-vaihe
Locona 1400–1250 1650–1550
Ocós 1250–1150 1500–1350 esiolmeekit San Lorenzon Bajio-vaihe
Cherla 1150–1000 1350–1200 olmeekkivaikutteita San Lorenzon Chicharras-vaihe
Cuadros 1000–900 1200–1000 olmeekit San Lorenzon San Lorenzo-vaihe
Jocotal 900–850 1000–950
Conchas 850–750 ( 850–750 eaa. varhainen tai 750–650 myöhäinen)[11], 950–750, 950–850 varh, 850–750 myöh[12] La Blanca, olmeekkien La Ventan Nacaste-vaihe, Soconuscon Quauhtemoc-paikka hylättiin

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Michael Coe & Elizabeth Benson & Dean Snow: Atlas of Ancient America. Facts on File, 1986. ISBN 9780816011995.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. A-BAK’ MATEMÁTICA MAYA: LOS MOKAYA DEL SOCONUSCO abakmatematicamaya.blogspot.fi. Viitattu 1.4.2017.
  2. The Beginnings of Mesoamerica: Apologia for the Soconusco Early Formative (Arkistoitu – Internet Archive) John E. Clark
  3. Strange Attraction: The Mystery of Magnetism dartmouth.edu. Arkistoitu 16.7.2012.
  4. a b A city by the sea Jennifer Pinkowski, Archaeology, january february 2006, s. 48
  5. Bellwood, Peter: First Farmers: The Origins of Agricultural Societies, s. 166. 2005. ISBN 978-0-631-20566-1.
  6. Coe 1986, s. 92
  7. a b c The 0lmec Dawning dartmouth.edu. Arkistoitu 29.1.2021. Viitattu 31.3.2017. (englanniksi)
  8. Ancient Mesoamerican sculpture uncovered in southern Mexico Jill Sakai, February 14 2011, University of Wisconsin–Madison
  9. Rosenswig, Robert M.: Soconusco Formative Project 2002. FAMS. Arkistoitu 15.10.2009.
  10. Coe 1986, s. 93
  11. John E. Clark (1991), The Beginnings of Mesoamerica: Apologia for the Soconusco Early Formative (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. Humans and Environment in the Americas dartmouth.edu. Arkistoitu 6.8.2017.