Nauvon taistelu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nauvon taistelu
Osa Suomen sisällissotaa
Päivämäärä:

4. huhtikuuta 1918

Paikka:

Nauvo, Korppoo

Lopputulos:

saksalaisten ja valkoisten hyökkäys epäonnistuu, mutta myös punaiset jättävät Nauvon

Osapuolet

Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta
Flag white.svg valkoiset

Red flag.svg punaiset

Komentajat

Saksan keisarikunnan lippu R. Hess

Tappiot

7 kaatunutta saksalaista
1 kaatunut valkoinen

ainakin 26 kaatunutta

Nauvon taistelu oli Turun saaristossa 4. huhtikuuta 1918 käyty Suomen sisällissodan taistelu. Saksalaiset ja valkoiset yrittivät vallata Iso-Nauvon sekä Lomin saaret, tarkoituksenaan edetä Nauvon ja Paraisten kautta edetä kohti punaisten hallussa ollutta Turkua. Valtausyritykset epäonnistuivat sitkeän vastarinnan ansiosta, mutta punaisten vetäydyttyä Turun saaristosta, saivat valkoiset Nauvon haltuunsa taisteluitta vain muutamaa päivää myöhemmin.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisten miehitettyä Ahvenanmaan maaliskuun alussa, päättivät he yrittää punaisten hallussa olleen Turun valtaamista etenemällä mantereelle Houtskarin, Korppoon, Nauvon ja Paraisten kautta. Tarkoituksena oli varmistaa Hankoon tehtävän Itämeren-divisioonan maihinnousun oikea sivusta. Varsinais-Suomen suojeluskuntalaista koottu Saariston vapaajoukko otti Houtskarin haltuunsa 25. maaliskuuta ja valtasi Korppoon kolme vuorokautta myöhemmin käydyssä taistelussa.[1] Itämeren-divisioonan noustua maihin Hangossa 3. huhtikuuta, hyökkäsivät saksalaiset valkoisten tukemana Nauvoon seuraavana päivänä. Samassa yhteydessä yritettiin vallata myös Korppoon eteläpuolella sijaitseva Lomin saari, jossa oli noin 300 venäläisen sotilaan varuskunta.[1][2]

Iso-Nauvon taisteluun osallistuivat 14. Mecklenburgin jääkäripataljoonan 1. komppania luutnantti R. Hessin komennossa sekä Saariston vapaajoukon 2. komppania.[3] Hyökkäys tehtiin kolmena erillisenä osastona, lisäksi yksi osasto jäi reserviksi Vandrockin saareen Nauvon pohjoispuolelle.[1] Lomiin puolestaan hyökkäsi osasto saksalaisia sekä Saariston vapaajoukon 1. komppania.[4]

Punaiset puolustivat saaria venäläisen tykkivene Bobrin tukemana.[5] Lomiin oli sijoitettu Turun punakaartin osasto, mutta Iso-Nauvoa piti hallussaan myös saaristopitäjien punakaartilaisia.

Taistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäys Lomin saareen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäys Lomin saareen käynnistyi aamuvarhaisella, mutta tiheän sumun vuoksi sitä tukenut tykistötuli ei osunut kohteeseensa ja saareen maihinnousset joukot päätivät vetäytyä nopeasti.[1][4] Lyhyeksi jääneen yhteenoton aikana sai surmansa yksi saksalainen ja yksi suojeluskuntalainen sekä ainakin kaksi punaista.[6]

Taistelut Iso-Nauvossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäys Iso-Nauvoon tapahtui saarta Korppoosta erottavan Storströmmenin salmen kautta, missä joukot ylittivät jäästä avoimena olleen laivaväylän saksalaisten pioneerien rakentamaa siltaa pitkin.[1] Hyökkäyksen oikea osasto joutui välittömästi maihinnousun jälkeen vihollisen tulitukseen ja vetäytyi Torasinlahden kautta Vandrockiin, kunnes saksalaisten tykistötuli pakotti punaiset perääntymään. Vasen osasto sen sijaan onnistui yllättämään punaiset Mielisin kylässä, joka vallattiin talo kerrallaan. Keskellä hyökännyt osasto eteni saaren sisäosiin ja pääsi asemiin korkealle Husbergenin kalliolle. Punaisten käydessä vastaiskuun Torasin suunnalla, päätti saksalaisosastoa johtanut kapteeni Schweinfuhr keskeyttää hyökkäyksen. Saksalaiset jättivät myös Mielisin kylän, jonne Saariston vapaajoukon miehet jäivät vielä asemiin. Jäätä pitkin perääntyessään joutuivat saksalaiset vielä kahden sumusta ilmestyneen venäläisen sota-aluksen tulitukseen.[1]

Saksalaiset olivat kuitenkin lähettäneet hyökkäyksen tueksi ristelijät Kolbergin ja Westfalenin, joiden lähestyessä Iso-Nauvoa päättivät punaiset jättää saaren. Illan aikana he nousivat jäänmurtaja Murtajaan, hinaaja Snegiin, höyrylaiva Sadkoon (ent. S/S Dragfjärd) ja tykkivene Bobriin, jotka venäläiset olivat lähettäneet Turusta evakuoimaan Utön linnaketta. Kaksi alusta pääsi takaisin Turkuun, mutta saksalaiset kaappasivat Murtajan ja Snegin Pensarströmmenin salmessa 5. huhtikuuta. Kaapatut alukset kuljetettiin Hankoon ja miehistöt vangittiin, mutta aluksilla olleet punakaartilaiset onnistuivat pakenemaan jäitä pitkin maihin. Valkoiset teloittivat myöhemmin Murtajan venäläisen kapteenin sekä viisi suomalaista miehistön jäsentä.[1][5]

Taistelua seuranneena yönä myös suojeluskuntalaiset vetäytyivät Iso-Nauvosta.[1] Tämän jälkeen Saariston vapaajoukon 250 miehen osasto miehitti Nauvon 8. huhtikuuta ja jatkoi etenemistään vapaasti kohti Turkua, jonka he ottivat haltuunsa 13. huhtikuuta. Punaisten olivat jättäneet kaupungin päivää aikaisemmin. Saksalaiset puolestaan eivät enää osallistuneet sotatoimiin Turun saaristossa, vaan Mecklenburgin jääkäripataljoona laivattiin pian Nauvon taistelun jälkeen Tammisaareen.[5]

Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisten tappiot Lomin ja Nauvon taisteluissa olivat yhteensä seitsemän kaatunutta ja 13 haavoittunutta. Valkoisilta kaatui yksi ja lisäksi neljä haavoittui.[3] Punaisten tappiot olivat Suomen sotasurmat -tietokannan mukaan ainakin 26 kaatunutta.[6]

Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelussa kaatuneet seitsemän saksalaista haudattiin aluksi Korppoon kirkkomaalle. Kun Nauvossa ei ollut omia sankarivainajia, vaadittiin pian heidän siirtämistään paikkakunnalle, jotta myös Nauvoon saataisiin vapaussotamyytin luomiseksi oma sankarihauta. Vaatimusta perusteltiin sillä, että saksalaiset olivat kaatuneet Nauvon kunnan puolella. Lopulta vainajat kaivettiin ylös ja haudattiin uudelleen Nauvon kirkkomaalle juhlallisin menoin toisena helluntaipäivänä.[7] Paikalle pystytettiin muistomerkki, johon on kaiverrettu kaatuneiden saksalaisten nimet.[3]

Vuonna 1938 Pensarin saaressa paljastettiin Saariston vapaajoukon muistomerkki.[8] Iso-Nauvon eteläpuolella sijaitsevassa Ängsön saaressa toimi sodan jälkeen vankileiri ja paikalla on nykyään myös muistomerkki.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Vainio, Seppo: Saksalaiset Suomen sisällissodassa 1918, s. 10–11. Vantaa: Seppo Vainio, 2008. ISBN 978-952-92425-5-9.
  2. Kuusisto, Anja: Nu efterlyses berättelser om 1918 16.1.2016. Åbo Underrättelser. Viitattu 20.7.2017. (ruotsiksi)
  3. a b c Nauvo, Provinz Varsinais-Suomi, Finnland 2005. Onlineprojekt Gefallenendenkmäler. Viitattu 20.7.2017. (saksaksi)
  4. a b Sisällissodan taistelupaikkakortisto (PDF) Arkistojen portti. 23.12.2013. Kansallisarkisto. Viitattu 20.7.2017.
  5. a b c Harjula, Mirko: Itämeri 1914-1921: Itämeren laivastot maailmansodassa sekä Venäjän vallankumouksissa ja sisällissodassa, s. 90. Helsinki: Books on Demand, 2010. ISBN 978-952-49838-3-9.
  6. a b Suomen sotasurmat 1914-1922 2001. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 20.7.2017.
  7. Roselius, Aapo: Isänmaallinen kevät – vapaussotamyytin alkulähteillä, s. 69. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 951-31582-1-7.
  8. Suojeluskuntia juhlitaan Nauvossa 10.8.2005. Turun Sanomat. Viitattu 20.7.2017.
  9. Arnö, Kaj: Livet ur en sittbrunn 11.8.2015. Yle Svenska. Viitattu 20.7.2017. (ruotsiksi)