Korppoon taistelu
| Korppoon taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissotaa | |||||||
 Valkoisten pystyttämä Korppoon taistelun muistomerkki
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
n. 200 |
n. 300 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
2 kaatunutta |
7 kaatunutta | ||||||
Korppoon taistelu oli Turun saaristossa 28. maaliskuuta 1918 käyty Suomen sisällissodan taistelu, jolloin valkoiset valtasivat Korppoon saaren sitä hallussaan pitäneiltä punaisilta.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksalaisten miehitettyä Ahvenanmaan maaliskuun alussa, päättivät he yrittää punaisten hallussa olleen Turun valtaamista Houtskarin, Korppoon, Nauvon ja Paraisten kautta. Tarkoituksena oli varmistaa myöhemmin Hankoon tehtävän Itämeren-divisioonan maihinnousun sivusta.[1] Saksalaisten sijasta Korppooseen hyökkäsi kuitenkin Varsinais-Suomen suojeluskuntalaista koottu Saariston vapaajoukko, joka oli vallannut Houtskarin taisteluitta jo kolme päivää aikaisemmin.[2] Hyökkäykseen osallistui kaksi komppaniaa, joita komensi luutnantti Otto Wahlroos.[3]
Korppoossa oli 300 Forssan, Loimaan ja Someron punakaartilaisia, jotka olivat majoittuneet Korpo gårdin kartanoon. Alun perin joukot oli sijoitettu reserviksi Saloon.[1][4] Korppoon eteläpuolella sijaitsevassa Lomin saaressa oli 300 venäläista sotilasta, mutta nämä eivät osallistuneet taisteluun.[5]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkoisten joukot nousivat maihin Strömman kylässä ja etenivät punaisten päämajanaan pitämään Korpo Gårdin kartanoon, joka sijaitsee pari kilometriä pohjoisempana. Hyökkäyksen käynnistyttyä punaiset vetäytyivät nopeasti länteen Kopoisin kylää kohti ja onnistuivat pysäyttämään vihollisen etenemisen. Vastahyökkäys sai valkoisten joukot hetkeksi sekasortoon, mutta saatuaan rivinsa taas järjestykseen he pakottivat punaiset jälleen perääntymään.[1] Punaiset saivat myös tukea venäläiseltä tykkivene Bobrilta. Taistelut taukosivat lopulta pimeyden laskeuduttua ja aamulla valkoiset havaitsivat punaisten jättäneen saaren.[6]
Taistelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhtikuun alussa saksalaiset yrittivät valkoisten tukemana vallata Nauvon, mutta hyökkäys torjuttiin.[7] Tappion johdosta Turun valtaamisesta luovuttiin ja Saariston vapaajoukko otti kaupungin lopulta haltuunsa punaisten vetäytymisen jälkeen 13. huhtikuuta.[1]
Tappiot ja muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelussa kaatui kaksi valkoista ja ainakin seitsemän punaista.[1] Punaiset hautasivat kaatuneensa Rumarin kylään sekä Lomin saarelle, josta vainajat siirrettiin Korppoon kirkkomaalle vuonna 1962. Paikalle pystytettiin myös muistomerkki.[8] Valkoisten pystyttämä Korppoon taistelun muistomerkki sijaitsee Strömmaan johtavan maatien varrella vajaan kilometrin päässä kirkonkylästä.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Vainio, Seppo: Saksalaiset Suomen sisällissodassa 1918, s. 10. Vantaa: Seppo Vainio, 2008. ISBN 978-952-92425-5-9.
- ↑ Harjula, Mirko: Itämeri 1914-1921: Itämeren laivastot maailmansodassa sekä Venäjän vallankumouksissa ja sisällissodassa, s. 90. Helsinki: Books on Demand, 2010. ISBN 978-952-49838-3-9.
- ↑ Sisällissodan taistelupaikkakortisto 23.12.2013. Arkistojen portti. Viitattu 12.7.2017.
- ↑ Korpo gård Uppslagsverket Finland. Viitattu 12.7.2017. (ruotsiksi)
- ↑ Kuusisto, Anja: Nu efterlyses berättelser om 1918 16.1.2016. Åbo Underrättelser. Arkistoitu 6.8.2017. Viitattu 12.7.2017. (ruotsiksi)
- ↑ Nieminen, Jamie: Saariston vapaajoukko sitoi punaiset sotimaan rannikolle 12.4.2008. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.1.2018. Viitattu 12.7.2017.
- ↑ Harjula, Mirko: Ryssänupseerit, s. 302. Helsinki: Books on Demand, 2015. ISBN 978-952-28614-2-9.
- ↑ Kulttuuri Visit Korppoo. Arkistoitu 15.8.2022. Viitattu 12.7.2017.
- ↑ Minnesmärken Frihetskrigets Södra Traditionsförening. Viitattu 12.7.2017. (ruotsiksi)