Lenin-museo
| Lenin-museo | |
|---|---|
 Museon sisäänkäynti |
|
| Tyyppi | erikoismuseo |
| Perustettu | 1946 |
| Lakkautettu | 3. marraskuuta 2024 |
| Sijainti | Hämeenpuisto 28, Tampere |
| Koordinaatit | |
| Vierailijoita vuodessa | 10 555 (2022) |
| Ylläpitäjä | Työväenmuseo Werstas |
| Johtaja | Kalle Kallio |
| Kotisivut | https://www.lenin.fi/ |
Lenin-museo on Suomi-Neuvostoliitto-Seuran vuonna 1946 Tampereelle perustama museo. Museo palveli perustamisvaiheen jälkeen Suomen virallisia liturgiaan perustuvia suhteita Neuvostoliiton poliittiseen johtoon, jossa he vierailivat käydessään Suomessa.[1] Nykyisin museo kertoo esittelevänsä Suomen ja Neuvostoliiton yhteistä historiaa. Se oli ensimmäinen Neuvostoliiton ulkopuolelle perustettu Vladimir Lenin -museo.[2]
Museo sijaitsee Kaakinmaan kaupunginosassa Tampereen työväentalon vanhimmassa rakennusosassa, jossa Lenin ja Josif Stalin vuonna 1905 ensimmäistä kertaa tapasivat toisensa. Museon omisti vuoteen 2013 Suomi–Venäjä-Seura. Lenin-aiheisen perusnäyttelyn lisäksi museossa oli myös vaihtuvia Neuvostoliittoon ja Venäjään liittyviä näyttelyitä.[3] Museon näyttely uusittiin, kun se siirtyi vuonna 2014 Työväenmuseo Werstaan alaisuuteen.
Lenin-museo ilmoitti 2024, että museo suljetaan vuoden lopussa. Museo on viimeistä päivää avoinna 3. marraskuuta. Sen tilalle perustetaan helmikuussa 2025 uusi Nootti-museo, joka tulee käsittelemään Suomen idänsuhteita.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Museon avaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereen Lenin-museo avattiin 20. tammikuuta 1946, päivää ennen V. I. Leninin kuoleman 22. muistopäivää, jolloin Suomessa elettiin vaaran vuosia ja maassa oli Neuvostoliiton johtama Liittoutuneiden valvontakomissio.[4] Muodollisesti museon perusti Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Tampereen alaosasto. Todelliset aktiivit seuran takana olivat suomalaiset kommunistit Ville Pessi, Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino yhdessä Neuvostoliiton poliittisen johdon kanssa.[4]
Museo sijaitsee Tampereen työväentalossa samassa salissa, jossa vuosina 1905 ja 1906 pidettiin Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen salaiset kokoukset. Ensimmäisessä näistä kokouksista Lenin tapasi ensimmäisen kerran Josif Stalinin, ja toisessa hän lupasi tamperelaisille isännilleen tukevansa Suomen itsenäistymishankkeita.
Salin ottamista museokäyttöön oli ehdotettu jo 1920-luvulla, mutta vasta toisen maailmansodan jälkeen poliittinen ilmapiiri oli hankkeelle suotuisa. Vuonna 1965 museon ulkoseinässä paljastettiin Tapio Tapiovaaran veistämä Leninin reliefi ja muistolaatta, jonka teksti kuului: V.I. Lenin on ilmaissut tässä talossa v. 1905 ja 1906 pidetyissä historiallisissa kokouksissa myötämielisyytensä kansamme itsenäisyystahtoa kohtaan.
Suhteet Neuvostoliittoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useimmista Lenin-museoista poiketen Tampereen museo ei ollut kommunistisen puolueen ylläpitämä, vaan sen omisti Suomi-Neuvostoliitto-Seura. Sen pitkäaikainen tukija oli Moskovan Lenin-keskusmuseo, jolta se sai sekä taloudellista apua että esineistöä. Ensimmäiset neuvostoturistit vierailivat museossa 1955, ja se kuului vuosikymmenten ajan Suomessa vierailleiden neuvostoliittolaisten pakolliseen ohjelmistoon. Vuonna 1986 museo teki kävijäennätyksensä: yli 27 000 vierasta, joista noin 20 000 neuvostoliittolaisia. Vuodesta 1976 museo ylläpiti myös Lenin-muistohuonetta Helsingin Hakaniemessä. Muistohuone sijaitsi miliisipäällikkö Kustaa Rovion entisessä asunnossa, jossa Lenin piileskeli kesällä 1917 matkalla Pietariin.
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistö myönsi Lenin-museolle Kansojen ystävyyden kunniamerkin työstä, jota Lenin-museo oli tehnyt tutustuttaakseen suomalaisia kansalaispiirejä V. I. Leninin elämään ja työhön. Lenin-museo täytti tuolloin 40 vuotta. Kunniakirjan ensimmäinen allekirjoittaja oli puhemiehistön puheenjohtaja Andrei Gromyko.
