Mother’s Milk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mother’s Milk
Red Hot Chili Peppers
Studioalbumin Mother’s Milk kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  marraskuu 1988 – maaliskuu 1989
 Julkaistu 16. elokuuta 1989
 Tuottaja(t) Michael Beinhorn
 Tyylilaji Funk Metal
Funk rock
Alternative rock
Hard rock
 Kesto 45.02
(76:15 vuoden 2003 uudelleenjulkaisulla)
 Levy-yhtiö EMI, Capitol Records
Muut kannet
Mother's Milk taka.jpgVuonna 2003 uudelleenjulkaistun albumin takakansi
Red Hot Chili Peppersin muut julkaisut
The Uplift Mofo Party Plan
1987
Mother’s Milk
1989
Blood Sugar Sex Magik
1991
Singlet albumilta Mother’s Milk
  1. Knock Me Down
    Julkaistu: 22. elokuuta 1989
  2. Higher Ground
    Julkaistu: 8. huhtikuuta 1989
  3. Taste the Pain
    Julkaistu: 1989

Mother’s Milk on vuonna 1989 julkaistu Red Hot Chili Peppersin neljäs albumi.

Tämä oli John Fruscianten ja Chad Smithin ensimmäinen albumi yhtyeessä edellisen ja alkuperäisen kitaristin kitaristin Hillel Slovakin kuoltua heroiinin yliannostukseen ja rumpali Jack Ironsin jätettyä sen. Kyseessä oli myös ensimmäinen levy, jossa yhtyeen laulaja Anthony Kiedis oli selvin päin. Albumi oli viimeinen EMI:n alaisuudessa sekä viimeinen Michael Beinhornin tuottama. Mother’s Milkin myötä yhtye saavutti uuden suosion tason, jossa keskeisessä osassa oli etenkin uuden kitaristin soitto, mutta varsinainen megasuosio saavutettiin vasta seuraavalla levyllä Blood Sugar Sex Magik (1991).

Levyltä julkaistu ensimmäinen single ”Knock Me Down” pääsi radiosoittoon. Kappale oli uuden kitaristin ja vokalistin yhteistyön ensimmäinen hedelmä. Kappale oli myös kunnianosoitus Slovakille. Albumilta singlenä julkaistusta cover-versiosta Stevie Wonderin kappaleesta ”Higher Ground” tuli levyn suurin hitti. Albumin kolmas single oli ”Taste the Pain”. Joka singlestä tehtiin musiikkivideot.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Red Hot Chili Peppers oli kasvattanut suosiotaan joka albumin myötä. Ensimmäiset kaksi albumia olivat vaatimattomia yhtyeen myöhempään uraan verraten. Edellinen albumi The Uplift Mofo Party Plan toi yhtyettä yhä suuremman yleisön tietoisuuteen. Se esiintyi yhä vähemmän erilaissa yökerhoissa ja enemmän kunnon lavoilla. Yhtye vieraili myös ensimmäisen kerran Suomessa Euroopan-kiertueensa aikana ollessaan yksi Provinssirockin esiintyjistä vuonna 1988.

Kun yhtye palasi Yhdysvaltoihin, se päätti alkaa tehdä uutta albumia.[1] Neljä viikkoa myöhemmin Hillel Slovak kuoli heroiinin yliannostukseen. Tästä järkyttyneenä rumpali Jack Irons jätti yhtyeen. Hän syytti yhtyettä Slovakin kuolemasta, joten hän ei enää halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa. Kiedis puolestaan eristäytyi erääseen kylään Meksikossa, jossa hän yritti päästä eroon huumeriippuvuudestaan. Flea puolestaan siirtyi tekemään musiikillisia sivuprojekteja.[1]

