Mayojen historia

Mayojen historia jaetaan kolmeen kauteen: esiklassiseen, klassiseen ja jälkiklassiseen.

Mayat ovat asuneet nykyisen Meksikon Chiapasin ja Guatemalan Jukatanin niemimaalla 1000-luvulta eaa. lähtien. Mayojen varhaisista vaiheista tiedetään vain vähän, eikä osata sanoa syntyikö mayojen sivistys olmeekeilta saaduista vaikutteista. Mayat loivat Väli-Amerikkaan esiklassisella kaudella vuosina 1000 eaa. – 300 jaa. korkeakulttuurin, joka vaikutti voimakkaasti useisiin heitä seuranneisiin kulttuureihin, mm. tolteekkeihin. Tällä kaudella rakennettiin jo ensimmäiset monumentaaliset temppelirakennukset. Mayat kehittivät tuolloin myös tähtitieteen ja ajanlaskun korkealle tasolle sekä loivat kuvakirjoituksen. Esiklassisen ajan tärkein keskus oli Uaxactúnin kaupunki^[1].

Mayakulttuurin klassinen kausi ajoittuu vuosille 300–900. Tällä ajalla mayat rakensivat yli neljäkymmentä kaupunkia, joissa oli suuria rakennuksia. Kaikki kaupungit olivat itsenäisiä kaupunkivaltioita, eivätkä ne yhtenäisestä kulttuuristaan huolimatta muodostaneet pysyvää valtioliittoa. Klassisen kauden tunnetuin keskus oli Tikal. Useimmat klassiset maya kaupungit tuhoutuivat jo 800-luvulla. Syitä ovat saattaneet olla kuivuus^[2], alituiset sisällissodat, maaperän köyhtyminen tai kulkutaudeista johtunut väestön romahdus.^[1]

Mayat alkoivat 900-luvulla rakentaa uusia kaupunkeja Jukatanin niemimaan pohjoisosiin. Tällöin ja jo aiemminkin näkyi Putunin mayojen leviäminen ja Puuc-tyyli. Keskeiseen asemaan kohosi itzá-heimo, jonka pääkaupunki Chichén Itzá oli jälkiklassisen kauden huomattavin keskus. Muita merkittäviä kaupunkeja olivat Uxmal ja Mayapán. Nämä kaupungit olivat pitkään liitossa keskenään, mutta alkoivat myöhemmin kamppailla toisiaan vastaan, jolloin nouseva tolteekkien kulttuuri käytti epäsopua hyväkseen laajentaen valtaansa mayojen alueille.^[1]

Varhaiset metsästäjät, maanviljelijät ja mayojen saapuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayojen alueella on asuttu jo ainakin vuodesta 8000 eaa. Ensimmäiset asukkaat olivat suurriistan metsästäjiä. Maissin viljely alkoi noin 3000 eaa. ja levisi laajalle maya-alueella 2000 eaa. mennessä^[3].

Varhaisia kyliä ilmestyi Tyynenmeren rannikolle joskus 1800 eaa. Tällöin alkoi saviastioiden teko. Se viittaa osaltaan kiinteään asutukseen. Suunnilleen samaan aikaan mayasivilisaation kanssa syntyi olmeekkien sivilisaatio. On kiistelty siitä, synnyttikö olmeekkien sivistys mayojen sivistyksen.

Etelä-Amerikan vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyynenmeren varhainen kyläyläkulttuuri sai vaikutteita Etelä-Amerikasta. Keramiikka lienee levinnyt etelästä. Vaikutteet lienevät kulkeneen meritse. Varsinkin varhaisen Ecuadorin taiteessa on samoja piirteitä Mesoamerikan muodostavan kauden kulttuuripiirteiden kanssa. Näitä ovat mm savinaamio, jaguaarin kidassa oleva ihmispää, sängyssä makaava hahmo, uurteiset kasvot omaava hahmo, ^[4] Keramiikassa on monia yhtymäkohtia esim Guatemalan Ocos- ja Conchas-vaiheen ja Ecuadorin Chorrera-vaiheen välillä. Esimerkiksi Barran ja Ocosin kulttuurin tecomate-saviastioita muistuttavia oli tuohon aikaan Etelä-Amerikassa Ecuadorissa^[5]^[6].

Mayakulttuurin alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisiä muutti ehkä Chiapasin vuorilta ja El Salvadorin yläjuoksulta mahdollisesti seurailemalla jokia Jukatanin niemimaan tyvessä sijaitsevaan sisämaahan, Pétenin alueelle, joka on kausisademetsää. Nakben asuinpaikka on tältä ajalta, 1400 eaa. Peténiin rakennettiin ensimmäiset kylät ja mayatemppelit noin 1000 eaa., ja alkoi niin sanottu keskiesiklassinen kausi. Näihin aikoihin olmeekkien sivilisaatio oli voimakas, ja levitti vaikutustaan laajalle alueelle. Noin 1000 eaa. Mamamo-keramiikka ilmestyi varhaiseen mayakeskukseen Cuelloon, ja levisi Chiapasin halki noin 600 eaa.^[7].

