Mayojen korkeakulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palenquen raunioitunut mayakeskus.

Mayojen korkeakulttuuri oli mesoamerikkalainen, lähinnä nykyisten kaakkois-Meksikon, Guatemalan ja Belizen alueella vallinnut sivilisaatio. Mayoja (lausutaan maijat) pidetään asteekkien ja inkojen ohella Amerikan merkittävimpänä alkuperäisenä kulttuurikansana.

Mayojen historian klassinen kausi ajoitetaan vuosille 250–950. Tuolloin mayat rakensivat useita kaupunkikeskuksia, kuten Tikal, Chichén Itzá ja Uxmal, ja heidän väkilukunsa nousi useisiin miljooniin. He loivat monella tavalla kokonaan omanlaisensa kulttuurin, joka näkyy esimerkiksi mayojen taiteessa ja arkkitehtuurissa. Klassinen kausi oli mayojen kulttuurin huippukausi, jolloin he kehittivät huippuunsa matematiikkansa, tähtitieteensä, arkkitehtuurinsa ja taiteensa sekä viimeistelivät kalenterijärjestelmänsä.

Klassisen kauden lopussa tapahtui jotain, joka sai mayat hylkäämään kaupunkikeskuksensa seuraavien vuosisatojen aikana. Romahduksen syyksi on esitetty muun muassa kuivuutta, maaperän köyhtymistä, liikakansoitusta, kulkutauteja ja kapinoita.[1]

Mayojen historiallinen asuinalue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mayojen asuinalueet punaisella viivalla rajattuna ja joitain tärkeimpiä kaupunkeja.

Mayojen asuinalue käsittää yli 300 000 neliökilometriä Keski-Amerikassa. Mayoja asui ja asuu nykyään eteläisen Meksikon Chiapasin ja Tabascon osavaltioissa ja Jukatanin niemimaalla Quintana Roon, Campechen ja Yucatánin osavaltioissa. Mayojen alue ulottui myös Meksikon eteläpuolisen Keski-Amerikan pohjoisosiin Guatemalaan, Belizeen, El Salvadoriin ja läntiseen Hondurasiin.[2] Ennen klassisen kauden lopun romahdusta mayoja arvioidaan olleen jopa 10–15 miljoonaa.

Mayojen asuinalue jaetaan:

  1. eteläiseen alankoon Koillis-Guatemalassa ja Pohjois-Hondurasissa [3]
  2. keskiseen alankoon, joka ulottuu Peténistä Guatemalasta Belizeen ja Meksikon puolelle Chiapasin ja Tabascon maakuntiin [3]
  3. pohjoiseen alankoon Jukatanin niemimaalla [3]
  4. Guatemalan ylänköön [4]

Meksikon eteläosan ja Guatemalan pohjoisosan kuuma ja kostea alanko oli suurin mayojen asuttama alue. Alueella on runsaat jade-, obsidiaani- ja basalttiesiintymät sekä hyvät viljelysmaat. Purjehduskelpoisten jokien ansiosta alueella oli myös helppo käydä kauppaa. Keskisillä alankoseuduilla ovat mayojen vanhimmat asutuskeskukset, joista mayakulttuuri levittäytyi muille alueille. Pohjoisilla alankoalueilla Jukatanin niemimaan pohjoisosissa on kuivempaa. Siellä ei myöskään ole jokia tai järviä, vaan asukkaat saivat vetensä luonnollisista kaivoista, cenoteista.[3]

Kaupunkeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peténin alueella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelässä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eteläinen asuma-alue vihreällä tärkempine kaupunkeineen.