Kun Kiedis palasi kotiinsa, hän ja Flea päättivät takaiskuista huolimatta jatkaa ja etsiä yhtyeeseen uuden kitaristin ja rumpalin. Kiedis perusteli yhtyeen jatkamista: ”Flea ja minä huomasimme, että emme voineet lopettaa parhaan kaverimme kuoleman vuoksi. Siitä oli tulossa ikuinen suru, mutta halusimme jatkaa yhtyettä, koska viidssä vuodessa siitä oli tullut elämämme.”[2] Aluksi he valitsivat Dwayne ”Blackbyrd” McKnightin korvaamaan kitaristi Slovakin. Rumpaliksi he valitsivat Dead Kennedysin rumpalin, D. H. Peligron. Yhtyeen managerin, Lindy Goetzin, mielestä McKnight ja Peligro eivät sopineet yhtyeeseen, joten he saivat potkut muutaman kuukaudn jälkeen. Kiedis ja Flea löysivöt lopulta McKnightin tilalle Fruscianten, joka oli yhtyeen innokas fani. Peligron tilalle ei alkanut löytyä ketään, joten yhtye joutuivat pitämään avoimen koe-esityyntymistilaisuuden. Yhtye soitti 40 rumpalin kanssa, mutta yksikään heistä ei sopinut yhtyeeseen. Lopulta viimeinen esiintyjä, Chad Smith, sai Kiediksen ja Flean innostumaan.[1]

Levyn teko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mother’s Milk oli ensimmäinen albumi, jonka nauhoitusten aikana Kiedis ei ollut huumeriippuvainen. Edellisten albumien nauhoitukset olivat yleensä venyneet hänen riippuvuutensa takia. Tämä innoitti inspiraation sanoituksia esimerkiksi kappaleisa ”Knock Me Down” ja ”Taste the Pain”, joista ensimmäinen kertoo myös Hillel Slovakista.[3] Jälkimmäisen Kiedis kirjoitti paettuaan Meksikoon.[4] Tuottaja Michael Beinhorn yritti saada myös aikaan parhaan mahdollisen levy ja painosti yhtyeen jäseniä. Yhtyeellä oli ennenkin ollut vaikeuksia tuottajan kanssa. Yhtyeen ensimmäisen albumin, The Red Hot Chili Peppersin, tuottaja Andy Gill yritti myös saada väkisin aikaan jotain, mitä yhtye ei halunnut. Tämä johti hänen erottamiseensa ensimmäisen albumin jälkeen, ja hänet korvasi George Clinton. Hänkin tuotti vain yhden albumin, Freaky Styley. Hänen jälkeensä Beinhorn astui remmiin. Etenkin Fruscianten kanssa Beinhorn oli eri mieltä musiikkityylistä.

Kitara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Fruscianten tulo Red Hot Cili Peppersiin muutti yhtyeen kitarasoundia rytmikkäämmästä enemmän melodisemmaksi, myös entistä monimutkaisemmaksi ja harmonisemmaksi. Mikä tuli esille monissa heavy metal kitarariffeissä. Levyn teon aikaan tuottaja Beinhornilla ja Frusciantella oli erimielisyyksiä siitä, minkälainen kitarasoundin pitäisi olla. Beinhorn halusi enemmän metallia kuulostavamman soundin, kun taas ennen Chili Peppersillä oli enemmän funkmainen soundi. Frusciante oli turhautunut tähän asenteeseen, se oli hänen mielestään liian ”machomainen”.

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi julkaistiin 16. elokuuta 1989 ja on tähän päivään saakka myynyt yli kaksi miljoonaa kopiota maailmanlaajuisesti. Levyn suurempaan suosiota muihin verrattuna voi selittää se, että yhtyeessä oli nyt uudet lahjakkaat kitaristi ja rumpali. Levy oli myös entisiä monipuolisempi. Levy oli alternative-, funk rockin ja metallin sekoitus. Edelliset kolme levyä olivat pääasiassa pelkkää funk rockia. Mother’s Milk oli Red Hot Chili Peppersin toinen albumi, joka pääsi Billboard 200 -listalle, ollen 52. Albumi oli menestys myös Euroopassa, muttei niin suuri kuin Yhdysvalloissa, missä se saavutti platina-rajan 23. tammikuuta 2003.[5] Albumin singlet, ”Knock Me Down”, ”Higher Ground” ja ”Taste the Pain” menestyivät myös maailmalla, mikä samalla potki Mother’s Milkin suosiota eteenpäin. ”Knock Me Down” oli ensimmäinen Red Hot Chili Peppersin kappale, joka pääsi Alternative Songs -listalle (tunnettiin ennen nimellä Billboard Modern Rock), ollen sijalla kuusi. ”Higher Ground” jatkoi menestystä ollen samalla listalla 11. ”Taste the Pain” ei sijoittunut millekään listalle Yhdysvalloissa, mutta menestyi paremmin Euroopassa.

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allmusic[6] Allmusicin Amy Hanson pitää albumia käänteentekevänä yhtyeen uralla. Mother’s Milk nosti yhtyettä yhä enemmän suuremmille lavoilla, pois pienistä klubeista. Hansonin mielestä albumi on juuri sitä, mitä The Uplift Mofo Party Plan vihjasi. Hän kuvaili yhtyeen cover-versiota Stevie Wonder kappaleesta ”Higher Ground” ”julmaksi” ja ”loistavaksi”, joka viimeistään todisti, mihin tämä kokoonpano pystyi. 3.5/5 tähteä
  • Soundi[7] Petri Silaksen mielestä albumissa on merkittävää kahden uuden jäsenen ”esiinmarssi” ja monet hienot kappaleet, kuten ”Magic Johnson” ja kolme albumilta julkaistua singleä ”Knock Me Down”, ”Taste the Pain” ja ”Higher Ground”. 4/5 tähteä

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Nimi Tekijä(t) Kesto
1. Good Time Boys   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 5:02
2. Higher Ground (Cover-versio Stevie Wonderin kappaleesta) Wonder 3:23
3. Subway to Venus   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 4:25
4. Magic Johnson   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 2:57
5. Nobody Weird Like Me   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 3:50
6. Knock Me Down   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 3:45
7. Taste the Pain   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 4:32
8. Stone Cold Bush   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith, D. H. Peligro 3:06
9. Fire (Cover-versio Jimi Hendrixin kappaleesta) Hendrix 2:03
10. Pretty Little Ditty   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 1:37
11. Punk Rock Classic   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 1:47
12. Sexy Mexican Maid   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith, D. H. Peligro 3:23
13. Johnny, Kick a Hole in the Sky   Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 5:12
45:02
Vuoden 2003 uudelleenjulkaisun bonuskappaleet
Nro Nimi Tekijä(t) Kesto
14. Song that Made Us What We Are Today (demo) Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 12:56
15. Knock Me Down (alkuperäis versio) Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 4:44
16. Sexy Mexican Maid (alkuperäis versio) Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 3:59
17. Salute to Kareem (demo) Kiedis, Flea, Frusciante, Smith 3:24
18. Castles Made of Sand (Cover-versio Jimi Hendrixin kappaleesta) Hendrix 3:19
19. Crosstown Traffic (Cover-versio Jimi Hendrixin kappaleesta) Hendrix 2:53
76:15

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lista Korkein sijoitus Nousu listalle Listalta tippuminen Listaviikot
Billboard 200[10] 52. 2.11.1989  ? 40
Uusi-Seelanti[11] 47. (1 viikko) 7.6.1992 14.6.1992 2
Australia[12] 33. (2 viikkoa) 10.5.1992 28.6.1992 8

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Single Korkein sijoitus listoilla
Hot Mainstream Rock Tracks
[13]
Alternative Songs
[14]
Britannian singlelista
[15]
Australian singlelista
[16]
Uuden-Seelannin singlelista
[17]
Alankomaiden
singlelista

[18]
1989 Knock Me Down 6
Higher Ground 26 11 55 45 15 38
Taste the Pain 29
1990 Show Me Your Soul* 10
  • = Alunperin b-puolena, julkaistu myöhemmin singlenä, ei kuulu albumin kappaleisiin.

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anthony Kiedis (laulu)
  • John Frusciante (kitara)
  • Michael ”Flea” Balzary (basso)
  • Chad Smith (rummut)
  • Hillel Slovak (kitara kappaleessa ”Fire”)
  • Jack Irons (rummut kappaleessa ”Fire”)
  • Dave Coleman (sello kappaleessa ”Taste The Pain”)
  • Philip ”Fish” Fisher (rummut kappaleessa ”Taste The Pain”)
  • Patrik Enghlish (trumpetti kappaleessa ”Subway To Venus”)
  • Vicki Calhoun (taustalaulu)
  • Keith "Tree" Barry (saksofoni kappaleissa ”Subway To Venus” ja ”Sexy Mexican Maid”)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]