Martta Wendelin
| Martta Wendelin | |
|---|---|
 Martta Wendelin vuonna 1963. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Martta Maria Wendelin |
| Syntynyt | 23. marraskuuta 1893 Kymi |
| Kuollut | 1. maaliskuuta 1986 (92 vuotta) Tuusula |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Aktiivisena | 1919–1974 |
| Ala | kuvataiteilija |
| Kuuluisimpia töitä |
Kotilieden kansikuvat (1923–1951) joulukortit kirjojen kuvitukset |
| Palkinnot | |
|
Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinto (1977) |
|
Martta Maria Wendelin (23. marraskuuta 1893 Kymi – 1. maaliskuuta 1986 Tuusula) oli suomalainen kuvataiteilija.[1] Wendelin teki paljon maalauksia, grafiikoita ja piirustuksia, mutta erityisesti hänet tunnetaan korttien ja lehtien kansikuvien piirtäjänä sekä satukirjojen kuvittajana. Näistä hänen Kotiliesi-lehteen tekemänsä kansikuvat ovat erityisen tunnettuja, ja niistä on sittemmin tullut haluttuja keräilykohteita.
Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martta Wendelin syntyi 23. marraskuuta 1893 Kymin Karhulassa. Hänen isänsä oli sahanhoitaja Wilhelm Wendelin ja äitinsä Ida Wendelin. Wendelinillä oli neljä veljeä ja sisko, ja vanhemmilla oli taloudellisia vaikeuksia. Wendelinin lapsuus oli kuitenkin onnellinen. Koko perhe muutti Helsinkiin sen jälkeen, kun Martta Wendelin pääsi vuonna 1910 ylioppilaaksi Kotkan suomalaisesta yhteiskoulusta[1][2].[3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1910–1916 Wendelin opiskeli Helsingin yliopiston piirustussalissa Eero Järnefeltin johdolla.[1][2][3] Wendelin sai tuolloin piirustuksenopettajan koulutuksen.[4] Hän sai myös Akseli Gallen-Kallelalta kannustusta ryhtyä maalausuralle. Kesällä 1927 Wendelin teki opintomatkan Saksan ja Sveitsin kautta Italiaan.[3]
Ensimmäiset kuvituksensa Wendelin teki vuonna 1919 Anni Swanin julkaisemaan Joulukukka-lehteen ja alkoi sitten avustaa Swanin Sirkka-lehteä.[5] Hän julkaisi yhdessä veljensä kanssa lastenkirjan ja sai sen ansiosta kuvittajan paikan WSOY:ltä vuonna 1919.[4] Wendelin muutti työtä varten Porvooseen. Wendelinin isä, sisar ja kolme veljeä kuolivat vuosien 1915–1919 välillä sairauksiin, jonka jälkeen myös hänen äitinsä muutti hänen luokseen asumaan. Wendelin teki töitä ja äiti hoiti heidän talouttaan.[3]
Vuodesta 1923 lähtien Wendelin alkoi myös kuvittaa Kotilieden kansikuvia, joista hänet tultiin myöhemmin parhaiten tuntemaan.[4][6] Wendelin työskenteli WSOY:lle kuvittajana vuoteen 1925 asti ja muutti samana vuonna äitinsä kanssa Helsinkiin. Hän työskenteli jonkin aikaa itsenäisenä kuvittajana eri kustantamoille. Vuonna 1925 hän piti myös ensimmäisen taidenäyttelynsä, joka sai hyvät arviot[2]. Vuonna 1926 hän alkoi tehdä töitä Otavalle.[7][3]
Wendelinin uran huippu oli 1930-luvulla. Vuosina 1931–1934 hän kuvitti kaikkien Oma Koti -lehden kansikuvat, kunnes lehti yhdistettiin Kotilieteen.[6][8] Uransa aikana hän maalasi ainakin 650 joulukorttia ja vuosina 1931–1963 lähes 30 joulumerkkiä. Hän teki myös opetustauluja.[5] Wendelin käytti töissään suomalaiskansallisia aiheita ja oli osaltaan muokkaamassa mielikuvaa siitä, millainen on perinteinen suomalainen joulukuvasto. Vuonna 1936 hän piti toisen näyttelynsä, jossa hänet kuitenkin nähtiin lähinnä kuvittajana, jonka työhön oli hiipinyt maneereita[2].
Lehtien lisäksi Wendelin teki kansikuvia moniin viihderomaaneihin ja nuortenkirjoihin. Hän teki kannet muun muassa useisiin Anni Swanin ja Mary Marckin (Kersti Bergroth) teoksiin sekä Louisa May Alcottin ja Lucy M. Montgomeryn nuortenkirjojen suomennoksiin.[5]
Muutto Tuusulaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin meri-ilma aiheutti Wendelinille kurkkukipua. Kun hän alkoi syksyllä 1937 saada toistuvia keuhkoputkentulehduksia, äiti ja tytär muuttivat lääkärin suosituksesta Tuusulaan.[4][3] Talven he asuivat Syvärannan täysihoitolassa, joka on sittemmin otettu Lottamuseon käyttöön. Keväällä Wendelin vuokrasi heidän käyttöönsä Suopellon huvilan, jossa he asuivat lähes kymmenen vuotta.[3]
Vuonna 1937 Wendelin teki Lapin-matkan, jonka aikana hän maalasi muotokuvia Titoffien kolttaperheestä. Matkan jälkeen hän pysyi perheen kanssa yhteydessä, ja vuonna 1943 perheen Helena-tyttö matkusti Tuusulaan auttamaan häntä kotitöissä. Helena päätyi lopulta jäämään asumaan Tuusulaan, ja Wendelin otti hänet kasvattityttärekseen.[3] Vuosina 1946–1947[9] Wendelin myös rakennutti Tuusulan Annivaaraan oman taiteilijakodin, jonka hän nimesi Kanervalaksi.[3] Koti oli osa Tuusulanjärven taiteilijayhteisöä.[9]
Wendelin tunnetaan erityisesti kuvittajana, mutta kuvitustöiden varjoon on myös jäänyt mittava maalaus-, grafiikka- ja piirustustuotanto. Strindbergillä vuonna 1954 pidetyssä näyttelyssä oli esillä piirustuksia, kuvituksia ja maalauksia, joista nimenomaan kuvitukset saivat eniten kiitosta.[2]
Tuusulassa asuessaan Wendelin teki kuvitustöiden sijaan enemmän maalauksia, vaikka hän jatkoikin Kotilieden kuvitusten tekoa aina vuoteen 1951 asti. Hän teki maisema- ja kukkatauluja sekä muotokuvia, joista tuli merkittävä osa hänen työllisyyttään. Etenkin 1960-luvulla Wendeliniä työllistivät häneltä tilatut lasten muotokuvamaalaukset.[9]
Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martta Wendelinille myönnettiin vuonna 1974 taiteilijaneläke, ja vuonna 1977 hän sai elämäntyöstään Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinnon.lähde?