Pohjois-Jukatanilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mayojen historia

Muinaiskaudella 7000–2000 eaa. mayojen asuinalueella asuneet metsästäjä-keräilijät alkoivat viljellä maissia, papuja ja vihanneksia sekä pitää kesyjä eläimiä kuten koiria ja kalkkunoita. Varhaisimmat toistaiseksi löytyneet kylät on ajoitettu vuosiin 2000–1500 eaa.[5] Esiklassisella kaudella vuosien 1500–200 eaa. aikana olmeekit loivat pohjan koko Mesoamerikan myöhemmille korkeakulttuureille. Vuosien 600 eaa. ja 800 jaa. välisenä aikana Mesoamerikassa kukoisti sapoteekkien kulttuuri, ja vuosina 200–900 Teotihuacánin kaupungista tuli merkittävä metropoli.[5]

Mayojen historian klassinen kausi ajoitetaan vuosille 250–950. Mayat rakensivat tuolloin useita kaupunkikeskuksia, kuten Chichén Itzá ja Uxmal, ja heidän väkilukunsa nousi useisiin miljooniin. Mayakulttuuri oli saanut vaikutteita olmeekeilta ja sapoteekeilta sekä Teotihuacánin ja El Tajinin kaupungeista. Mayat loivat kuitenkin monella tavalla kokonaan omanlaisensa kulttuurin, joka näkyy esimerkiksi mayojen taiteessa ja arkkitehtuurissa. Klassinen kausi oli mayojen kulttuurin huippukausi, jolloin he kehittivät huippuunsa matematiikkansa, tähtitieteensä, arkkitehtuurinsa ja taiteensa sekä viimeistelivät kalenterijärjestelmänsä.[5]

Noin 800–900 jaa. monet keskisen maya-alueen suuret keskukset romahtivat melko varmasti kuivuuden, ehkä myös sotien ja kapinoiden takia.[6] Esimerkiksi Chichancanab-järven alueella Jukatanissa satoi vuosien 800–1000 välisenä aikana vain puolet normaalista, välillä vain kolmasosa, mikä tuhosi maainviljelyksen edellytykset.[7] Romahduksen syyksi on ehdotettu myös ylikansoitusta. Jälkiklassisella kaudella vuosina 950–1524 mayat hylkäsivät suuret kaupunkinsa jo ennen kuin espanjalaiset konkistadorit olivat löytäneet alueelle.[5] Mayojen tyhjentyneisiin kaupunkeihin muutti tolteekkeja. Mayojen korkeakulttuurin loppuna on pidetty Utatlanin taistelua vuonna 1524.[5]

Mayakansa on yhä olemassa ja asuu Meksikon, Guatemalan, Belizen, El Salvadorin ja Hondurasin valtioiden alueella. Guatemalassa he ovat enemmistönä. He ovat säilyttäneet paljon kulttuurinsa ominaispiirteitä ja puhuvat omia mayakieliään.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Kaiverrusten temppeli" Palenquessa.
Pääartikkeli: Mayojen arkkitehtuuri

Mayojen arkkitehtuuri tunnetaan parhaiten korkeista pyramiditemppeleistä ja koristeellisista palatseista, joita mayakeskuksiin rakennettiin pohjoisesta El Tajínista eteläiseen Copániin. Mayojen arkkitehtuurille tyypillisiä piirteitä ovat monitasoiset korokkeet, jättimäiset porraspyramidit, olkakivetyt katot, monumentaaliset portaikot sekä koristeelliset ulkopuolet, joiden veistoksissa ja muotolistoissa oli kirjoitusta, geometrisiä muotoja ja uskonnollista ikonografiaa kuten käärmenaamioita.[8]

Taide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayojen taiteen jokainen piirto, symboli ja aihe merkitsi aina jotakin, eivätkä mayat luoneet abstraktia taidetta tai taidetta vain taiteen vuoksi. Taiteessaan mayat kuvasivat usein maallisia hallitsijoita ja ylimyksiä sekä jumaltekoja ja manalakuvia. Hallitsijat kuvattiin sivulta kauniina pidetyn luisun otsan korostamiseksi. Pikkuesineitä mayat valmistivat jadesta, kotilonkuorista ja piikivestä. Kultaa käytettiin vähän, sillä se oli harvinaista. Maalatuissa keramiikkaesineissään mayat kuvasivat usein kulkueita, tansseja ja rituaaleja, ja joskus myös jumalia, etenkin manalan valtiaita. Kaiverruksissa ja keramiikkaesineissä oli usein taiteilijan signeeraus. Moni taiteilija kuului kuninkaalliseen sukuun.[9]

