Kriegsmarine

Kriegsmarine
Toiminnassa	1935–1945
Valtio	Saksa
Aselajit	merivoimat
Koko	50 000 (1939); 250 000 (1940); 404 000 (1941); 580 000 (1942); 780 000 (1943); 810 000 (1944); 700 000 (1945)
Sodat ja taistelut	toinen maailmansota
Komentajat
Tunnettuja komentajia	Erich Raeder ; Karl Dönitz ; Alfred Saalwächter
	Infobox OK

Kriegsmarine (suom. Sotalaivasto) oli Saksan asevoimien meripuolustuksesta vastannut puolustushaara, joka perustettiin toukokuussa 1935 suoritetun kansallisten asevoimien uudelleenorganisoinnin yhteydessä. Laivaston perustaminen rikkoi ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksen Saksalle asettamia rajoituksia. Sen edeltäjä oli Weimarin tasavallan aikainen laivasto Reichsmarine.

Kriegsmarine koostui yksittäisistä isommista laivoista, useampia laivoja sisältävistä laivasto-osastoista ja erilaisista maalla sijaitsevista huoltosatamista ja muusta kalustosta. Toisen maailmansodan aikana Kriegsmarinessa palveli yhteensä 1,5 miljoonaa sotilasta ja sen menetykset sodan aikana olivat 65 000 kuollutta, 105 000 kadonnutta ja 21 000 haavoittunutta.

Kriegsmarinen pääalukset olivat taistelulaivat Bismarck ja Tirpitz, ”taskutaistelulaivat” Lützow, Admiral Scheer ja Admiral Graf Spee, taisteluristeilijät Scharnhorst ja Gneisenau, kolme raskasta risteilijää, kuusi kevyttä risteilijää, sukellusveneet ja muut pienemmät alukset. Kahta ensimmäisen maailmansodan aikaista taistelulaivaa käytettiin pääasiassa koulutukseen.

Taistelulaivat olivat kooltaan ja tulivoimaltaan verrattavissa Ison-Britannian kuninkaallisen laivaston suurimpiin aluksiin, mutta kuninkaallisen laivaston valtava toimintakapasiteetti ja alusten lukumäärä ylittivät Kriegsmarinen koon monin verroin. Bismarck ja Tirpitz olivat bruttovetoisuudeltaan yli 50 000 tonnia ja aseistuksena niissä oli kahdeksan 380 mm tykkiä.

Pääoperaatiot

Operaatio Wikinger (helmikuu 1940) — Hävittäjien suorittama tuhoamisretki Pohjanmerellä.
Operaatio Weserübung (toukokuu 1940) — Maihinnousut Tanskaan ja Norjaan.
Operaatio Juno (kesäkuu 1940) — Hyökkäys liittoutuneiden Norjan sotavoimien huoltoyhteyksiä vastaan. Operaation aikana upotettiin englantilainen tukialus HMS Glorious.
Operaatio Nordseetour (joulukuu 1940) — Ensimmäinen Admiral Hipperin suorittama Atlantin-tehtävä.
Operaatio Berlin (tammi-maaliskuu 1941) — Scharnhorstin ja Gneisenaun suorittama operaatio Atlantin kauppalaivasaattueita vastaan.
Operaatio Rheinübung (1941) — Bismarckin ja Prinz Eugenin läpimurtoyritys Atlantille.
Operaatio Doppelschlag (1942) — Admiral Scheerin ja Admiral Hipperin kauppalaivaston vastainen operaatio Novaja Zemljalla
Operaatio Sportpalast (1942) — Peruutettu operaatio, jossa olisi ollut mukana muun muassa Tirpitz. Tarkoituksena oli ollut hyökätä arktisia saattuereittejä vastaan.
Operaatio Rösselsprung (1942) — Keskeytetty hyökkäysoperaatio (mukana Tirpitz) arktista saattuetta PQ 17:ää vastaan.
Operaatio Wunderland (1942) — Laivue Wunderlandin suorittama tärkeiden satamien tuhoamis-tehtävä Karanmerellä.
Operaatio Paukenschlag (1942) — U-veneiden suorittama operaatio Yhdysvaltain itärannikon laivaliikennettä vastaan.
Operaatio Regenbogen, myös nimellä Barentsinmeren taistelu (Schlacht in der Barentssee) (1942) — Admiral Hipperin ja Lützowin suorittama epäonnistunut hyökkäys arktista saattuetta JW-51B:tä vastaan.
Operaatio Cerberus (11.–13. helmikuuta 1942) — Scharnhorstin, Gneisenaun ja Prinz Eugenin suorittama Englannin kanaalin läpiajo, tarkoituksena siirtää suuret pinta-alukset Brestistä Ranskasta kotisatamiinsa Saksaan.
Operaatiot Domino, Fronttheater ja Paderborn (1943) — Scharnhorstin ja Prinz Eugenin operaatioita Norjanmerellä tammi- ja maaliskuussa 1943.
Operaatio Zitronella (tai Sizilien) (1943) — Maihinnousu liittoutuneiden hallussa oleville Huippuvuorille. Operaatiossa mukana Tirpitz ja Scharnhorst.
Operaatio Ostfront (1943) — Scharnhorstin viimeinen operaatio, tarkoituksena hyökätä saattuetta JW-55B vastaan. Scharnhorst upotetaan Nordkapin luona.
Koko alkuvuoden 1945 Kriegsmarine suoritti useita evakuointi- sekä maavoimien tulitukitehtäviä itärintamalla.
Operaatio Deadlight (1945) — U-veneiden sodanjälkeinen upottaminen Brittien valvonnassa.

Muita merkittäviä taisteluita olivat Admiral Graf Speen tuho Río de la Platalla ja Taistelu Atlantista. Pienempiin yhteenottoihin kuuluivat HMS Royal Oakin, Bismarckin ja HMS Hoodin upotukset.

Ylin sodanjohto ei juurikaan arvostanut merivoimien toimintakykyä, ja se taistelikin liittoutuneiden suurta ylivoimaa vastaan. Sodan loppupuolella vihollisen ilmavoimat olivat nujertaneet suurimman osan sen yksiköistä, mutta pienemmät alukset operoivat aina sodan viimeisiin hetkiin saakka.

Komentajat

Kriegsmarinen olemassaolon aikana sen kolme komentajaa (Oberbefehlshaber des Marine) olivat:

1. lokakuuta 1935 – 30. tammikuuta 1943: suuramiraali Erich Raeder
1. helmikuuta 1943 – 30. huhtikuuta 1945: suuramiraali Karl Dönitz
1.–23. toukokuuta 1945: kenraaliamiraali Hans-Georg von Friedeburg

Kriegsmarinen alukset

Taistelulaivat

Taistelulaiva Bismarck, 1939, (42 000 tonnia, 8×380 mm:n tykit
Taistelulaiva Tirpitz, 1939

Schleswig-Holstein, 1906, (15 000 tonnia, 4×280 mm tykit)
Schlesien, 1906

Taisteluristeilijät

Scharnhorst, 1936 (35 000 tonnia, 9×280 mm:n tykit)
Gneisenau, 1936

Taskutaistelulaivat

Lützow (aiemmin Deutschland), 1931 (12 000 tonnia, 6×280 mm)
Admiral Graf Spee, 1933
Admiral Scheer, 1934

Raskaat risteilijät

Admiral Hipper, 1937 (14 000 tonnia, 8×203 mm)
Blücher, 1937
Prinz Eugen, 1938

Kevyet risteilijät

Emden, 1925 (6 000 tonnia, 8×150 mm)
Königsberg, 1927 (7 200 tonnia, 9×150 mm)
Karlsruhe, 1927 (7 200 tonnia, 9×150 mm)
Köln, 1928 (7 200 tonnia, 9×150 mm)
Leipzig, 1929 (8 000 tonnia, 9×150 mm)
Nürnberg, 1934 (8 000 tonnia, 9×150 mm)

Hävittäjät

Tyyppi 1934: Z1-Z4
Tyyppi 1934A: Z5 - Z16
Tyyppi 1936: Z17 - Z22
Tyyppi 1936A: Z23 - Z30
Tyyppi 1936A (Mob): Z31 - Z34 ja Z37 - Z42, kolmen viimeisen rakentamista ei aloitettu
Tyyppi 1936B: Z35 - Z36 ja Z43 - Z45, kaksi viimeistä ei valmistunut
Tyyppi 1940/41: rakentamista ei aloitettu
Tyyppi 1936C: Z46 - Z50 rakentamista ei aloitettu
Tyyppi 1942: Z51 (ex- T43) rakentamista ei aloitettu
Tyyppi 1944: rakentamista ei aloitettu

Yhteensä 51 hävittäjää suunniteltu, joista ainoastaan 40 saatiin sodan aikana palveluskäyttöön. Lisäksi palveluskäytössä oli kolme sotasaalisalusta:

ZH1 (ex-Gerard Callenburgh) hollantilainen Isaac Sweers -luokan hävittäjä
ZF2 (ex-L’Opiniatre) ranskalainen hävittäjä
ZG3 (ex-Vasilefs Georgios) alun perin brittiläinen G/H-luokan hävittäjä, joka palveli Kreikan laivastossa, kunnes saksalaiset valtasivat aluksen

Muut

11 apuristeilijää
torpedoveneitä tyyppejä
- Tyyppi 1923: Möwe, Greif, Seeadler, Albatros, Kondor ja Falke
- Tyyppi 1924: Wolf, Iltis, Jaguar, Leopard, Luchs, Tiger
- Tyyppi 1935: T1-T12
- Tyyppi 1937: T13-T21
- Tyyppi 1939: T22-T36
- Tyyppi 1940: T61-T72
- Tyyppi 1941: T37-T51
- Vallattuja aluksia TA1-TA48 (ei kaikkia numeroita käytössä)
miinalaivoja, miinanraivaajia, tykkiveneitä, vartioveneitä ja Schnellbooteja
57 U-venettä sodan alussa. Yhteensä Kriegsmarinella ehti olla käytössä yli 1150 sukellusvenettä toisen maailmansodan aikana.