Jatkuvuus Neuvostoliiton hajottua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton hajottua joulukuussa 1991 Leninin patsaita kaadettiin ja Lenin-museoita lakkautettiin ympäri Eurooppaa. Venäjällä alkoi kiistely siitä, pitäisikö Leninin palsamoitu ruumis haudata vai ei. Lenin-museon johtaja Aimo Minkkinen vitsaili 1993, että museo voisi ottaa Leninin ruumiin kokoelmiinsa. Vitsi levisi maailmalle uutistoimisto Reutersin kautta.[5]
Moskovan Lenin-keskusmuseon suljettua ovensa 1993 Tampereen museo jäi maailman viimeiseksi säännöllisesti toimivaksi Lenin-museoksi. Myös Tampereen museon kävijämäärät romahtivat ja se joutui lakkautusuhan alle; Helsingin Lenin-muistohuone suljettiin 1995. Samalla Neuvostoliitosta johdetun Lenin-kultin romahtaminen myös vapautti museon toimintaa, ja se saattoi suhtautua näyttelyissään kriittisesti Leniniin ja Neuvostoliittoon. 1990-luvun lopulta lähtien museo jälleen kasvatti kävijämääriään ja saavutti kansainvälistä kuuluisuutta ”maailman ainoana Lenin-museona”. Museon omistaja oli Työväenmuseo Werstaaseen liittämiseen saakka Suomi-Neuvostoliitto-Seuran työn jatkaja Suomi–Venäjä-Seura. Museon johtaja oli vuoden 2013 loppuun asti filosofian tohtori Aimo Minkkinen[6][7].
Vuoden 2014 alusta Lenin-museo yhdistettiin Työväenmuseo Werstaaseen hallinnollisesti ja sen vastuulle. Lenin-museon vuodelta 1982 peräisin oleva näyttely uudistettiin täysin, sillä aiempi Moskovassa suunniteltu näyttely edusti Werstaan mukaan brežneviläistä historiantulkintaa.[8] Yhdistäminen todennäköisesti pelasti rahavaikeuksissa olleen museon. Museo meni remonttiin vuoden 2015 lopussa, ja se avattiin jälleen 2016.[7]
Uudistunut Lenin-museo oli mukana finalistina valtakunnallisessa Vuoden museo -kilpailussa keväällä 2017 ja eurooppalaisessa European Museum of the Year Award -kilpailussa vuonna 2018. Se ei kuitenkaan yltänyt palkintosijoille.[9][10]
Vuonna 2019 museon käyttötarkoitus laajenee, kun sinne perustettiin sosialistinen lapsuus -näyttely, joka kuvastaa lapsuutta sosialistisissa maissa Neuvostoliiton aikana.[11]
Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 museo tuomitsi Venäjän toimet lehdistötiedotteessaan. Se myös kielsi kaikki väitetyt yhteydet Venäjään.[12] Museo lahjoitti hieman yli 11 500 euroa ukrainalaisten lasten ja perheiden auttamiseksi Unicefin kautta. Vuonna 2022 museon kävijämäärä oli 10 555 henkilöä, ja nousi noin kahdella tuhannella verrattuna viime vuoteen.[13]
Museo suljetaan 3. marraskuuta 2024 ja näyttelyt puretaan. Syynä Lenin-museon lopettamiseen oli museon johdon mukaan poliittisen ympäristön muutos.[14][15] Museon tilalle perustetaan helmikuussa 2025 uusi Nootti-museo joka tulee käsittelemään Suomen idänsuhteita Venäjän vallankumouksesta ja Suomen itsenäistymisestä aina Nato-jäsenyyteen asti.[16]
Kritiikkiä ja ilkivaltaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Museota on tituleerattu Suomen vihatuimmaksi museoksi.[17][18][19]
Museon ulkoseinässä oleva Lenin-reliefi on joutunut pari kertaa vandalisoinnin kohteeksi. Vuonna 1977 kolme äärioikeistolaisen puolueen aktivistia töhri reliefin punaisella maalilla; myöhemmin miehet kertoivat suunnitelleensa alun perin koko museon räjäyttämistä.[20] Museon 50-vuotisjuhlien alla 1996 reliefi varastettiin ja se löytyi puoli vuotta myöhemmin tärveltynä.[21]
Karjalan palauttamista vaativa[22] Pro Karelia ry halusi 2009 muuttaa museon nimen Totalitarismin uhrien museoksi, ja museon toimialaksi yhdistys halusi neuvostototalitarismin esittelyn.[23][24]
Muita Lenin-museoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjällä Leninille omistettuja museoita toimii mm. Moskovassa,[25] Samarassa[26] ja Uljanovskissa.[27]
Johtajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauri Suosalo 1946-1949
- Hannes Juvonen 1950-1959
- Arvi Laakso, 1963-1973
- Paavo Jokela, 1974-1982
- Aimo Minkkinen 1982 -2013[28].