Mayojen rakennusten sisätilat ja luultavasti ulkoseinätkin olivat värikkäiden seinämaalausten koristelemia. Kostea ilmasto on kuitenkin aikojen kuluessa tuhonnut lähes kaikki maalaukset. Hallitsijoille ja ylimyksille mayat pystyttivät steeloja, jotka olivat yleensä metrin, mutta joskus kymmenenkin metrin korkuisia. Steeloihin kirjoitettiin usein hallitsijan elämän tärkeimpiä päivämääriä.[10]

Kirjoitus- ja numerojärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Mayojen kirjoitusjärjestelmä ja Mayojen numerot
Steelaan kaiverrettua mayakirjoitusta

Mayojen hieroglyfikirjoitus oli kirjoituksena aikanaan Uuden maailman kehittynein.[11] Kirjoitus koostui tyylitellyistä kuvista, "hieroglyfeistä", jotka tarkoittivat sanoja ja tavuja.[12] Vaikka merkkejä oli 800, ehkä vain 200–300:aa käytettiin yhtä aikaa samalla alueella.[12] Mayakirjoitus oli erillisinä merkkeinä, glyyfeinä kaksoissarakkeina ja sitä luettiin vasemmalta oikealle, ylhäältä alas.[11] Tyypillisessä yhdessä mayaglyyfissä oli pääglyyfi, jota täydensivät liitteet eli affiksit.[13]

Mayojen numeroissa oli paikkajärjestelmä kuten meilläkin. Heidän lukujärjestelmänsä pohjana oli luku 20.[14] Mayat alkoivat jo vuonna 350 jaa. käyttää nollaa, jonka merkki oli simpukankuorikotilo.[15]

Kirjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat mayakirjoitukset tunnetaan 300-luvulta eaa.[16] Uusimmat ovat peräisin 1500-luvulta tai jopa 1600-luvulta. Suurin osa teksteistä on kirjoitettu mayojen klassisella kaudella noin 250–900 jaa.[17]

Mayat kirjoittivat tekstejään etenkin keramiikkaesineisiin, kivimonumentteihin, kuten steeloihin, ja kivisiin ovenkamanoihin sekä myös esimerkiksi koodekseihin, puisiin ovenkamanoihin, stukkofasadeihin, rakennusten sisäseiniin, luolien seinämiin, simpukankuoriin, ihmisten ja eläinten luihin, jadeiittiin, obsidiaaniin ja tiileen.[17]

Kaiverrukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa säilyneistä mayakirjoituksista on kivipilareihin eli steeloihin tehtyjä kaiverruksia, jotka kertovat kuninkaiden ja ylimysten sankarillisista teoista.[18] Julkisiin monumentteihin kaiverretut tekstit kertoivat lähinnä suuren yleisön nähtäviksi tarkoitetuista historiallisista tapahtumista. Rajoitetuimmissa paikoissa tekstien sisältö koostuu vähemmän julkisista tapahtumista. Pienissä teksteissä, kuten taide-esineissä, luissa ja koruissa, tekstit kertovat usein vain esineen omistajan tai valmistajan sekä esineen itsensä nimen. Keramiikkaesineissä tekstit vaihtelevat yksinkertaisista lauseista ja omistajan nimistä dynastisiin luetteloihin ja monipolvisiin lauseisiin.[19]

Koodeksit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksityiskohta Dresdenin koodeksista

