Midnight in Paris

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Midnight in Paris
elokuvateatterijuliste
elokuvateatterijuliste
Ohjaaja Woody Allen
Käsikirjoittaja Woody Allen
Tuottaja Letty Aronson
Stephen Tenenbaum
Jaume Roures
Säveltäjä Stephane Wrembel (käännä suomeksi)
Kuvaaja Darius Khondji
Leikkaaja Alisa Lepselter
Pääosat Owen Wilson
Rachel McAdams
Marion Cotillard
Kathy Bates
Adrien Brody
Carla Bruni
Michael Sheen
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Espanja
 Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Sony Pictures Classics
Levittäjä Sony Pictures Classics
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 10. kesäkuuta 2011
Suomi 26. elokuuta 2011
Kesto 94 min
Alkuperäiskieli ranska
englanti
Budjetti 17 miljoonaa dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Midnight in Paris on Woody Allenin käsikirjoittama ja ohjaama romanttinen komedia ja fantasiaelokuva. Pääosissa ovat Owen Wilson, Rachel McAdams, Marion Cotillard, Kathy Bates, Adrien Brody, Carla Bruni ja Michael Sheen. Elokuvan ensi-ilta oli Cannesin elokuvajuhlilla ja sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa toukokuussa 2011. Elokuva voitti parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarin ja parhaan käsikirjoituksen Golden Globen ja oli ehdolla kolmessa Oscar-palkintokategoriassa (elokuva, ohjaus ja lavastus). Helmikuussa 2012 Hollywoodin käsikirjoittajien liitto palkitsi elokuvan parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen palkinnolla.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailijanuraansa nihkeästi aloitteleva, Hollywoodissa käsikirjoittajana menestynyt nuori Gil Pender (Wilson) on kihlattunsa Inezin (McAdams) kanssa Pariisissa, muttei pidä tämän sikäläisistä ystävistä eikä matkalla mukana olevista Inezin upporikkaista ja konservatiivisista vanhemmista. Hän hyvästelee ystäväseurueen kesken illanvieton ja sanoo kävelevänsä takaisin hotelliinsa. Äkkiä hän huomaakin olevansa 1920-luvun Pariisissa ja tapaavansa sen ajan kulttuurikuuluisuuksia ja omia kirjallisia esikuviaan kuten Ernest Hemingwayn, F. Scott Fitzgeraldin ja Cole Porterin. Aamun sarastuksessa Gilin kokemukset vaihtuvat kuitenkin taas nykyaikaan. Sama toistuu useana yönä. Hän rakastuu Picasson hylkäämään nuoreen naiseen Adrianaan (Cotillard), joka haikailee 1920-luvulla Pariisin 1890-luvun ”kulta-aikaan”. Gil saa kannustavaa kritiikkiä teksteistään Gertrude Steinilta ja oppii vähitellen olemaan haikailematta menneisyyteen ja ottamaan vakavammin oman kirjailijankutsumuksensa. Elokuvan lopussa hän jättää Inezin, päättää jäädä Pariisiin ja kohtaa uuden rakkauden nykyajassa.[1][2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Owen Wilson  Gil Pender  
 Rachel McAdams  Inez  
 Kurt Fuller  John, Inezin isä  
 Mimi Kennedy  Helen, Inezin äiti  
 Michael Sheen  Paul Bates  
 Nina Arianda  Carol Bates  
 Carla Bruni  museo-opas  
 Yves Heck  Cole Porter  
 Alison Pill  Zelda Fitzgerald  
 Corey Stoll  Ernest Hemingway  
 Tom Hiddleston  F. Scott Fitzgerald  
 Sonia Rolland  Josephine Baker  
 Daniel Lundh  Juan Belmonte  
 Kathy Bates  Gertrude Stein  
 Marcial Di Fonzo Bo  Pablo Picasso  
 Marion Cotillard  Adriana  
 Léa Seydoux  Gabrielle  
 Emmanuelle Uzan  Djuna Barnes  
 Adrien Brody  Salvador Dalí  
 Tom Cordier  Man Ray  
 Adrien de Van  Luis Buñuel  
 Gad Elmaleh  Detective Tisserant  
 David Lowe  T.S. Eliot  
 Yves-Antoine Spoto  Henri Matisse  
 Laurent Claret  Leo Stein  
 Vincent Menjou Cortes  Henri de Toulouse-Lautrec  
 Olivier Rabourdin  Paul Gauguin  
 François Rostain  Edgar Degas  

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyt-liitteen viisi kriitikkoa antoivat elokuvalle pistekeskiarvon 3,2.[3] Helsingin Sanomissa elokuvaa kuvattiin viehättäväksi mutta yhdentekeväksi, kun taas Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Aino Salosen mielestä Midnight in Paris nousee Allenin kahden muun Eurooppaan sijoittuvan myöhäiselokuvan, Match Pointin (2005) ja Vicky Cristina Barcelonan (2008) tasolle.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Woody kumartaa Pariisille, Helsingin Sanomat 25.8.2011. Viitattu 6.1.2017. (Maksumuuri)
  2. a b Salonen, Aino: Midnight in Paris, arvostelu, Film-O-Holic.com 26.8.2011. Viitattu 6.1.2017.
  3. Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2011, nro 36, s. 20.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.