Strindbergin taidesalonki
Strindbergin taidesalonki oli Helsingissä vuosina 1898–1992 toiminut taidesalonki ja taidegalleria, jonka perusti ruotsalaissyntyinen Sven Strindberg.
Taidesalonki ja -galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salongin taustalla oli Strindbergin 1898 perustama Ab Sven Strindberg Oy, joka valmisti kehyslistoja ja kehyksiä. 1900-luvun alkuvuosina se alkoi tuoda maahan taidejäljennöksiä. Strindbergin taidesalonki on Suomen ensimmäisiä gallerioita. Vuonna 1919 se oli alallaan Suomen suurin.
Taidesalongin toiminta aloitettiin 1913, ja 1914 siellä oli esillä saksalaisten ekspressionististen Der Blaue Reiter- ja Die Brücke -ryhmien taidetta. Vuonna 1916 salongissa oli laaja Wassily Kandinskyn teosten näyttely. Sven Strindberg palasi Tukholmaan ja myi pääosan yrityksestään Arvid Lydeckenille. Liike laajeni niin että sillä oli salonki ja lisäksi kolme myymälää eri puolilla kaupunkia. Salonki toimi useissa paikoissa ennen kuin se vihdoin päätyi Pohjoisesplanadille, jossa se toimi loppuun asti. 1920–1930-luvulla salongissa oli taattujen vanhojen realistien ohella nuoria modernisteja, mutta myös keskipolven taiteilijoiden teoksia.
Liikkeissä oli kehysten ja taiteilijatarvikkeiden ohella myynnissä taideteollisuustuotteita, joissa yritys oli yhteistoiminnassa Kupittaan Saven ja Riihimäen Lasin kanssa. Lisäksi myynnissä oli muun muassa mitaleita, pienoisveistoksia ja jossakin vaiheessa jopa leluja. Hyvin menivät kaupaksi Albin Kaasisen ja Albin Ikosen puuveistokset.
Lydecken johti salonkia kuolemaansa 1961 asti, ja hänen työtään jatkoi hänen vaimonsa Maj-Lis Lydecken. Vuodesta 1940 yrityksellä oli enää ainoastaan Pohjoisesplanadin tilat. Pauli Murtomäki aloitti Strindbergillä 1961. Maj-Lis Lydecken (Stenbom) myi 1970 yrityksen taidekauppias Jaakko Viljakaiselle, joka luopui siitä 1975, ja pian myös Murtomäki siirtyi muualle. Salongin omisti 1980-luvulla Naim Sadik (1938–2015[1]), ja johtajana toimi Matti Honkala (1981–1985). Tänä aikana salongilla oli lyhyt kukoistuskausi ja salongin nimi muuttui Galleria Strindbergiksi. Kun Honkala luopui galleriasta, sen toiminta hiipui ja päättyi kokonaan 1992, kun Kansallis-Osake-Pankki otti tilat ja koko muun kiinteistön haltuunsa. Strindbergin nimen osti 1998 Juhani Palmu, joka luovutti haltuunsa joutuneen arkiston 2002 Kuvataiteen keskusarkistoon säilytettäväksi kymmeneksi vuodeksi.[2]
Taidesalongissa elämäntyönsä 1920–1969 tehnyt ja pitkään sen varatoimitusjohtajana työskennellyt Paavo Aalto sai erittäin harvinaisen intendentin arvonimen 1969.[3]
Tilojen myöhempi käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taidesalongin entisissä tiloissa Galleria Esplanadissa ovat toimineet Café Strindberg ja Marimekon myymälä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 11.4.2015 s. C23
- ↑ Anttonen, Erkki: Salon Strindberg, Helsinkiläisen taidegallerian vaiheita (pdf) Dokumentti. 2004. Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 14.1.2013. ()
- ↑ Kuolleita. Uusi Suomi, 23.11.1970, nro 317, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.3.2023.
- ↑ Marimekko Marikulma, Flagship Store, Myymälähaku Marimekko. 2013. Marimekko. Viitattu 14.1.2013.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salon Strindberg – Helsinkiläisen taidegallerian vaiheita, toim. Erkki Anttonen, Valtion taidemuseo, kuvataiteen keskusarkisto, 2004; Kuvataiteen keskusarkiston julkaisusarja 10.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mellais, Maritta: Sata vuotta taidekaupan historiaa - Strindbergin taidesalongin arkiston tallennustyö Kuvataiteen keskusarkistossa (pdf) Dokumentti 2. 2001. Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo. Viitattu 14.1.2013. [vanhentunut linkki]
- Helmi Krohn : Strindbergin taidesalonki, Helsingin Sanomat, 27.05.1928, nro 143, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot