Kyyrölä (kylä)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Kyyrölän kylää. Muista merkityksistä on kerrottu täsmennyssivulla.
Kyyrölä
Красносельское, Krasnoselskoje

Kyyrölä
Красносельское, Krasnoselskoje

Koordinaatit: 60°32′35″N, 29°29′20″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Viipurin piiri
Kunta Kyyrölä
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kylä
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 188836 [1]












Kyyrölän katukuvaa ennen talvisotaa.
Kyyrölän kirkko ennen talvisotaa.
Kyyrölä vuonna 2016

Kyyrölä (ven. Красносельское, Krasnoselskoje, ennen v. 1948 Красное Село, Krasnoje Selo)[2][3][4] on Kyyrölän maalaiskunnan keskuskylä Leningradin alueen Viipurin piirissä Venäjällä. Kylä sijaitsee Yskjärven länsipuolella Karjalankannaksella. Matkaa Viipuriin on 49 kilometriä ja Pietariin 110 kilometriä.[5] Kyyrölä Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella ja se oli Suomeen kuuluessaan osa Kyyrölän kuntaa vuosina 1890-1934 ja sen jälkeen osa Muolaan kuntaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläkuva 1930-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomelle kuuluessaan Kyyrölä oli Kyyrölän ortodoksisen seurakunnan ja vuoteen 1934 asti myös Kyyrölän kunnan kirkonkylä. Kyyrölän kylä sijaitsi niin Kyyrölän kuin Muolaankin kunnan keskiosassa[6] noin neljä ja puoli kilometriä Muolaan kirkonkylästä Kirkkorannasta länteen.[7] Kyyrölän naapurikyliä olivat lännessä Tervola ja Oinala, etelässä Parkkila ja Yskjärven eteläpuolella Sormula, idässä Pällilä, pohjoisessa Koirala, Paakeli ja Sudenoja.[7] Kyyrölän kylä sijaitsi Viipurista Kivennavalle johtaneen kantatie 63 varrella Yskjärven ja sen laskujoen Yskjoen länsipuolella. Kyyrölässä kantatie 63 erkani maantie itään Muolaan kirkonkylään ja kylätie länteen Oinalaan.[8]

Kyyrölä oli yksi Muolaan kunnan huomattavimpia liikekeskuksia. Siellä sijaitsi apteekki, osuuskauppa, useita yksityiskauppoja, Kyyrölän ortodoksinen kirkko, pappila ja hautausmaa, Muolaan kunnanlääkärin vastaanotto, kansakoulu, käräjätalo, posti, puhelinkeskus[9] ja kirjasto.[10] Teollisuutta kylässä edustivat pitkälle kehittynyt saviteollisuus sekä Uschanoffin saha ja mylly ja aiemmin toiminut Galkinin saha.[9] Kyyrölän väestö oli lähes kokonaan ortodoksisia venäläisiä, joiden esi-isät oli siirretty alueelle 1700-luvulla.[11][2] Kyyrölässä oli noin 240 taloa, joista vain 5-6 oli luterilaisia suomalaisia.[9] Kylä oli rakennettu perinteisen venäläisen maalaiskylän tavoin: talot sijaitsivat vierivieressä maantien molemmin puolin, päädyt tielle päin.[9] Vuonna 1936 Kyyrölän kylän pinta-ala oli 24,79 neliökilometriä, josta oli peltoa 352 hehtaaria, niittyä 112 hehtaaria ja metsää 1 935 hehtaaria.[12] Suurin osa kylän pelloista sijaitsi maantien ja Yskjärven välisellä rinteellä.[9]

Koulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyrölän koulupiiriin kuului Kyyrölän kylän lisäksi osa Sudenojan kylää.[13] Kyyrölän pappilassa oli aloittanut toimintansa seurakunnallinen koulu jo 1800-luvun alkupuoliskolla tilanomistaja Bogajevskin aloitteesta.[11][10] Ensimmäinen koulurakennus rakennettiin vuonna 1942 pappi Dremjatskin ehdotuksesta ja uusi koulutalo valmistui vuonna 1874 hautausmaan läheisyyteen.[11] Koulusta muodostettiin kansakoulu 1890-luvulla.[13] Tuolloin koulussa oli kaksi opettajaa, joista toinen oli suomenkielinen ja opetti oppilaille suomenkieltä, mutta suomenkielen opetus lopetettiin sortovuosina.[13] Opetus tapahtui vuoteen 1920 asti venäjäksi ja sen jälkeen piti antaa myös suomenkielistä opetusta.[14] Vuonna 1900 Kyyrölän kansakoululle valmistui uusi ajanmukainen koulurakennus, jossa oli kolme luokkahuonetta, juhlasali ja kaksi opettajan asuntoa.[13] Vuonna 1920 Kyyrölään perustettiin suomenkielinen yksityinen koulu luterilaisia suomalaislapsia varten, mutta muutaman vuoden kuluttua tämäkin koulu tuli Kyyrölän kunnan ylläpidettäväksi.[13]

