Magnetiitti
| Magnetiitti | |
|---|---|
 Magnetiittikiteitä |
|
| Luokka | Mineraali |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | Rauta(II,III)oksidi Fe3O4 |
| Molekyylipaino | 231,54 g/mol |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | Mustasta tummanharmaaseen |
| Asu | Kahdeksankulmaisia omamuotoisia kiteitä, hienorakeinen tai massiivinen |
| Kidejärjestelmä | Kuutiollinen |
| Lohkeavuus | Epäselvä |
| Murros | Epätasainen |
| Taottavuus | Murenee taottaessa |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 5,5–6,5 |
| Ominaispaino | 5,17–5,18 |
| Tiheys | 5,175 g/cm3 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Optiset ominaisuudet | Isotrooppinen |
| Kiilto | Metallikiilto |
| Taitekerroin | n = 2,42 |
| Kahtaistaitto | Ei ole |
| Viiru | Musta |
| Läpinäkyvyys | Läpinäkymätön |
| Muut ominaisuudet | Selvästi magneettinen |
| Lähteet | |
Magnetiitti (Fe3O4) on spinelliryhmään kuuluva oksidimineraali ja tärkeä rautamalmimineraali. Kemiallisesti se on rauta(II,III)oksidia. Puhdas magnetiitti sisältää 72 % rautaa. Magnetiitti voi myös sisältää prosentin verran vanadiinia tai titaania. Nimensä mukaisesti magnetiitti on vahvasti magneettinen materiaali, tarkemmin sanottuna ferrimagneetti.[3]
Kidejärjestelmältään magnetiitti on kuutiollinen. Kiteet ovat usein oktaedreja tai rakeisia aggregaatteja. Magnetiitin väri on raudanmusta tai harmaanmusta. Viirun väri on musta. Kiilto on himmeä metallinkiilto. Magnetiitin kovuus on 5,5–6 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 4,9–5,2 g/cm³. Se ei sula kaasuliekissä, mutta liukenee suolahappoon.[4]
Magnetiittimalmeja esiintyy magmakivissä ja metamorfiiteissa. Esiintymiä on muun muassa Kolarin ja Kemijärven alueilla. Myös Ruotsissa, Intiassa ja Yhdysvalloissa on suurehkoja esiintymiä.
Myös eliöiden aivoissa esiintyy magnetiittia, ja sitä löytyy ihmisellä etenkin aivokalvosta[5]. Monet eläimet suunnistavat magnetiittihiukkasten fysikaalisiin ominaisuuksiin perustuvan magneettikompassinsa avulla.
Vuonna 2016 havaittiin, että suurin osa länsimaisten koehenkilöiden aivossa esiintyvästä magnetiitista koostuu pyöreistä, yhteensulautuneista, alle 150 nanometrin kokoisista magnetiittinanopalloista, jotka poikkeavat aivoissa luontaisesti esiintyvistä magnetiittikiteistä[6].
Magnetiitti on myrkyllistä ihmiselle ja tutkimuksissa on havaittu, että aivojen magnetiittipitoisuus korreloi ihmisen vanhenemisen ja Alzheimerin taudin esiintyvyyden kanssa[7]. Magnetiitti on yhdistetty myös aivojen vapaiden happiradikaalien muodostumiseen, mitä tapahtuu etenkin Alzheimer-potilaiden aivoissa[8].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.mindat.org/min-2538.html
- ↑ http://webmineral.com/data/Magnetite.shtml
- ↑ J.R. Hook ja H.E. Hall: Solid State Physics, s. 241. 2. painos. Wiley, Chichester, 1991. ISBN 0-471-92805-4.
- ↑ Brocardo, G: Minerals & Gemstones Of The World, s. 15. David & Charles, 1994. ISBN 0-7153-0197-7.
- ↑ https://seura.fi/ilmiot/tiede-ja-luonto/magneettiaisti-saa-koirat-asettumaan-tarpeita-tehdessaan-pohjois-etela-akselin-suuntaisesti/
- ↑ Toxic air pollution nanoparticles discovered in the human brain. Lancasterin yliopiston tiedote 5.9.2016. https://www.lancaster.ac.uk/news/articles/2016/toxic-air-pollution-nanoparticles-discovered-in-the-human-brain/
- ↑ Magnetite pollution nanoparticles in the human brain. Maher et al. 2016. PNAS. https://www.pnas.org/content/113/39/10797
- ↑ Toxic air pollution nanoparticles discovered in the human brain. Lancasterin yliopiston tiedote 5.9.2016. https://www.lancaster.ac.uk/news/articles/2016/toxic-air-pollution-nanoparticles-discovered-in-the-human-brain/