- Kalle Kallio vuodesta 2013 [29]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Leninin reliefi ja muistolaatta -
Neuvostoliittolainen postimerkki museon kunniaksi vuodelta 1985
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Terho Vuorinen: Lenin-museo suljetaan lopullisesti Tampereella Ilta-Sanomat. 23.4.2024. Sanoma. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Lenin kohtasi Stalinin ensimmäistä kertaa Tampereella, ja paikalle perustettiin museo – Lähde Ylen mukana opastetulle kierrokselle Yle Uutiset. 24.4.2020. Viitattu 1.12.2023.
- ↑ Museokortti-kohde: Lenin-museo Museokortti. 2023. Viitattu 1.12.2023.
- ↑ a b Toim. Seppo Zettenberg: ”Hallituksen valvoja: valvontakomissio”, Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 735. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27365-1.
- ↑ Silander, Maria: Leninin kainalossa Aviisi. 8/2004. Viitattu 10.2.2011.
- ↑ Minkkinen, Aimo: Minä ja Lenin-museo Tiedonantaja. 9.3.2010. Viitattu 10.2.2011.
- ↑ a b Anna-Sofia Berner: Lenin ei lähde Tampereelta. Helsingin Sanomat 6.7.2014 s. C10-11
- ↑ Lenin-museo yhdistetään Työväenmuseo Werstaaseen Yle Uutiset. 28.5.2013. Viitattu 1.12.2023.
- ↑ Pesonen, Mikko: Helsingin kaupunginmuseo on Vuoden museo 2017 9.5.2017. Yle Uutiset. Viitattu 2.1.2019.
- ↑ Mäkinen, Petteri: Sisällissodan muistovuosi veti Werstaan ennätykseen Tamperelainen. 2.1.2019. Viitattu 2.1.2019.
- ↑ Lenin-museo esittelee nyt sosialistista lapsuutta Demokraatti. 26.6.2019. Viitattu 1.12.2023.
- ↑ Ukrainan sota ja Lenin-museo Lenin-museo. 4.3.2022. Viitattu 1.12.2023.
- ↑ Lenin-museo laajentaa näyttelyään: uusi osuus kertoo Putinin Venäjästä ja taustoittaa hyökkäystä Ukrainaan Yle Uutiset. 17.1.2023. Viitattu 1.12.2023.
- ↑ Tampereen Lenin-museo suljetaan – museonjohtaja: ”Emme halua jäädä menneisyyden vangeiksi” Yle Uutiset. 23.4.2024. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Kati Kalliosaari Aamulehti: Lenin-museo suljetaan Helsingon Sanomat. 23.4.2024. Sanoma. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Lenin-museo suljetaan lopullisesti Tampereella Ilta-Sanomat. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Tamperelaismuseon nimi saa kritiikkiä ja aiheuttaa väärinkäsityksiä – museonjohtaja Kalle Kallio: "Meistä tulee Naton ainoa Lenin-museo" Yle Uutiset. 23.6.2022. Viitattu 1.12.2023.
- ↑ Lenin-museo karisti henkilökultin Turun Sanomat. 9.7.2016. Viitattu 1.12.2023.
- ↑ Yle Uutiset Pirkanmaa: Lenin-museo uudistui Yle Areena. 16.6.2016. Viitattu 1.12.2023.
- ↑ Lenin-museo: Museon historia 1976–1985 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lenin-museo: Museon historia 1996–2000 (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Strategia Pro Karelia. 2008. Arkistoitu 2009. Viitattu 1.12.2023.
- ↑ Pro Karelia: [1][vanhentunut linkki]
- ↑ Harju, Jukka: Ehdotus: Lenin-museosta Totalitarismin uhrien museo Helsingin Sanomat. 20.4.2009. Arkistoitu 23.4.2009. Viitattu 10.2.2011.
- ↑ Muzei Rossii: Muzei V.I. Lenina museum.ru. Viitattu 19.2.2010. (venäjäksi)
- ↑ Muzei Rossii: Dom-muzei V. I. Lenina museum.ru. Viitattu 19.2.2010. (venäjäksi)
- ↑ Muzei Rossii: Muzei-memorial V. I. Lenina museum.ru. Viitattu 19.2.2010. (venäjäksi)
- ↑ Miska Rantanen HS: Aimo Minkkinen, 70, lähti Lenin-museosta, mutta Lenin ei lähde hänestä Helsingin Sanomat. 21.11.2017. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Risto Koivula sanoo: Lenin-museo yhdistyi työväenmuseo Werstaaseen VASEN KAISTA. 8.1.2014. Viitattu 23.4.2024.