Mayat kirjasivat historiaansa ja tiedettään myös lukuisiin kirjoihin. Näiden koodeksien sivut tehtiin puun kuoresta ja savilaastista.[18] Mayakoodeksit ovat haitarimaisesti taiteltuja, runsaan metrin pituisia paperisuikaleita. Jotkin koodekseista ovat vain osia pidemmistä alkuteoksista. Koodeksit koostuvat kuvista, hieroglyfeistä, numeroista ja kalenterimerkinnöistä. Kirjat sisälsivät taulukoita, joiden avulla mayat ajoittivat rituaalejaan ja maanviljelystoimiaan sekä seurasivat tähtitaivaan kiertoa. Niiden avulla mayat säätelivät myös matkustamista, metsästystä ja uhraamista.[20]

Koodekseja on säilynyt vain neljä. Espanjalaiset valloittajat tuhosivat ehkä satoja koodekseja. Polttamisessa mukana ollut Jukatanin alueen piispa Diego de Landa kirjoitti 1500-luvulla, että hänen näkökulmastaan nuo kirjat sisälsivät vain ”taikauskoa ja paholaisen valheita”. Säilyneistä koodekseista Dresdenin, Madridin ja Pariisin koodeksit kuuluivat niiden joukkoon, joita espanjalaiset lähettivät tai veivät kotimaahansa. Neljännen säilyneen koodeksin, Grolierin koodeksin, alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa.[21] Sen on arveltu olevan väärennös, mutta useimmat tutkijat pitävät sitä aitona.[22] Koodeksien ikää on vaikea määritellä, mutta useimmat tutkijat pitävät Dresdenin koodeksia vanhimpana.[23]

Mayojen kansalliseepos on Popol Vuh, 1550-luvulla K'iche-mayajohtajien kertomuksista koottu eepos, jossa on kuvattu mayojen historiaa ja mytologiaa. Ensimmäisessä osassa kerrotaan maailman luomisesta, toisessa myyttisten sankarikaksosten Hunahpun ja Ixbalanquen teoista ja kolmannessa kiche-dynastian synnystä.[24]

Myytit ja jumalat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mayojen maissinjumala.

Mayojen mytologia selitti maailman ja ensimmäisten ihmisten synnyn. Tärkeässä osassa mayojen myyteissä ovat sankarikaksoset Hunahpu ja Ixbalanque, joiden seikkailuista kerrotaan monissa tarinoissa ja kuvissa kuten Popol Vuhissa. Mayojen myyttejä on tallennettu paperille ja mayojen kivimonumentteihin.[25]

Mayojen luomistarussa kerrotaan alkumerestä ja taivaasta. Taivaanjumalat tapasivat merenjumalat ja loivat itselleen palvojat ja näille asuinpaikan. Ensin luotiin eläimet, ja sen jälkeen monen yrityksen jälkeen ihmiset maissinjyvistä. Luomispäivämääräksi kirjoituksissa on annettu 13. elokuuta 3114 eaa. Mayojen jumalat asustivat Maan yllä taivaassa, ja Maan alapuolella oli pelottava manala Xibalba. Taivas oli joidenkin lähteiden mukaan 13-kerroksinen ja manala 9-kerroksinen. Maailmankaikkeuden ytimessä kasvoi maailmanpuu, ja maan kulmissa taivasta kannattelevat puut. Kilpikonnalla oli tärkeä osa luomiskertomuksissa, sillä esimerkiksi joissain kertomuksissa se kannatteli Maata selässään.[26] Mayat kunnioittivat jaguaaria suuresti – se yhdistettiin aurinkoon ja jumaliin, ja sillä uskottiin olevan yliluonnollisia voimia.[27]

Mayoilla oli useita jumalia, eri alueilla omiansa. Mayat pitivät myös hallitsijoitaan jumalina, mitä käsitystä vahvistettiin veristen uhriseremonioiden ja monumentaalirakentamisen avulla. Mayahallitsija oli maailman keskipiste, josta elämän jatkuminen riippui. Tärkempiä jumalia olivat auringon ja maissin jumala Itzamna (päivisin auringonjumala Kinich Ahauna), joka toi kansalle maanviljelyn ja keksi kirjoitusjärjestelmän ja kalenterin. Mesoamerikassa laajastikin palvottu Quetzalcoatl eli Kukulkan oli yhdistelmä käärmeestä ja linnusta.[28] Mayojen vanhin jumala oli sateen ja ukkosen jumala Chac, joka antoi sadolle tärkeää vettä, mutta saattoi myös tuhota sen. Chac kuvattiin taiteessa yleensä sinisenä ja viiksekkäänä.[29]