Kun Kyyrölän kunta liitettiin Muolaaseen vuonna 1934, tuli Kyyrölän kansakouluun kaksi yläkoulun opettajaa ja kaksi alakoulun opettajaa.[13] Kyyrölän koulu tuhoutui talvisodassa täysin.[13] Jatkosodan aikana yläkoulu aloitti toimintansa vuonna 1942 manttaalikunnan talossa ja alakoulu myöhemmin pappilassa.[15] Parkkilan koulupiiri lakkautettiin ja liitettiin Kyyrölän koulupiiriin jatkosodan aikana.[15]

Sota-aika 1939–1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyrölän asukkaat evakuoitiin läntisempään Suomeen heti talvisodan alettua vuonna 1939.[16] Moskovan rauhassa 1940 alue luovutettiin Neuvostoliitolle, mutta Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa 1941 ja kylän asukkaat pääsivät palaamaan raunioituneeseen kotikyläänsä. Jälleenrakennuksen lisäksi päätettiin Kyyrölän jakokunnan kylissä, joihin kuului Kyyrölän lisäksi Kangaspelto, Sudenoja ja Parkkila, aloittaa tilusjärjestely, jonka avulla useisiin osiin ja palstoihin jakautuneet tilat saataisiin toimivimmiksi kokonaisuuksiksi. Tilusjärjestelyn yhteydessä Kangaspellon, Sudenojan ja Parkkilan maarekisterikylät lakkautettiin ja liitettiin Kyyrölän kylään.[17] Jälleenrakennus keskeytyi vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua ja kylän asukkaat evakuoitiin uudelleen. Rauhanteossa kylä jäivät taas Neuvostoliiton puolelle. Sodan jälkeen Muolaan siirtoväki asutettiin Hämeenlinnan seudulle, Lounais-Hämeeseen ja Etelä-Pirkanmaalle, jossa Kyyrölän asukkaat asutettiin pääasiassa Hämeenlinnan kaupunkiin Hämeenlinnan maalaiskuntaan ja Vanajan kuntaan.[18]

Neuvostoliiton aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitossa Kyyrölään perustettiin suuri karjataloussovhoosi, joka tuotti elintarvikkeita silloiseen Leningradiin. Kyyrölään rakennettiin 1960-luvulla asuinkerrostaloja, koulu ja hallintorakennus, joiden myötä kylä sai taajamamaisen ilmeen.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • toim. Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino: Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  • Kaukiainen, Yrjö & Nurmiainen, Jouko (toim.): Viipurin läänin historia VI, Karjala itärajan varjossa. Lappeenranta: Karjalan Kirjapaino Oy, 2010. ISBN 978-952-5200-76-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leningradin alueen postinumerot Venäjän postinumerot. 2012. russian-zip.ru. Viitattu 13.5.2012. (venäjäksi)
  2. a b Karjalan kannas. Autoilijan tiekartta 2002 1:250 000. (historialliset suomalaiset paikannimet) Sankt-Peterburg: Diskus Media, 2002.
  3. Jurij Artemjev: Karjalan kannas. Historia ja nykyaika. 1938-1993 1:200 000. Sankt-Peterburg: ZAO "Karta", 1993. Kartan verkkoversio (viitattu 17.2.2010)
  4. Karjalan kannas, historian ja kulttuurin muistomerkkejä 1:200 000. Laktio Star corp., 1991. Kartan verkkoversio (viitattu 17.2.2010)
  5. О поселении (O poselenii) kunnan verkkosivusto. Kyyrölän/Krasnoselskojen kunta. Viitattu 11.5.2012. (venäjäksi)
  6. Rapo Seppo: Muolaa v. 1939 Luovutettukarjala.fi. 3.9.2000. Viitattu 17.2.2010.
  7. a b Toim. Jaatinen Martti: Karjalan kartat, s. 71. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0972-0.
  8. Karjalankannas 1:200 000. Karttakeskus, 1938. Kartan verkkoversio (viitattu 17.2.2010)
  9. a b c d e Repo 1952, s. 469-471
  10. a b Kasanko (Kasanski) Aleksanteri: Kirkko ja hengellinen elämä. Kyyrölä, s. 306. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  11. a b c Kyyrölä Kyyrölä info. 21.9.2009. Viitattu 17.2.2010.
  12. Luukka, Sarkanen & Repo 1952, s. 195-196
  13. a b c d e f g Mäkirinne Mikko: Kunnallinen elämä. Muolaa, s. 229. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  14. Pikkanen Jalmari: Kunnallinen elämä. Kyyrölä, s. 265. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  15. a b Luukka Sulo & Rämö Antti: Kohtalonvuodet 1939-1944, s. 435. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  16. Luukka & Sarkanen 1952, s. 400
  17. Luukka Sulo & Rämö Antti: Kohtalonvuodet 1939-1944, s. 429. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  18. Luukka Sulo & Rämö Antti: Kohtalonvuodet 1939-1944, s. 442. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  19. Nevalainen, Pekka: Suojasäästä pysähtyneisyyden aikaan, s. 430. Teoksessa: Viipurin läänin historia VI, Karjala itärajan varjossa. 2010