Juan Belmonte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
José Goméz ja Juan Belmonte.

Juan Belmonte (14. huhtikuuta 18928. huhtikuuta 1962) oli kuuluisa espanjalainen matadori eli härkätaistelija.

Belmonte syntyi Trianassa, lähellä Sevillaa ja aloitti härkätaistelut jo 10-vuotiaana 1908. Hän kuului lasten härkätaisteluryhmään nimeltään Los Niños Sevillanos. Hän tappoi ensimmäisen härkänsä 1910, jonka yhteydessä hän aloitti oman, ainutlaatuisen härkätaistelutyylinsä kehittämisen. Hän seisoi pystyasennossa aivan paikallaan viimeiseen asti, eikä pelännyt sarvia niin kuin muut taistelijat. Tämä tyyli aiheutti Belmontelle lukuisia vammoja.

Belmonten kilpailija José Goméz kehitti härkätaistelua Belmonten kanssa vuoteen 1920 asti, jolloin hän menehtyi härän runtelemana. Belmonte jäi yksin kehittämään härkätaistelua, jonka suosio oli huipussaan hänen jäädessään eläkkeelle. Hän saavutti urallaan ennätykselliset 109 taistelua, jonka on pystynyt rikkomaan vain Manuel Benítez Pérez vuonna 1965.

Uransa jälkeen hän kirjoitti Manuel Chaves Nogalesin kanssa omaelämäkerran, joka käännettiin myös englanniksi. Hän oli myös Ernest Hemingwayn hyvä ystävä, ja onkin hänen kahdessa kirjassaan sivuhahmona, (Ja aurinko nousee ja Kuolema iltapäivällä). Belmonte teki itsemurhan Hemingwayn tavoin ampumalla itsensä.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.