Jumaliaan mayat lepyttivät ihmisuhreilla, joita hankittiin sotaretkillä.[30]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayat olivat maatalousyhteiskunta, ja 90 prosenttia väestöstä työskenteli maataloudessa. Maatalouden kehitys johti taloudelliseen kasvuun ja mayakulttuurin kukoistukseen, mutta ajan myötä ryöstöviljely, liikakansoitus ja kuivat kaudet romahduttivat yhteiskunnan.[31]

Mayojen elannon perusta oli jo ennen mayoja alkanut maissin viljely, mikä voidaan havaita ihmisten puheissa ja uskonnossa.[32][33] Maissi kylvettiin ja korjattiin tarkkojen kalenterilaskelmien ja uskonnollisten rituaalien säätelemänä. Tämän seurauksena papeilla oli mayayhdyskunnissa hyvin suuri valta, sillä he hallitsivat kirjoitetun kielen ja kykenivät tekemään tähtitieteellisiä laskelmia. Maissi oli hyvin tuottoisaa, ja mayaväestön tarvitsikin tehdä vain 50 päivää vuodesta töitä hankkiakseen vuotuisen kaloritarpeensa. Sen ansiosta heillä oli käytössä runsaasti työvoimaa esimerkiksi suurten monumenttien rakentamiseen.[34]

Maissin lisäksi viljeltiin kurpitsaa, papuja, kaakaopapuja, espanjanpippuria, bataattia, avokadoa ja joitain muita kasveja. Alueen eteläosissa viljellyn kaakaopensaan papuja käytettiin rahana ja nautintoaineena. Mayat viljelivät myös muita kuin syötäviä kasveja, muun muassa puuvillaa ja hamppua.[35]

Alangoilla maa oli melko hedelmällistä. Mayat viljelivät usein korotetuille pelloille välttääkseen tulvat. He myös rakensivat kanavia sekä keräsivät vettä luonnon muovaamiin kaivoihinsa talteen kuivien talvien ja kuumien kesien varalle. He pengersivät viljelmänsä kivillä. Mayat raivasivat metsiä viljelysalaksi. Kahden vuoden viljelyn jälkeen tällaiset pellot jouduttiin kaskeamaan maan lannoittamiseksi, ja ne voitiin viljellä uudelleen 5–7 vuoden jälkeen. Ylemmillä mailla pellon viljelytauko saattoi kestää 15 vuotta. Tuotannon tehostamiseksi mayat viljelivät eri lajeja samalla pellolla.[31]

Mayat metsästivät monenlaisia eläimiä kuten peuroja, pekareja, lintuja, tapiiria ja apinoita.[31]

Mayaväestö asui ja työskenteli maaseudulla, ja kaupunkeja käytettiin lähinnä uskonnollisten seremonioiden ja markkinoiden pitopaikkana. Markkinoilla maanviljelijät kävivät kauppaa ylijäämätuotteistaan, kuten maissista, lihasta, suolasta ja tekstiileistä. Yleisintä oli vaihtokauppa, mutta myös kaakaopapuja käytettiin vaihdon välineenä.[34]

Niillä alueilla, joilla maa ei soveltunut maanviljelyyn, asukkaat kävivät kauppaa muiden kaupunkien kanssa. Kauppatavaroita olivat esimerkiksi orjat, suola, hunaja, metallit, sulat ja simpukankuoret.[31] Orjat saattoivat olla orjiksi syntyneitä, sotavankeja tai rikollisia. Orjat tekivät raskasta ruumiillista työtä ja kantoivat tavaroita, ja joskus heitä uhrattiin jumalille.[34]