Niinpä noin 1000–350 eaa. keskiesiklassisella kaudella väestö levittäytyi alangolle, alettiin rakentaa keskuksia joissa oli suuria terasseja ja temppeleitä. Tämä viittaa johtavan, määräävän luokan ilmestymiseen. Varhaiset monumentit olivat hautakumpuja. Nakbeen alettiin rakentaa suurta alustaa temppelirakennelmia varten noin 1200 eaa. mitä luultavimmin ennalta tehdyn suunnitelman mukaan. Noin 800–700 eaa. rakennettiin ensimmäinen suuri temppeli, ja noin vuodelta 800 eaa. on löydetty kiekkoja, jotka kertovat eliitistä.

Tältä kaudelta ovat myös El Mirador ja Cerros. N. 600 eaa. rakennettiin ensimmäiset mayojen suuret keskukset pääosin kolmiomaiseen, osin kalkkisten vuorten ympäröimään Miradorin laaksoon Peténin osavaltion pohjoisosiin Guatemalassa. Tätä aluetta pidetään mayakulttuurin kehtona. El Mirador perustettiin noin 650 eaa.

Noin 400 eaa. mayahallitsijat alkoivat pystyttää steeloja, joilla julistuivat saavutuksiaan ja valtaansa.^[8]

Keskusten synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhäisesiklassinen aika oli noin 350 eaa. – 100 jaa. kauden alussa perustettiin Cival. Tänä aikana rakennettiin jo suuria porraspyramideja, jotkut väestökeskukset kasvoivat melko suuriksi jo ennen ajanlaskumme alkua. Näitä olivat mm Nakbe ja El Mirador, Tikal suureni hiukan myöhemmin. San Bartolo oli myös tämän ajan mayakeskus. Noin 300 eaa. asutus oli laajentunut niin laajalle alueelle, että käyttöön jouduttiin ottamaan jo vähemmän hedelmällisiä maita. Mayojen kirjoitus ilmestyi 300–200 eaa., ehkä jo 400 eaa. Esiklassisessa San Bartolissa 100 eaa. näkyvä kirjoitus ei ollut vielä klassista tyyppiä, mutta jo nyt kukoistanut kulttuuri muistutti muuten klassisen ajan kulttuuria temppeleineen, kuninkaineen jne.^[9]. Asutusta oli alusta asti koko alueella, mutta kehityksen painopiste oli Tyynenmeren rannikon lähellä eteläisillä vuorilla ja Peténissä Etelä-Jukatanissa.

Joidenkin tutkijoiden mielestä esiklassinen mayakulttuuri olisi romahtanut Miradorin altaassa ennen vuotta 250. Muun muassa Nakbe hävisi. El Mirador hylättiin äkkiä 150 jaa. samoin kuin monet ympäristön keskukset. Tällöin vallitsi kuivuus^[10]^[11]. Tätä sanotaan esiklassisen-klassisen ajan alun romahdukseksi^[12]. Osa kaupungeista lakkasi pystyttämättä kiviä sen takia, että naapurikaupunki valloitti ne, mikä oli "normaalia" mayakaupunkien elämää, ja joillain paikoila esimerkiksi obsidiaanityökalujen tuotanto ja väkiluku laskivat hitaasti vuosilukupilväiden pystyttämisen lakattua. Viljakasvien jäänteet näyttävät vähenevän vuoden 100 jaa. jälkeen, ja pysyvät alhaisina 130–225 jaa.^[13]

Klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayojen klassinen kausi alkoi 300-luvulla jolloin kaupungit (mm. Tikal ja Uaxactun) kasvoivat suuriksi. Noin 250–300 jaa. kehittyi klassinen mayakirjoitus^[9]. Tänä aikana rakennettiin satoja mayakaupunkeja ja kulttuuri levisi Peténissä laakson reunoille. Tikal oli varhaisklassisen kauden merkittävin keskus. Mayavaltiot kävivät keskenään sotia, milloin mikin dynastia oli voimakkain.

Tunnettuja dynastioita oli Calakmulissa, Caracolissa, Yaxchilanissa, Piedras Negrasissa ja Copánissa. Merkittäviä olivat myös Palenque, Dos Pilas, Uaxactun, Altun Ha ja Bonampak. Myös pohjoisempana Jukatanilla "mayatasangolla" oli monia suuria keskuksia kuten Oxkintok, Chunchucmil ja varhainen Uxmal. Mayakulttuuri huipentui 730–790 jaa. Meksikon ylängöllä ollut pohjoinen Teotihuacán vaikutti maya-alueella tällä kaudella joko kaupan tai sotien kautta.