Martta Wendelinin teosten kokoelma sijaitsee Tuusulan taidemuseossa. Museossa on peruskokoelmassa 2000 Wendelinin työtä, jotka hän aikoinaan lahjoitti Tuusulan kunnalle, sekä tilaa vaihtuville näyttelyille. Näyttelyjä järjestetään aineiston pohjalta vuosittain 3 tai 4.[10] Sittemmin Wendelinin kuvittamista Kotilieden kansikuvista on tullut tavoiteltuja keräilykohteita. Yhteensä hän kuvitti 259 Kotiliesi-lehteä.[9]
Wendelin kuoli 92 vuoden iässä vuonna 1986. Hänet on haudattu Kanervalan puutarhaan.[4]
Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wendelinin kuvitustyöt edustivat samaa ihannoivaa, herttaista linjaa kuin Rudolf Koivu[6] satukuvituksillaan tai ruotsalaiset Elsa Beskow ja John Bauer.lähde? Satukirjojen kuvituksissa hän otti vaikutteita erityisesti Carl Larssonilta.[6]
Värimaailmaltaan Wendelinin teokset ovat "raikkaita" ja tyyliltään yksinkertaisia.[6]
Wendelin piirsi paljon naishahmoja, jotka olivat ajan naiskäsityksen mukaisia, naisellisia ja muodikkaita hahmoja. Niistä heijastui hahmojen itsenäinen ja rohkea luonne. Nuortenkirjojen kansissa hän kuvasi kaupunkilaisempia naisia hieman realistisemmalla tyylillä,[6] mutta Oma Koti -lehdissä ja Kotiliesissä maaseutuaiheita. Wendelinin maaseutukuvituksissa korostuvat maalaiselämän arkiset toimet eli lastenhoito ja koti- ja maataloustyöt.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c WENDELIN, MARTTA Maria Kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 23.10.2016.
- ↑ a b c d e Karjalainen, Tuula: ”Wendelin, Martta (1893–1986)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 420–422. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2016).
- ↑ a b c d e f g h i Ahdeoja, Päivi: Elämäkerta Martta Wendelin Seura. Viitattu 14.5.2024.
- ↑ a b c d e Keponen, Johanna: Tiesitkö tämän Kotilieden kansiakin kuvittaneesta taiteilija Martta Wendelinistä? Kotiliesi.fi. 24.12.2017. Viitattu 14.5.2024.
- ↑ a b c Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 75–76. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
- ↑ a b c d e f Martan moninaiset naiset Lastenkirjainstituutti. Viitattu 14.5.2024.
- ↑ Wendelin, Martta hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b Wendelinin Oma Koti 14.5.2024. Postimuseo. Viitattu 14.5.2024.
- ↑ a b c d Kotiliesi-näyttely Nurmijärvi-Taiteen Museo. Viitattu 14.5.2024.
- ↑ Tuusulan taidemuseon kuvitustaiteen kokoelma esillä Erkkolassa Erkkola. Viitattu 23.10.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ahdeoja, Päivi: Sadun ja toden maailma: Martta Wendelin 1893–1986. Tuusulan museo, 2003.
- Ahdeoja, Päivi (toim.): Martta Wendelin - kuvittajan siveltimestä. Martta Wendelin Seura ry, 2013.
- Hytönen, Hannu: Luettelo Martta Wendelinin piirtämistä postikorteista. Hobby Books Oy, 1983.
- Karjalainen, Tuula: Ikuinen sunnuntai: Martta Wendelinin kuvien maailma. WSOY, 1993.
- Konow, Jatta von: Martta Wendelin: Piirtäjä ja maalari. Kirjapaja, 1980.
- Konow, Jatta von: Martta Wendelin: Taide ja työ. Martta Wendelinin elämäntyön kaksi ulottuvuutta. WSOY, 2003.
- Taitaja 4/2004. (Päätoimittaja Mari Vainio.) Eafons, 2004.
- Tuusula-seuran aikakirja IX, 1997.
- Tuusula-seuran aikakirja XV, 2003.
Dokumenttielokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stranden, Tarja (toim.): Ikuinen sunnuntai: Martta Wendelinin kuvituksia. Perustuu Tuula Karjalaisen tutkimukseen Martta Wendelinin kuvista ja kuvituksista. Yleisradio, 1993.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuotteet. Korttien talo. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 11.9.2020.
| ||||||||||||||||||