Tähtitiede ja kalenteri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mayojen kalenteri

Mayat pitivät uskonnollisista syistä tarkkaa kirjaa taivaankappaleiden eli taivaanjumaliensa liikkeistä. He oppivat ennustamaan Kuun ja Venuksen vaiheet ja jopa pimennykset. Etenkin Venuksen liikkeet olivat mayoille tärkeät.[36]

Mayoilla oli kolme eri kalenteria. Ensimmäinen (haab) jakaa vuoden 365 päivään ja 18 kuukauteen. Pyhä kalenteri (tzolkin) jakaa ajan 260 päivän jaksoihin ja 20 päivän mittaisiin kuukausiin. Pitkälaskukalenteri alkaa ajanlaskun päivämäärästä 11. elokuuta 3114 eaa. Sen siirtyminen uuteen vaiheeseen 21. joulukuuta 2012 herätti etukäteen kansainvälistä huomiota.[5]

Kehonmuokkaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayat muokkasivat kehoaan monin tavoin omien kauneusihanteidensa mukaiseksi. Koska he uskoivat polveutuvansa maissista, mayat muotoilivat pääkallonsa maissintähkän tapaan suipoiksi litistämällä vastasyntyneiden päät kahden lankun väliin. Lapsista pyrittiin myös tekemään kierosilmäisiä ripustamalla heidän silmiensä eteen pihkapallo. Hampaisiinsa mayat istuttivat jadeiittipalasia ja muita arvokkaita kiviä, ja joskus he hioivat hampaansa teräviksi tai poistivat kaikki hampaansa keskimmäisiä ylä- ja alahampaita lukuun ottamatta. Mayat arvostivat myös suurta nenää ja korkeaa otsaa, ja he saattoivat käyttää nenä- ja otsalisäkkeitä tai nenälävistyksiä. Jotkut mayat tatuoivat tai maalasivat koko ihonsa.[37]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ihmiskunnan historia (1974), sivut 188–194, Oy Valitut Palat, ISBN 951-9078-08-8
  • Coe, Michael & Benson, Elizabeth & Snow, Dean: Atlas of Ancient America. Facts on File, 1986. ISBN 9780816011995
  • Didrichsen, Maria & Hytönen, Eeva & Kyllönen, Mari & Selén, Otto (toim.): Maya – Mesoamerikan alkuperäiskansa. Didrichsen, 2012. ISBN 978-952-5567-34-2
  • Kari, Risto: Historian ABC – Kaikkien aikojen valtiot. Osa 3. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2001. ISBN 951-31-1095-8.
  • Kero, Reino: Intiaanien Amerikka. Otava, 1986. ISBN 9789511089742
  • Kettunen, Harri: Mayahieroglyfit. Iberialais-amerikkalainen säätiö, Suomen Madridin-instituutti, 2003. ISBN 952-5481-00-X
  • Kettunen, Harri & Helmke, Christophe: Introduction to Maya Hieroglyphs (Arkistoitu – Internet Archive), 2010
  • Kuuranne, Iiro (toimittaja) & Kervinen, Aino (vastaava toimittaja): Mayat ja heidän kaupunkinsa - suurten aikakausien perintö. Suomentanut Haikki Kaskimies. Valitut palat, 2005. ISBN 951-584-675-9
  • Laughton, Timothy: Mayat – Muinainen kulttuuri. Gummerus, 2008. ISBN 951-20-7136-3
  • Söderberg, Johan: Maailman taloushistoria: esiteollinen aika, s. 230–233. Suomentanut Autio, Paula. Vastapaino, 2017. ISBN 978-951-768-379-1