Klassisen kulttuurin romahdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Klassisen mayakulttuurin romahdus

Myöhäisklassisen kauden alussa noin 600 jaa. Teotihuacán romahti ja sieltä ei saatu enää kauppatavaroita. Maya-alueella väestö jatkoi huippunopeaa kasvuaan. Rakennettiin suurempia monumentteja kuin koskaan. Noin 650–750 jaa. kuninkaanpalatseja tehtiin erityisen paljon, ja vuoden 700 jaa. jälkeen alkoi ilmestyä myös valtavia aatelisten palatseja^[14]. Nämä lienevät olleen maallisia, ei uskonnollisia. Tämä voi viitata ainakin osittaiseen maallistuneiden johtajien merkityksen kasvuun. Keramiikkatyylit vaihtelivat nopeasti toisin kuin klassisen ajan alussa, mikä viittaa kasvavaan kilpailutalouteen. Seinämaalauksissa näkyy merkkejä sotien yleistymisestä, niissä vankeina on usein korkea-arvoinen henkilö.^[15]

Kesskisen Peténin klassinen maya-alue luhistui melko nopeasti välillä 750–1050 jaa. ja suuret asutuskeskukset hylättiin. Romahdus näkyy nimenomaan kuninkaiden ja aatelisten vallan häviämisenä, suuria monumentteja ei enää tehty ja kirjoitus hylättiin. Väestö näyttää laskeneen hitaammin ainakin joillain seuduilla, mm Copanissa^[16]. Kuva akillisestä romahduksesta ei ole aivan yksiselitteinen, eri alueet ja keskukset kukoistivat ja romahtivat eri aikoina^[17].

Vakava kuivuus koetteli maya-aluetta noin vuodesta 750, ja paheni kovaksi vuoden 800 jälkeen toistuen aaltomaisesti 50 ja 200 vuoden^[18] jaksoissa. Noin vuonna 810 koettiin paha kuivuuspiikki. Pahimmat kuivuuskaudet kestivät vuosikausia. Kuivuus on voinut ensi alkuun pilata sadon ja pitkittyessään maaperän, kun monilla alueilla veden saanti riippui sadevesisäiliöiden täyttymisestä. Copanin seuduilla näyttää eroosio tuhonneen ylärinteiden pellot jo vuoteen 700 jaa. mennessä^[10]. Samoihin aikoihin ainakin Petexbatúnin alueella käytiin mayakaupunkien välisiä ankaria ja tuhoisia taisteluja, joihin näyttää liittyneen lopulta sotaisten niin sanottujen Putúnin mayojen tunketuminen seudulle. Nämä olivat saaneet vaikutteita pohjoisemmasta Meksikosta. Putúnin mayojen keskus oli aiemmalla olmeekkialueella sijainnut Xicalanco. Putúnin mayoja on pidetty kauppias- ja sotataipumustensa takia tuon ajan ja seudun viikinkeinä. Pääteklassisella ajalla leviittäytyi pohjoisen jukatanin Puuc-tyyli, jossa myös oli meksikolaisvaikutteita.

Maatalousväestö on ehkä joutunut jättämään pellot viljelemättä, sotatoimien takia. On myös arveltu,^{kenen mukaan?} että kasvaneen ylimystön aiheuttama vero- ja työrasitus ajoi kansan kapinaan. Syynä voisi olla näiden yhdistelmä: kuivuuden aiheuttama huono sato saattoi ajaa väestön kapinaan "kaikkitietäviä" pappeja ja ylimystöä vastaan. Väärän viljelyn ja metsien hakkuun on väitetty aiheuttaneen vakavan ekokatastrofin. Vaikka arkeologisia todisteita ei olekaan, on veikkailtu maanjäristystä ja tulivuorenpurkausta sekä pyörremyrskyä. Romahduksen syynä voi olla monia yhtaikaa vaikuttaneita.

Kulttuurin painopiste siirtyi pohjoiseen Jukataniin sekä etelään Guatemalaan. Noin 900-luvulla maya-alueelle tunkeutui Itza-tolteekkiheimo Kukulcanin johdolla, ja he perustivat keskuksensa 692 autioituneeseen Chichen Itzáan. Pian Uxmalin ja Mayapánin kanssa syntyi mayakronikoiden mukaan liitto, Mayapánin liitto eli "uusi valtakunta" 987—1194. Syttyi sota, jonka Mayapán voitti. 1441 mayat hyökkäsivät itzojen pääkaupunkiin hävittäen kaupungin.

Espanjalaisten saapuessa maya-alueelle vuonna 1527 oli heillä vastassaan hajanaisia kaupunkivaltioita, jotka taistelivat raivokkaasti valloittajia vastaan. Espanjalaisten toinen valloitusretki 1542 johti Jukatanin mayojen kukistamiseen ja heidän orjuuttamiseensa. Mayoja pakeni Peténiin, jossa he saivat olla rauhassa vuoteen 1618 asti. Tayasal, viimeinen mayakaupunki, kukistui vasta vuonna 1697.