  • Talvitie, Jyrki & Hiltunen, Juha: Mayamaa, Tietoteos Ky Espoo 1993, Forssan Kirjapaino Oy 1993, ISBN 951-8919-20-8, s 36
  • Talvitie, Jyrki K. & Ilmonen, Anneli (toim.), useita kirjoittajia: Sulkakäärme ja jaguaarijumala. Tampereen Taidemuseo, 1997. ISBN 952-9549-42-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kari: Historian ABC 2001, s. 345.
  2. ↑ Héctor L. Escobedo A. (Sulkakäärme ja jaguaarijumala 1997), s. 113.
  3. ↑ a b c d Héctor L. Escobedo A. (Sulkakäärme ja jaguaarijumala 1997), s. 114.
  4. ↑ Matilde Ivic de Monterroso (Sulkakäärme ja jaguaarijumala 1997), s. 153.
  5. ↑ a b c d e f Joshua J. Mark: Maya Civilization Ancient History Encyclopedia. 6.7.2012. Viitattu 8.12.2020.
  6. ↑ Jared Diamond: Romahdus. Terra Cognita, s. 185–189, 191.
  7. ↑ Niko Kettunen: Syy mayojen tuhoon selvisi – yli vuosi­sadan kestänyt kuivuus repi korkea­kulttuurin hajalle Helsingin Sanomat. 8.8.2018. Viitattu 8.8.2018.
  8. ↑ Mark Cartwright: Maya Architecture Ancient History Encyclopedia. 20.9.2015. Viitattu 6.3.2018.
  9. ↑ Laughton 2006, s. 18–19.
  10. ↑ Laughton 2006, s. 16–18.
  11. ↑ a b Michael Coe: Atlas of ancient America. 1986, s. 118.
  12. ↑ a b Talvitie 1993, s. 276.
  13. ↑ Talvitie 1993, s. 279–280.
  14. ↑ Mayat - muinainen kulttuuri, Timothy Laughton, Gummerus 2006, Painettu Singaporessa 2006, ISBN 951-20-7136-3, Suom. Ulla Lempinen, Luku ajanlasku ja ennustukset, kohta Tähtitiede ja numerot, s. 50.
  15. ↑ Who Invented Zero? Live Science. Viitattu 26.5.2016.
  16. ↑ John Noble Wilford: Symbols on the Wall Push Maya Writing Back by Years The New York Times. 10.1.2006. Viitattu 9.8.2016.
  17. ↑ a b Kettunen 2003, s. 38.
  18. ↑ a b The Dresden Codex wdl.org. 1200-1250. Viitattu 21.8.2013.
  19. ↑ Kettunen 2003, s. 78–79.
  20. ↑ Laughton 2006, s. 26–29.
  21. ↑ Kettunen 2003, s. 81.
  22. ↑ Kettunen & Helmke 2010, s. 36.
  23. ↑ Kettunen & Helmke 2010, s. 34.
  24. ↑ Didrichsen et al. 2012, s. 52.
  25. ↑ Laughton 2006, s. 93, 104.
  26. ↑ Laughton 2006, s. 94–98.
  27. ↑ Laughton 2006, s. 70.
  28. ↑ Didrichsen et al. 2012, s. 58.
  29. ↑ Laughton 2006, s. 76.
  30. ↑ Laughton 2006, s. 72.
  31. ↑ a b c d Mark Cartwright: Maya Food & Agriculture Ancient History Encyclopedia. 24.4.2015. Viitattu 26.2.2017.
  32. ↑ Jyrki Talvitie & Juha Hiltunen: Mayamaa. Tietoteos Ky Espoo 1993, Forssan Kirjapaino Oy 1993, ISBN 951-8919-20-8, s. 36.
  33. ↑ Reino Kero: Intiaanien Amerikka. Otava 1986, ISBN 951-1-08974-9, s. 48.
  34. ↑ a b c Söderberg 2017.
  35. ↑ Kero 1986, s. 49.
  36. ↑ Owen Jarus: The Maya: History, Culture & Religion Live Science. 23.8.2017. Viitattu 8.12.2020.
  37. ↑ Didrichsen et al. 2012, s. 82.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mayojen korkeakulttuuri.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mayojen_korkeakulttuuri&oldid=22602441”